Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Siirtolaisena Espanjassa: Adama, Burkina Faso - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 26.9.2006

Siirtolaisena Espanjassa: Adama, Burkina Faso

24-vuotias Adama elää Madridissa ilman papereita. Kuva: Unfpa

 

Adama S. syntyi Ouagadougoussa vuonna 1981. Hänen isänsä viljeli pientä maatilkkua, jonka tuotto riitti hädin tuskin perheen elättämiseen. Adama ei käynyt koulua vaan meni kaksitoistavuotiaana mekaanikon oppipojaksi ja opetteli korjaamaan sähkölaitteita. Adama olisi luultavasti jatkanut työssään pitkään, mutta kun hän oli 20-vuotias, verstaan omistaja kuoli ja paikka suljettiin. Adaman piti keksiä jotain muuta. Hänellä oli 200 euroa säästössä, ja hän oli kuullut menestystarinoita Eurooppaan muuttaneista sukulaisista ja naapureista - päätös oli selvä.

Halusin päästä Eurooppaan, aivan sama minne siellä. Minulle sanottiin, että minun piti mennä Espanjaan, koska se on ainoa Euroopan maa, jolla on raja Afrikan kanssa.

Adama osti bussilipun Malin pääkaupunkiin Bamakoon ja sieltä edelleen Gaoon. Gaosta hän sai sadalla eurolla kyydin Saharan läpi Algeriaan. Matkaa tehtiin öisin; päivisin hän ja kaksikymmentä muuta matkustajaa piilottelivat luolissa.

Algeriasta oli Marokkoon vielä matkaa. Adama käveli ja liftasi. Häneltä kesti kaksi kuukautta päästä perille Nadoriin, lähelle Espanjalle kuuluvaa Melillan kaupunkia. Sitä ympäröi metalliverkkoaita. Adama tiesi joidenkin hypänneen aidan yli, mutta hänestä hyppääminen vaikutti mahdottomalta. Eurooppa oli lähellä mutta tavoittamattomissa. Kaksi kertaa poliisi otti Adaman kiinni ja palautti Algeriaan. Adama vaihtoi suunnitelmaa ja suuntasi toisella kerralla palatessaan Rabatiin: hän aikoi yrittää vesireittiä Kanarian saarille.

Rabatissa vietin vuoden nukkuen kadulla ja syöden roskiksista. Minulla ei ollut rahaa, en tuntenut ketään, en saanut töitä. Halusin takaisin kotiin, siellä oli sentään syötävää. Mutta sekin olisi vaatinut rahaa.

Adama tutustui mieheen, joka hoiti Espanjaan pyrkivien venekyytejä Marokosta Kanarian saarille. Mies lupasi Adamalle ilmaisen venematkan, jos tämä hankkisi tarpeeksi maksavia asiakkaita. Adamalta kesti kaksi vuotta tienata matkansa, mutta lopulta tavoite oli saavutettu.

Adama ja kaksikymmentä muuta miestä vietiin kuorma-autolla aavikolle, jossa odotettiin, että salakuljettajien lahjomat poliisit tulisivat työvuoroon. Odotus kesti useita päiviä. Lopulta ryhmä vietiin rannikolle ja Adama pääsi veneeseen – ryöstettynä kaikesta muusta omaisuudestaan paitsi päällään olleista paidasta ja shortseista. Mutta nyt hän oli vihdoin matkalla Eurooppaan. Veneen kapteeni oli gambialainen kalastaja, ja hän antoi Adamalle tehtäväksi seurata kompassia. Vene oli huonossa kunnossa, mutta kapteeni rauhoitti Adamaa sanomalla, että matka olisi helppo ja kestäisi vajaan päivän. Iltapäivällä näkyikin jo maata, ja pian Espanjan rannikkovartiosto pysäytti siirtolaiset ja vei säilöön.

Venematkalaiset joutuivat karanteeniin neljäksikymmeneksi päiväksi, jona aikana heitä kuulusteltiin. He säästyivät palautukselta, koska olivat hävittäneet henkilöllisyyspaperinsa – ilman niitä heitä ei hyväksyttäisi takaisin kotimaihinsa. Henkilötietojen salaaminen on porsaanreikä, jonka avulla laittomasti maahan tulleet voivat onnistua pysyttelemään Euroopassa.

Adama vietiin Kanarialta Madridiin, jossa hänet päästettiin vapaaksi ja ohjattiin toiseen kaupunkiin opiskelemaan espanjaa. Viime vuoden toukokuussa hän palasi Madridiin aloittamaan uutta elämäänsä. Ensin Adama nukkui puistossa kymmenien muiden afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajien kanssa. Lopulta sierraleonelainen mies tarjosi hänelle työlupaansa sadan euron kuukausikorvausta vastaan. Adama hyväksyi tarjouksen.

Nyt Adama työskentelee rakennusfirmassa ja asuu Madridin lähiössä huoneessa, joka on hänelle liian kallis. Palkka kuluu asumiseen, työluvan "vuokraan", ruokaan, liikkumiseen ja kotiin lähetettäväksi. Säästöön ei jää mitään.

En ole löytänyt täältä sitä, mitä tulin hakemaan. Minulla ei ole rahaa eikä papereita. Kärsin paljon päästäkseni tänne, ja siihen olin varautunut. Mutta luulin, että kun pääsisin tänne, elämä helpottuisi.

Tulevaisuus huolestuttaa Adamaa. Vuodet tuntuvat valuvan hukkaan eikä mikään muutu: hän oli kaksikymmentä lähtiessään kotimaastaan, nyt hän on kaksikymmentäneljävuotias. Adama ei tahdo palata kotimaahansa ennen kuin hän on rikastunut.

Miten voisin palata kotiin ilman rahaa? Mitä sanoisin perheelleni? Mieluummin kuolisin kuin palaisin nyt.

Unelman varassa

Monet nuoret riskeeraavat henkensä löytääkseen töitä ulkomailta. Se, että sadat länsiafrikkalaiset nuoret pyrkivät joka kuukausi laittomasti Espanjaan, kertoo omaa kieltään alueen työttömyydestä. Espanjan Punaisen Ristin mukaan yli tuhat siirtolaista hukkui kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana – kolmasosa kaikista, jotka pyrkivät Afrikan rannikolta Kanarian saarille.

YK:n väestörahaston UNFPA:n vuosiraportti A Passage to Hope: Women and International Migration julkistettiin syyskuun alussa. Adaman tarina on lyhennelmä englanninkielisestä henkilökuvasta, joka löytyy kokonaisuudessaan vuosiraportin nuorisoliitteestä Moving Young. Vuosiraporttiin liitteineen voi tutustua UNFPA:n verkkosivuilla osoitteessa www.unfpa.org.

(Kehitys-Utveckling 3.2006)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 21.9.2006


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi