Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Katastrofit eivät aina synny yllättäen - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Katastrofiapu (6.2012)

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Katastrofit eivät aina synny yllättäen

Kun hirmumyrskyt, kuivuus, tulvat tai muut katastrofit iskevät, tarvitaan välittömästi hätäapua. Parhaiten katastrofien vaikutuksia lievennetään kuitenkin ihmisten sietokykyä vahvistamalla.

Kuivaa maata Mauritaniassa helmikuussa 2012. Kuva: Oxfam International/Flickr, CC BY-NC-ND 2.0 Kuivuus on tänä vuonna piinannut Sahelin aluetta Länsi-Afrikassa. Kuva on Mauritaniasta. Kuva: Oxfam International/Flickr, CC BY-NC-ND 2.0

Toistuvat kuivuudet ovat pilanneet sadon Nigerissä vuosi toisensa jälkeen. Hyvinäkin vuosina aavikkoisessa ja köyhässä maassa kärsitään nälästä, mutta tänä vuonna sato epäonnistui jälleen muun muassa kuivuuden vuoksi. Karjalle ei ole enää ruokaa, ja viljelijät ovat korviaan myöten veloissa.

”Meillä ei ole mitään jäljellä, ei edes eläimiä. Nyt syömme vain hirssin jauhamisjäänteitä. Pelkään, että tämä jatkuu näin ja joku lapsistani kuolee”, kertoo kehitysyhteistyöjärjestö Planin haastattelema Halima.

Luonnonkatastrofit, kuten kuivuus, erilaiset kriisit ja konfliktit vaikuttavat vuosittain yli 300 miljoonan Haliman kaltaisen ihmisen elämään. Luku on viime vuosina kasvanut, ja tulevaisuudessa se voi olla vieläkin suurempi, sillä ilmastonmuutoksen uskotaan lisäävän luonnonkatastrofien määrää.

Elämää pelastavaa apua

Monet katastrofit sattuvat köyhissä maissa, joissa valtiot eivät pysty itse hoitamaan seurauksia, kuten Haliman kotimaassa Nigerissä. Ihmisiä kuolee ja vammautuu, monet menettävät kotinsa ja elinkeinonsa, yhteiskunnan toiminta lamaantuu.

Siksi YK sekä vauraat maat toimittavat uhreille humanitaarista apua. Vuonna 2011 apua annettiin Global Humanitarian Assistance -järjestön mukaan noin 17 miljardia dollaria eli noin 13,5 miljardia euroa.

Humanitaarinen apu eli katastrofiapu on eri asia kuin pitkäjänteinen kehitysyhteistyö. Humanitaarinen apu tarkoittaa elämää pelastavaa ja kärsimystä lieventävää lyhytaikaista apua: esimerkiksi ruokaa, vettä, terveydenhuoltoa, majoitusta ja suojelua. Myös jälleenrakennustyö sekä monissa tapauksissa myös katastrofeihin valmistautuminen voidaan laskea humanitaariseksi avuksi.

Avustustyöntekijät purkavat Norsunluurannikolta pakeneville tarkoitettua avustuslastia Liberiassa vuonna 2011. Kuva: Oxfam International/Flickr, CC BY-NC-ND 2.0Avustusjärjestö Oxfam kuljetti vuonna 2011 apua Liberiaan, jonne pakeni ihmisiä Norsunluurannikolta väkivaltaisuuksien seurauksena. Kuva: Oxfam International/Flickr, CC BY-NC-ND 2.0

Humanitaarisen avun lähtökohdat on määritelty kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja kansainvälisessä pakolaisoikeudessa. Kansainvälistä humanitaarista apua hallinnoivat YK ja sen humanitaarisen avun toimisto OCHA.

OCHA kokoaa yhteen eri toimijat, kuten järjestöt ja lahjoittajamaat. Näin apu saadaan perille nopeammin ja se on tehokkaampaa, kun jokainen toimija ei ryntää paikan päälle omin päin. Käytännön työn hoitavat yleensä paikalliset.

Viivyttely maksaa ihmishenkiä

Katastrofien synty ei ole automaatio. Luonnonmullistuksia tai muita kriisejä ei voi kokonaan välttää, mutta katastrofeja niistä tulee usein siksi, että ihmiset ovat köyhiä ja haavoittuvaisessa asemassa eikä valtio ole panostanut katastrofivalmiuteen riittävästi.

Esimerkiksi Länsi-Afrikan Sahelin aluetta, jossa Haliman kotimaa Nigerkin sijaitsee, on tänä vuonna riepotellut kuivuus, jonka vuoksi yli 18 miljoonaa ihmistä kärsii ruokapulasta. Katastrofi johtuu kuitenkin monesta muustakin syystä kuin kuivuudesta: ruuan hinnan noususta, maatalouden kehittymättömyydestä, ihmisten köyhyydestä sekä Malissa riehuvasta sisällissodasta.

Halima Abdi Roone (vas.) ja Hawo Ibrahim Kenian Dadaabi pakolaisleirillä elokuussa 2011. Kuva: Internews Network/Flickr, CC BY-NC-SA 2.0Maailman suurimmalla pakolaisleirillä Kenian Dadaabissa elää lähes puoli miljoonaa ihmistä. Monet ovat paenneet sotaa ja nälänhätää Somaliasta. Kuva: Internews Network/Flickr, CC BY-NC-SA 2.0

Järjestöt ja YK toimittavat alueelle parhaillaan hätäapua, mutta se ei ratkaise koko ongelmaa eli sitä, mitä tehdään seuraavan kuivuuskauden sattuessa.

Nykyisin avustusjärjestöt ja muut avunantajat korostavatkin yhä enemmän katastrofeihin valmistautumisen ja riskien vähentämisen tärkeyttä.

Turhia uhreja voidaan välttää esimerkiksi luomalla varoitusjärjestelmiä, vahvistamalla infrastruktuuria ja ihmisten toimeentuloa. Näin katastrofin iskiessä ihmiset eivät jää tyhjän päälle.

Vaikka riskien ehkäisyn tärkeys on maailmalla tunnustettu, tehtävää on yhä paljon. Esimerkiksi vuosina 2006–2010 vain neljä prosenttia maailman virallisesta humanitaarisesta avusta ja 0,7 prosenttia kehitysavusta sijoitettiin katastrofiriskien vähentämiseen.

Toimimattomuuden hinta nähtiin esimerkiksi kesällä 2011, kun Afrikan sarveen kehittyi ruokakriisi, joka vaikutti noin 13 miljoonan ihmisen elämään.

Sitä ennen katastrofivaroitusjärjestelmät olivat jo lähes vuoden ajan kertoneet, että aluetta uhkaa ruokakriisi. Laajat avustustoimet aloitettiin kuitenkin vasta kevätkesällä, ja esimerkiksi Somaliaan kehittyi suoranainen nälänhätä.

Avustusjärjestöjen Pelastakaa Lasten ja Oxfamin mukaan viivyttely maksoi tuhansien ihmisten hengen ja myös nosti avustustyön kustannuksia miljoonilla euroilla.

Haliman tarina on peräisin Plan Internationalin videolta.

Teija Laakso / maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 16.8.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi