Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Ajankohtaista: Global.finland.blogi

Ulkoministeriön kehitysviestintä, Kanavakatu 3, Helsinki, puh. (09) 1605 6370
tilaa_uutiskirje delicious flickr facebook
reuna

Global.finland.blogi

Banneri: global.finland.blogi

Blogimme kokoaa epävirallisia ajatuksia, näkökulmia ja tunnelmia globaalien kehityskysymysten ja kehitysmaiden arjen ympäriltä. Blogin kirjoittajat työskentelevät ja liikkuvat eri puolilla maailmaa. Artikkelit edustavat yksinomaan niiden kirjoittajien kantaa.

RSSTilaa Global.finland.blogi RSS-syötteenä

Inka Leisma: Ehkä sittenkin oopiumia kansalle, Laosista

Kirjoitin viime vuonna oopiumunikon viljelystä Laosissa. Tilastojen perusteella näytti siltä, että viljely olisi selvästi vähentymässä. Hiljattain painosta tulleet tilastot näyttävät kuitenkin uutta suuntaa, kuten myös lisääntyneet peräänhuutelijat Vientianen kaduilla. Ostettavaa on, jos ostaja löytyy.

YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) tuore raportti tarkastelee oopiumunikon viljelyä vuosina 2009–2010. Kasvuprosentit ovat karuja kaikissa kolmessa Kultaisen kolmion maassa: Laosissa, Thaimaassa ja Myanmarissa (Burmassa).

Unikkopelto, kuva: lincolndisplayimages.com / flickr.comOopiumunikkopelto väriloistossaan, kuva: lincolndisplayimages.com / flickr.com, ccby 2.0

Vähimmillään kasvua on parin vuoden aikana kertynyt 20 prosenttia, enimmillään lähes 60 prosenttia. Synkimmät kasvuluvut tulevat Laosista.

Mitä tapahtui hyvää vauhtia puolittumassa olevalle viljelyalalle? Laosin viljelyala vuonna 1998 oli noin 27 000 hehtaaria. Vuoteen 2007 mennessä maassa viljeltiin oopiumunikkoa enää noin 1 500 hehtaarin verran, vuonna 2010 taas noin 3 000 hehtaarin verran.

Vaikka peltoala on kasvanut yli puolella, maailman mittakaavassa määrä on vähäinen. Suurin tuottaja maailmassa on yhä Afganistan 75 prosentin osuudellaan, ja kakkospaikkaa pitää Myanmar (23 prosenttia). Laosin tuotanto kattaa kokonaisuudesta noin kaksi prosenttia.

Peltojen potentiaalista myyntiarvoa tarkasteltaessa puhutaan huumeista. Oopiumin tuotannon potentiaaliseksi myyntiarvoksi arvioitiin vuonna 2006 kaikkien kolmen maan osalta noin 85 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 2010 sama luku on huikeat 219 miljoonaa. 

Raportin mukaan oopiumin kilohinta Laosissa on 1 670 dollaria. Yhdeltä peltohehtaarilta arvioidaan saatavan kuusi kiloa myytävää tuotetta. Se tarkoittaa karkeasti laskien noin 10 000 dollaria per hehtaari. Pelloilta saatavaa tuloa tuskin raportoidaan mihinkään, ja viljelijälle tulot eivät liene kovin merkittäviä. Rahat käärii joku muu.

Yli 80 prosenttia oopiumunikkopelloista arvioidaan kasvavan yli 700 metrin korkeudessa selkeästi kaltevilla rinteillä. Maasto on niin vaikeakulkuista, että arvioinnit ja seurannat voidaan tehdä ainoastaan helikopterista käsin. 

Viime vuosien talouskriisin on arvioitu vaikuttaneen viljelyalojen kasvuun. Vaikuttavia tekijöitä on monia: Laosissa laillisista viljelystuotteista saatavat hinnat laskivat, kotitaloushyödykkeiden hinnat kohosivat ja järjestäytyneen rikollisuuden painostus alkaa viljellä unikkoa uudelleen lisääntyi. Yhtälö on aika yksinkertainen.

Lue lisää: Inka Leisma: Oopiumia kansalle, mutta ei Laosista


INKA LEISMA, 10.2.2011

Kommentit (1)

Outi Karppinen: Guatemalassa naisen henki ei ole minkään arvoinen

En koskaan tavannut Mindya. Tiedän hänestä vain sen, minkä sanomalehdet ja television ajankohtaisohjelma ovat kertoneet. Silti uutinen hänen kuolemastaan järkytti ja veti mielen surulliseksi.

Puolitoista vuotta sitten 23-vuotias Mindy menetti kasvonsa. Kirjaimellisesti. Hänen aviomiehensä, jonka Mindy oli jättänyt tämän väkivaltaisuuden vuoksi, houkutteli hänet syrjäiselle joenuomalle, löi kivenmuhkareella päähän ja leikkasi häneltä kasvot veitsellä, jonka oli varastanut Mindyn keittiöstä.

Guatemalalainen nainen, kuva: Outi KarppinenGuatemalalaisen naisen henki on halpa. Kuvan nainen ei liity blogin tapaukseen. Kuva: Outi Karppinen

Tarkoituksena oli varmaankin tappaa Mindy ja peittää jäljet tuhoamalla tämän kasvot niin, että ruumista ei voitaisi tunnistaa. Mutta Mindy eli ja löysi apua.

Aviomies pidätettiin, mutta aviomiehen asianajaja esitti tuomarille Mindyn allekirjoittaman dokumentin, jossa hän luopui syytteistä miestään vastaan, ja niinpä paikallinen tuomari päästi miehen vapaaksi oikeudenkäyntiä odottamaan. Allekirjoitus oli kuitenkin väärennetty.

Mindy puolestaan vietti kuukausia valtion sairaalassa, jossa tehtiin ensimmäiset kasvoleikkaukset. Mikrokirurgisia leikkauksia, joilla hänelle tehtäisiin muun muassa uudet huulet, ei kuitenkaan tehdä Guatemalassa, joten Mindyä tukeva Fundación Sobrevivientes -järjestö keräsi rahaa hänen lähettämisekseen Meksikoon. Ennen sitä Mindy ei voisi suukotella 4-vuotiasta poikaansa, jonka isä oli hirmutyön takana.

Viikkoa ennen joulua Mindy poistui kotoaan eikä enää palannut. Hänen äitinsä etsi tytärtään herkeämättä, kunnes löysi ruumishuoneen valokuva-arkistosta Mindyn kuvan. Nimettömänä haudattua Mindya oli kidutettu ja hänet oli hirtetty.

Kuinka monesti naisen voi tappaa, kysyy joku kauhistunut lukija yleisönosaston kommentissa. Guatemalassa naisen henki on halpa, eikä oikeuslaitos sitä suojele.

Rohkeudesta puolustaa oikeuksiaan ja saada syyllinen tuomiolle, saa nainen täällä useinkin maksaa kalliin hinnan. Kuten henkensä. Mutta sehän ei täällä olekaan juuri minkään arvoinen.


OUTI KARPPINEN, 8.2.2011

Kommentit (2)

Johanna Latvala: Vankina kongolaisessa sairaalassa

Kongolainen synnytyssairaala. Kymmeniä sairaalasänkyjä vierekkäin isossa salissa, jokaisessa äiti vastasyntyneen lapsensa kanssa. Jokainen synnyttänyt nainen missä tahansa odottaa varmasti kotiin pääsyä vauvansa kanssa, mutta nämä naiset saattavat joutua odottamaan kauemmin kuin haluaisivat.

Sairaala ei nimittäin päästä heitä kotiin ennen sairaalalaskun maksamista.

Ja koska monella ei ole varaa sitä maksaa, naiset ovat käytännössä vankeina sairaalassa, kunnes maksu tavalla tai toisella hoituu. Jos ja kun rahaa ei ole, ne jotka voivat, panttaavat omaisuuttaan - koruja, stereot tai vanhan television - saadakseen perheenjäsenensä kotiin. Eräs mies neuvottelee sairaalan hallintovirkanaisen kanssa maksusta, ja ehdottaa, että sairaala ottaa hänet ”panttivangiksi” ja päästää vaimon ja lapsen kotiin.

Etsi raiskaajasi itse

Eräs synnyttäneistä on raiskauksen uhrina raskaaksi tullut nuori nainen. Hän on orpo, ja asunut viime ajat erään kansalaisjärjestön ylläpitämässä asuntolassa, josta järjestön työntekijä ja pari toimittajaa on tuonut hänet sairaalaan synnyttämään. Naisella ei ole rahaa, mutta sairaalan johtajalta ei armoa heru: naisen tulisi etsiä raiskaaja käsiinsä ja vaatia tätä maksamaan sairaalamaksu.

Nainen ihmettelee, minne häntä auttaneet toimittajat katosivat ja mikseivät he voi enää auttaa. Sama kysymys jäi mietityttämään: jos autetaan ihminen sairaalaan synnyttämään, eikö pitäisi huolehtia siitä, että hän pääsee sieltä myös pois?

Byrokratia menee empatian edelle

Tilanteet ovat Helsingissä viime viikolla järjestetyillä DocPoint-festivaaleilla esitetystä Ladies in Waiting -elokuvasta, joka kuuluu viime vuonna valmistuneeseen, kongolaista nyky-yhteiskuntaa kuvaavaan Kongo in Four Acts -sarjaan. Sarjan tuottaja Djo Tunda Wa Munga, joka oli läsnä näytöksessä, kertoi, että kuvaus on todellisuutta, joka on surullinen kaikkien osapuolten kannalta. Vaikka sairaalan henkilökunta vaikuttaa sydämettömältä, hekin ovat lopulta vain sääntöjen uhreja.

Mitä tehdä? Luulisi, ettei olisi mahdotonta järjestää vaikkapa kansalaisjärjestöjen kautta rahastoa, josta maksetaan varattomille naisille sairaalamaksut. Kotisynnytys nimittäin noussee ainoaksi vaihtoehdoksi niille, joilla ei ole varaa mennä sairaalaan synnyttämään, ja siihen puolestaan liittyy aina omat riskinsä. 

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja ja tutkija.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


JOHANNA LATVALA, 2.2.2011

Kommentit (3)

Sivu 2/2

  1. 1
  2. 2

Arkisto