Saharan eteläisen rajaseudun aavikoituminen johtuu paljolti ympäristön huonosta hoidosta. Kasvava väestö hakkaa puustoa ja karja syö kasvillisuutta. Sitten ilmastonmuutosta syytetään sellaisesta, minkä ihminen voisi ehkäistä hyvällä ympäristönhoidolla, sanoo projektipäällikkö Jörn Laxén Helsingin yliopiston Viikin Tropiikki-instituutista.
Hänen mukaansa metsä ja ympäristö jäävät helposti kansallisen budjetoinnin ulkopuolelle, koska niiden tuotteita käytetään paikallisesti ja niistä koituvat hyödyt on yleensä ilmaista.
Laxén antaa konkreettisia esimerkkejä puuston hyödystä ympäristöekonomian alan väitöskirjassaan, joka tarkastettiin huhtikuun lopulla Helsingin yliopistossa. Tiedot tutkimustaan varten hän sai kahdesta keinokastelujärjestelmästä Pohjois- ja Keski-Sudanissa, jossa hän tutki millaisia kokonaisvaltaisia ja taloudellisia vaikutuksia vierasperäisellä puulajilla prosopis julifloralla on ympäristöönsä. Prosopista pidetään Sudanissa haitallisena. Laxén havaitsi tutkimuksissaan päinvastaista.
"Prosopiksesta on paljon hyötyä ympäristölleen, vaikka hyöty- ja haittaolosuhteet vaihtelevatkin paikasta toiseen. Puuistutukset suojaavat tuulelta ja hiekalta, jolloin Saharasta lentävä hiekka ei kantaudu kyliin saakka tekemään tuhojaan. Jälleenrakennuksen ja hiekan raivauksen tarve vähenee, ihmiset eivät joudu muuttamaan alueelta ja hengitysilma paranee."
Suojausistutukset parantavat viljasatoa ja suojaavat kastelukanavia.
Prosopis on myös tärkeä rehu vaeltelevalle karjalle, ja ilman sitä kotitalouksien olisi puolitettava karjansa, jolloin ihmiset saisivat vähemmän eläinproteiineja maidon ja lihan muodossa.
Kyläläiset tarvitsevat polttopuuta, kevyttä rakennusmateriaalia ja esimerkiksi auringonsuojaa niin ihmisille kuin eläimille. Biologisen typensidonnan ja orgaanisen materiaalin lisääntymisen myötä prosopis parantaa maaperää ja toimii myös puskurivyöhykkeenä aavikkoa vastaan.
"Toki haittapuoliakin on. Prosopis leviää tehokkaasti ja vesakontorjunta pelloilla ja kastelukanavien varsilla on kallista. Puun terävät piikit vahingoittavat ihmisiä ja eläimiä ja puhkovat autonrenkaita. Puuta kuitenkin tarvitaan kestävää kehitystä varten tulevaisuudessa. Vaihtoehtona on lisääntyvä muuttoliike aavikoituvilta alueilta", Laxén toteaa.
(www.helsinki.fi)
Jaa kirjanmerkki