Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Ihmiskauppa koskettaa koko maailmaa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Ihmiskauppa (4.2011)

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Ihmiskauppa koskettaa koko maailmaa

Ihmiskauppa. (Kuva: emanuela franchini / Flickr.com, cc 2.0)Ihmiskauppa on nykyajan orjuutta. (Kuva: emanuela franchini / Flickr.com, cc 2.0)

Länsiafrikkalainen 15-vuotias Adenike* työskenteli kampaajana, kunnes vanhempi mies suostutteli hänet lähtemään Eurooppaan töihin. Matkalla Adenike päätyi kuitenkin prostituoiduksi maksaakseen 3 600 euron velan, joka syntyi, kun mies myi hänet eteenpäin.

Adeniken tarina ei ole harvinainen. YK:n ja kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan vuosittain ihmiskaupan uhriksi joutuu jopa 2–4 miljoonaa naista, miestä ja lasta. Tarkkoja arvioita on mahdotonta antaa, sillä suuri osa tapauksista jää piiloon.

Ihmiskauppa on tuottoisa bisnesmuoto: YK:n mukaan sen arvo oli vuonna 2008 noin 22 miljardia euroa. Viime vuosina ihmiskaupan uhreja on tunnistettu yhä enemmän ja rikollisia on tuomittu yhä useammin. Vaikka ihmiskauppa tuskin on ainakaan vähenemässä, tietoisuus ongelmasta leviää kaiken aikaa.

Pakkotyö jää piiloon

EU:n alueella elävät 25-vuotias Peter *ja 19-vuotias Kevin* ottivat vastaan rakennusalan työn naapurimaassa, koska he olivat työttömiä ja kodittomia. He joutuivat elämään ahtaissa asuntovaunuissa ja tekemään 12–14-tuntisia työpäiviä. He ansaitsivat päivässä vähemmän kuin heidän olisi pitänyt ansaita tunnissa, ja heidän orjuuttajansa pahoinpiteli heitä.

YK:n määritelmän mukaan ihmiskauppa on ihmisen rekrytointia, välittämistä, pitämistä tai vastaanottamista suoranaista riistoa tai orjuuttamista varten. Keinona voi olla pakottaminen tai sieppaaminen, mutta myös huijaaminen.

Noin 79 prosenttia ihmiskaupan uhreista joutuu seksikaupan uhreiksi. Muita ihmiskaupan uhriksi joutumisen muotoja ovat pakkotyö, kotitaloustyö, laiton elinkauppa, pakkoavioliitto, laiton adoptio ja jopa rituaalimurhien uhriksi joutuminen.

YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön UNODC:n mukaan noin 65–75 prosenttia uhreista on naisia, 15–25 prosenttia lapsia. Todennäköistä kuitenkin on, että miesuhrien ja työperäisen riiston osuus on luultua suurempi, sillä naisten seksuaalinen hyväksikäyttö havaitaan herkemmin.

Köyhyys pakottaa liikkeelle

Entinen prostituoitu Ruandassa. (Kuva: camera_rwanda / Flickr.com, cc 2.0)Useimmat ihmiskaupan uhrit ovat naispuolisia seksikaupan uhreja. (Kuva: camera_rwanda / Flickr.com, cc 2.0)

Vaikka ihmiskauppa nähdään usein vain köyhien maiden ongelmana, ilmiö koskettaa kaikkia maailman maita – joko lähtömaina, tulomaina, kauttakulkumaina tai useampana näistä.

Ihmiskauppa voi olla maan tai alueen sisäistä, mutta se liittyy usein myös kansainväliseen siirtolaisuuteen. Ihmiset lähtevät usein kehitysmaista kehittyneisiin esimerkiksi köyhyyden, epätasa-arvon, työttömyyden tai konfliktin vuoksi. Taustalla on usein myös tietämättömyyttä. Uhri houkutellaan hyväpalkkaiseen työhön ulkomaille, mutta hänet toimitetaankin väärennetyillä papereilla orjatyöhön.

Usein uhri on liian peloissaan etsiäkseen apua tai hänen vapautensa riistetään kokonaan. Myös viranomaiset saattavat suhtautua tulijoihin laittomina siirtolaisina, ja niinpä näiden on hyvin vaikea saada apua.

Lainsäädäntö kehittyy

Adeniken isä sai maksettua tyttärensä vapaaksi. Hyväksikäyttäjä pidätettiin, mutta hänen syyllisyyttään ei kyetty näyttämään toteen. Kevin ja Peter pääsivät lopulta vapaiksi heidän hyväksikäyttäjänsä lähdettyä takaisin kotimaahan. Hänet tuomittiin myöhemmin työperäisestä ihmiskaupasta.

Vaikka ihmiskauppa ei viime aikoina juuri ole vähentynyt, edistystä tapahtuu jatkuvasti. Esimerkiksi UNODC:n vuonna 2009 julkaistun ihmiskaupparaportin mukaan vuosina 2003–2006 tutkittujen uhrien määrä nousi 27 prosentilla 71 maan otoksessa.

Nykyisin myös suurimmalla osalla maailman maista on ainakin jonkinlaista lainsäädäntöä ihmiskauppaa vastaan.

Kehitystä on vauhdittanut etenkin YK:n vuonna 2003 käyttöön ottama ihmiskaupan vastainen pöytäkirja, joka on osa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista sopimusta.

Pöytäkirja antaa ihmiskaupalle määritelmän ja vaatii allekirjoittajamaita kriminalisoimaan ihmiskaupan. Sen on ratifioinut 146 maata.

Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin riitä. Edelleen monissa maissa ihmiskaupparikokset jätetään tuomitsematta tai tuomitaan muina rikoksina, sillä näyttöä on vaikea saada, ihmiskaupan määritelmä ymmärretään eri tavoin eivätkä viranomaiset osaa soveltaa lakeja.

Uhreja on vaikea tunnistaa, sillä viranomaiset eivät tunnista heitä ja uhrit itsekin saattavat pakoilla viranomaisia, koska pelkäävät hyväksikäyttäjänsä kostoa, häpeävät tilannettaan tai suhtautuvat epäluuloisesti viranomaisiin.

Aina he eivät edes koe olevansa uhreja, sillä kotimaassa olosuhteet saattavat olla vielä huonommat.

Teija Laakso / maailma.net

* Uhrien tarinat UNODC:n Blue Heart -kampanjasta

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 16.8.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi