Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kehitysyhteistyön vuodet - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Kehitysyhteistyö: Kehitysyhteistyön vuodet

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Kehitysyhteistyön vuodet

Suomen kehitysyhteistyön juuret ulottuvat Suomen Lähetysseuran 1860-luvulla Namibian Ambomaalla aloittamaan työhön. Suomen valtio alkoi tehdä kehitysyhteistyötä 1950-luvulla, jolloin kaksi metsäasiantuntijaa lähetettiin Intian Punjabiin.

Ulkoministeriöön perustettiin kansainvälisen kehitysavun toimisto vuonna 1965.

Ensi askeleet

Aluksi kehitysyhteistyö oli niin sanottua teknistä apua, kun suomalaisia asiantuntijoita, osaamista ja teknologiaa vietiin kehitysmaihin teollisuustuotannon tukemiseen.

1970-luvun alussa kehitysyhteistyön määrärahatavoitteeksi asetettiin 0,7 prosenttia BKTL:sta YK:n kehitysstrategian mukaisesti. Osuus pysyi kuitenkin 0,15 ja 0,21 prosentin välillä koko vuosikymmenen.

Muutosten vuosikymmen

1980-luvulla kehitysyhteistyön toiminta laajeni, sisältöä ja toimintatapoja muokattiin ja uusia yhteistyömaita etsittiin. Kehitysyhteistyötä suunnattiin elintarviketuotannon tukemiseen, ympäristönsuojeluun sekä aiempaa voimakkaammin köyhyyden vähentämiseen. Monen muun maan tavoin Suomi asetti yhteistyömaille ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hallintoa koskevia ehtoja.

Vuosikymmenen linjausten mukaan Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanimaiksi vakiintui kahdeksan maata: Etiopia, Kenia, Sambia, Mosambik, Tansania, Nicaragua, Nepal ja Vietnam.

1980-luvulla kehitysyhteistyön määrärahat kasvoivat tasaisesti. Suurimmillaan määrärahat olivat seuraavan vuosikymmenen alussa vuonna 1991, jolloin ne olivat 0,8 prosenttia BKTL:sta.

Kumppanuuksien kausi

1990-luvun alun lama leikkasi kehitysyhteistyötä, ja painopiste alkoi vähitellen siirtyä perinteisestä hanketuesta budjettitukeen ja sektoriohjelmien ja rahastojen tukemiseen.

Vuoropuhelu yhteistyömaiden kanssa tiivistyi 1990-luvulla, tavoitteeksi nousi avunantajamaan ja avunsaajamaan tasavertainen yhteistyö, kumppanuus. Myös avunsaajan oma vastuu ja aktiivisuus kehityshankkeiden toteutuksessa korostui 1990-luvulta alkaen.

Liityttyään EU-jäseneksi vuonna 1995 Suomi pääsi mukaan päättämään EU:n kehitysyhteistyön linjauksista ja sisällöstä. Kehitysyhteistyön määrärahoista noin viidennes kanavoidaan EU:n kautta.

2000-luvulla keskiössä ovat olleet YK:n vuosituhattavoitteet. Kahdeksan tavoitteen kautta pyritään poistamaan äärimmäinen köyhyys maailmasta. Näihin tavoitteisiin myös Suomi on kehityspolitiikassaan sitoutunut.

Vuoden 2007 kehityspoliittisen ohjelman mukaan köyhyyden poistaminen on mahdollista vain siten, että kehitysmaiden kehitys on sekä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti että luonnontaloudellisesti kestävää. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuinen kumppanuus, johon osallistuvat julkinen ja yksityinen sektori niin kehitys- kuin teollisuusmaissakin.

Kehitysyhteistyön kronologia

  • 1955 Suomesta YK:n jäsen
  • 1962 ensimmäinen yhteispohjoismainen kehityshanke Tanganyikassa (nyk. Tansania)
  • 1965 ensimmäinen kahdenvälinen kehityshanke: Remelin metsäkoulu Tunisiassa  1970 tavoitteeksi nostaa Suomen kehitysapu 0,7 prosenttiin BKTL:sta
  • 1991 Suomen kehitysapu 0,8 prosenttia BKT:sta
  • 1995 Suomi mukaan EU:n kehitysyhteistyöhön
  • 2001 periaatepäätös: kehitysyhteistyötä keskitetään harvempiin maihin ja laajempiin ohjelmiin
  • 2004 Hallituksen kehityspoliittinen ohjelma: YK:n vuosituhatjulistuksesta puitteet Suomen kehityspolitiikalle
  • 2007 Hallituksen kehityspoliittinen ohjelma: Kohti oikeudenmukaista ja kestävää ihmiskuntapolitiikkaa.
  • 2012 Hallituksen kehityspoliittinen toimenpideohjelma: Ihmisoikeudet kehityspolitiikan lähtökohtana.
Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Muissa ulkoasiainhallinnon palveluissa

Päivitetty 25.5.2016


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi