Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Vanhanaikaisia kännyköitä, nykyaikaisia naisia - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain

Ulkoministeriön kehitysviestintä, Kanavakatu 3, Helsinki, puh. (09) 1605 6370
tilaa_uutiskirje delicious flickr facebook
reuna
Uutiset, 18.10.2006

Vanhanaikaisia kännyköitä, nykyaikaisia naisia

Emilia Melasuo esitteli Tamperetta senegalilaisvieraille. Kuva: Riitta LiedeNäitä kahta asiaa senegalilaiset Albert Ndong ja Souleymane Diop eniten hämmästelivät syyskuisella Suomen vierailullaan. He tutustuivat suomalaiseen koulu- ja kirjastolaitokseen ja luennoivat yliopistoissa syyskuussa osana ulkoministeriön tiedotustuella toteutettavaa Taf taf –lähiöhanketta.

Omat kännykkänsä Albert Ndong ja Souleymane Diop olivat jättäneet kotiin Dakariin, koska uskoivat tulevansa varsinaiseen kännykkälandiaan, jossa uusimmat mallit kuuluvat luontaisetuihin. Mutta täällä he saivatkin käyttöönsä tuttavien vanhat kapulat. 

Senegalin luku- ja kirjoitustaidottomuutta käsittelevällä luennollaan Turun Yliopistossa Ndong esitteli omaansa yleisölle: ”Näin vanhanaikaista ei kukaan Dakarissa vaivautuisi edes varastamaan!”

Mutta nyt hän halusi havainnollistaa asioiden tärkeysjärjestystä, joka on hänen maassaan koulutuksen kannalta aika epäedullinen. Etusijalla on ruuan hankkiminen perheelle, mutta jo seuraavana onkin näyttävä ulkoasu tykötarpeineen, maksoi mitä maksoi. 

Vasta näiden jälkeen on koulutuksen vuoro ja sekin kuuluu ensisijaisesti pojille, sillä tyttöjen tehtäväksi katsotaan ruuanlaitosta ja kodin askareista huolehtiminen.

Albert Ndonginkin syksyt alkavatkin aina kampanjalla, jossa kuljetaan taloissa kertomassa koulutuksen tärkeydestä, myös tytöille.   

Naisia kaikkialla

Samalla luennolla Souleymane Diop innostui kertomaan Suomessa tekemästään hämmentävästä havainnosta: ”Täällä näkee tyttöjä ja naisia kaikkialla, minne vain menee tai katsoo, joka puolella on naisia! Naiset ajavat polkupyörillä, naiset opiskelevat, heitä näkee jopa lapion varressa! Meillä naiset eivät ole samalla tavoin näkyvillä, koska suurimman osan päivästä he laittavat kotona ruokaa”.

Molemmat panivat merkille, että Suomessa käyttäytyminen oli yleensäkin vaatimatonta ja tasa-arvoista heidän oloihinsa verrattuna. Ndong kertoi kaupungilla näkemästään tyylikkäästä naisesta, joka yllättäen hyppäsikin pyörän selkään ja lähti polkemaan. Senegalissa sen näköinen nainen olisi lähettänyt jonkun tilaamaan taksia itselleen.  

Mahtoikohan Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen johtaja Tuomo Melasuo arvata, millaiseen syyniin hänen kännykkänsä joutui: ”Kukaan Senegalissa ei usko, että sen tasoisella johtajalla voi olla niin vanhanaikainen kännykkä.”
Itse Melasuo arvioitiin kunnon afrikkalaiseksi. 

Siirtolaisuus monen tekijän kokonaisuus

Taprissa Ndong ja Diop puhuivat Senegalista Kanariansaarille vyöryvästä siirtolaistulvasta, nähtynä paikallisesta näkökulmasta. Alustuksen pohjalta heräsikin asiantunteva, mielenkiintoinen ja monikansallinen keskustelu. Senegal-lähtöinen tai sen kautta kulkeva siirtolaisuus nähtiin kokonaisuutena, jossa on monta osatekijää: sikäläisten nuorten työttömyys ja näköalattomuus, miesten kunnia suvun talouden turvaajana, suvun halu satsata lähtijään, huhu työpaikkojen riittävyydestä Espanjassa, tietämättömyys tosiasioista sekä ahneet matkanjärjestäjät, jotka kiertävät sisämaan pikkukylissä värväämässä lähtijöitä. 

Espanjaakaan ei pidetty aivan osattomana, sillä sen talouskasvun tiedetään nojaavan osittain pimeän työvoiman käyttöön ja sen ansiosta edullisiin tuotteisiin.

Ndong ja Diop arvostivat erityisesti sitä, että kerrankin mielipidettä kysyttiin heiltä, jotka itse asuvat kaiken keskellä ja tuntevat asiat sieltä käsin. Heidänkin asuinkorttelissaan majaili parhaillaan viitisenkymmentä sisämaasta tullutta nuorta miestä, jotka olivat joutuneet jo palaamaan yhdeltä merimatkalta ja odottivat uutta tilaisuutta lähtemiseen. 

Miehet kertoivat hallituksen kyllä laatineen ohjelmia, joilla siirtolaisuutta yritetään hallita, mutta heidän mielestään ne eivät ole saavuttaneet kenenkään luottamusta. Heidän mielestään nuoria pitää auttaa tulemaan toimeen omalla kotiseudullaan, ja heille pitää kertoa totuus.

”Poliitikot ovat ilman muuta vastuussa tästä tilanteesta.”

Kuritus saa loppua

Senegalilainen Albert Ndong seurasi opetusta. Kuva: Riitta Liede Yksi vierailun pääaiheista liittyi kouluun. Albert Ndong luennoi yliopistoissa maansa koulujärjestelmän muutoksesta ja pyrkimyksestä irrottautua vanhasta rankaisukäytännöstä. Vaikka ruumiillinen kuritus onkin jo kielletty kouluissa, se on niin syvälle juurtunut kasvatuskäytäntö, että muutos ei käy nopeasti.    

Kansainvälistä oikeutta opiskeleva Krista Orama piti äskettäin Ndongin koulussa oppitunteja lasten oikeuksista. Aluksi opettajat naureskelivat hänen menetelmiään, mutta lopulta kiinnostuivat, miksi oppilaat halusivat tulla hänen tunneilleen, vaikka ei ollut edes pakko. He joutuivat toteamaan, että kuunteleminen ja kunnioittaminen tehosivat lapsiin kuritusta paremmin. 

Seurattuaan koulujen oppitunteja Suomessa Ndong ilmoittikin, että kurittaminen lopetetaan heidän koulussaan nyt kokonaan. 

Toinen itämään jäänyt ajatus koski opetuskieltä. Häneen teki vaikutuksen etenkin Turun Varissuon monikansallinen koulu, jossa kaikille lähes 30 eri äidinkieltä puhuvalle oppilaalle pyritään takaamaan opetus heidän omalla kielellään.

Senegalissa yleinen opetuskieli on ranska, maan virallinen kieli, joka ei kuitenkaan ole lasten äidinkieli. Kër Soda -koulussa lasten äidinkieli on wolof.

Ndongia askarrutti se, että Senegalissa ei ole virallisesti hyväksyttyjä wolofinkielisiä oppikirjoja. Mutta taustalla oli myös pelko, että kielimuutos saattaisi tyrehdyttää Ranskan myöntämän taloudellisen tuen.  Suomessa hän törmäsi jatkuvasti ajatukseen, että lapsen ja oppimisen kannalta oma äidinkieli on ehdottoman tärkeä. 

Suomalaiskoulujen varustetason nähtyään Ndong olisi ollut valmis sulkemaan oman koulunsa ovet saman tien. Mutta pian alettiin jo viritellä yhteistyökuvioita, joista olisi hyötyä molemmille osapuolille. 

Vähä-Heikkilän koulu päätti ryhtyä Kër Soda -koulun ystävyyskouluksi ja Turun kansainvälinen koulukin oli kiinnostunut yhteistyöstä. Suomessa katsottiin tärkeäksi ainutlaatuisen näkökulman saaminen maailmaan, josta tiedetään kovin vähän. 

Teksti ja kuvat: Riitta Liede

Kirjallisuustutkija Souleymane Diop ja peruskoulun opettaja Albert Ndong Senegalista vierailivat Suomessa 2.—29. syyskuuta. He tutustuivat suomalaiseen koulu- ja kirjastolaitokseen ja luennoivat yliopistoissa. Vierailu toteutettiin osana Taf taf –lähiöprojektia ulkoministeriön tiedotustuella. Diop vastaa projektikeskuksen kirjastosta, jonka Turun AMK perusti Dakariin keväällä 2006. Ndong on projektin yhteistyökoulun Kër Sodan opettaja ja perustajajäsen. Kyseessä oli kummankin ensimmäinen ulkomaanmatka.

 

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 18.10.2006


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi