Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Sairaanhoitajaopiskelija: Bibi, Surinam - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 26.9.2006

Sairaanhoitajaopiskelija: Bibi, Surinam

Bibi Sattyam aikoo muuttaa pois Surinamista valmistuttuaan sairaanhoitajaksi. Kuva: Unfpa.

Kun Bibi Sattuar oli pieni, hänellä oli tapana katsella televisiosta sairaalasarjoja ja kuvitella, millaista olisi olla oikeassa sairaalassa.

Bibi syntyi Paramaribossa vuonna 1983 guyanalais-intialaiselle pariskunnalle. Vajaan puolen miljoonan asukkaan Surinam on 165 000 neliökilometrin kokoinen valtio trooppisessa sademetsässä. Bibin isä teki sekalaisia töitä, ja hänen äitinsä hoiti kotona Bibiä ja tämän veljeä. Vanhemmat eivät olleet rikkaita mutta pystyivät kouluttamaan lapsensa. Bibin äidin mielestä he olivat etuoikeutettuja, mutta Bibi halusi enemmän – hän halusi sairaanhoitajaksi.

Bibin vanhemmat eivät halunneet hänen opiskelevan. Äidin mielestä Bibin kuului mennä naimisiin ja omistautua lapsilleen ja kodille, kuten hän itse ja muut suvun naiset olivat tehneet.

Tätini, serkkuni ja äitini olivat kotona ja riippuvaisia aviomiehistään. Minun suvussani naiset olivat sidottuja koteihinsa eivätkä he voineet tehdä mitään ilman miehiensä hyväksyntää. En halunnut samanlaista elämää.

Lukion jälkeen Bibi mukautui äitinsä tahtoon ja asui kotona melkein kaksi vuotta. Hän suoritti tietokonekursseja ja hankki ajokortin, mutta ei ollut tyytyväinen. Lopulta ystävä auttoi Bibiä täyttämään Paramaribon sairaanhoitajakoulun hakemuksen. Hänet hyväksyttiin opiskelijaksi, ja äitikin antoi vihdoin periksi.

Nyt minun on saatava kouluni päätökseen jo ylpeytenikin takia, jottei äitini voi sanoa olleensa oikeassa. Mutta en minä tätä siksi tee.

Viime vuoden lokakuussa Bibi aloitti opinnot, yhdistelmän luentoja ja harjoittelua. Hän ei edes harkitse koulun lopettamista, vaikka valittaakin, että hänen elämänsä on vaikeutunut. Hän viettää kahdeksan tuntia päivästä sairaalassa ja ansaitsee vain 50 Surinamin dollaria, noin 18 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Sillä ei maksa liikkumista, kirjoja tai pakollista sairaanhoitajan asua. Sairaalassa on Bibin koko tämänhetkinen elämä: hän haluaa tutkinnon, ja se vie kaiken ajan. Valmistuttuaan Bibi todennäköisesti muuttaa pois Surinamista, jossa hänen alkupalkkansa sairaanhoitajana olisi noin 200 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa.

On epäreilua, että joutuu raatamaan eikä saa edes tarpeeksi rahaa laskujen maksamiseen. Pidän tästä työstä, tätä olen aina halunnut tehdä. Mutta en voi ansaita täällä elantoani, ja jos minun on lähdettävä jonnekin muualle voidakseni tehdä mitä haluan, minä lähden.

Työ on rankkaa, ja vielä rankemmaksi sen tekee se, että niin monet ammattilaiset muuttavat pois. Kierre on valmis: yhä useammat lähtevät, ja Surinamiin jäävien on tehtävä pois lähteneidenkin työt. Bibi aikoo Kanadaan, jossa hänen tätinsä työskentelee sairaanhoitajana. Kaikki Bibin luokkatoverit harkitsevat lähtöä Surinamista: Alankomaihin, Curacaoon ja Aruballe, Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Kanadaan... Heillä ei ole paljonkaan tietoa kohdemaista, mutta he tietävät haluavansa pois. Ulkomaille muuttaminen ei ole päiväunelma vaan lähes itsestäänselvyys.

Bibi tietää, että häntä tarvittaisiin Surinamissa ja että muuttamalla pois hän omalta osaltaan pahentaa maansa ongelmia. Hän ei kuitenkaan tunne syyllisyyttä.

Jos he tarvitsevat minua, heidän pitää myös vastata minun tarpeisiini. Sen tulisi olla vastavuoroista.

Aivovienti

Valtiot saattavat rohkaista koulutetun väkensä maastamuuttoa kotimaahan odotettavissa olevien rahalähetysten vuoksi. Aivovienti on kuitenkin myös huolenaihe, koska parhaiten koulutetun väestön mukana valtio menettää ajattelijoita, yrittäjiä ja mahdollisia tulevaisuuden johtajia. Karibialla aivovientiä tapahtuu suhteellisesti eniten maailmassa. Esimerkiksi Surinamissa lähes puolet koulutetusta työvoimasta muutti ulkomaille vuosina 1965-2000. Terveydenhuollon työntekijät edustavat lukumääräisesti pientä osaa maiden välillä liikkuvasta työvoimasta, mutta kehitysmaiden jo ennestään heikoille terveydenhoitojärjestelmille koulutetun henkilökunnan muutto ulkomaille on raskas tappio. WHO:n mukaan noin 23 prosenttia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa koulutetuista lääkäreistä työskentelee nykyisin OECD-maissa, samaan aikaan kuin hivin ja aidsin leviäminen on lisännyt terveydenhuoltohenkilöstön tarvetta maastamuuttaneiden kotimaassa.

YK:n väestörahaston UNFPA:n vuosiraportti A Passage to Hope: Women and International Migration julkistettiin syyskuun alussa. Bibin tarina on lyhennelmä englanninkielisestä henkilökuvasta, joka löytyy kokonaisuudessaan vuosiraportin nuorisoliitteestä Moving Young. Vuosiraporttiin liitteineen voi tutustua UNFPA:n verkkosivuilla osoitteessa www.unfpa.org.

(Kehitys-Utveckling 3.2006)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 22.9.2006


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi