Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Partiolaisten leiri Senegalissa – rajat ylittävää ystävyyttä etsimässä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 1.8.2006

Partiolaisten leiri Senegalissa – rajat ylittävää ystävyyttä etsimässä

Elokuussa järjestettävä Remppa-partioleiri kerää suomalaisia ja senegalilaisia partiolaisia yhteen Diofiorissa, Senegalissa, jossa Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ovat tukeneet paikallisen terveyskeskuksen rakentamista. Matkalle lähtee Suomesta joukko pääkaupunkiseutulaisia partiolaisia.

Diofiorin terveyskeskus. Kuva: Pääkaupunkiseudun partiolaisten arkisto.Kuusitoista nuorta aikuista ja yksi lapsi istuvat Pääkaupunkiseudun Partiolaisten trooppisen nihkeässä toimistossa Lönnrotinkadulla. Eväshedelmät on juuri laitettu kiertämään heinäkuun kuumimpana päivänä, kun ääni leikkaa iloisen puheensorinan. Kokous alkaa.

Ääni kuuluu Panu Kärävälle, Remppa-leirin johtajalle, joka kahta päivää ennen lähtöään Afrikkaan on viimeisen kerran tarkistamassa leirivalmistelujen tilanteen.

”Lukivatko kaikki ne turvallisuusohjeet, jotka pistin meilissä viime viikolla?” Miltei kaikki nyökkäävät ja lopuille hörähdellään hyväntahtoisesti. Heti alkaa rytmikäs dialogi, kun tapahtuneesta innostutaan heittämään huulta suuntaan ja toiseen. Pöydässä istuvien partiolaisten välillä tuntuu vaikuttavan tiivis yhteenkuuluvuuden ja kärsimättömän odottamisen henki. Silmäillessäni ympärillä mölisevää kaikenkarvaista sakkia, joka jo alkumetreiltä tuntui sulautuvan hyvin yhteen, koen seisovani hengenheimolaisten kanssa samassa veneessä matkalla kohti suurta seikkailua. Kohta ajatukseni ja huoneessa yltyvä torikokous keskeytetään: ”Käydään ne nyt yhdessä läpi. Leiriin on enää kuitenkin vain pari viikkoa aikaa.”

Tavoitteena kehitysyhteistyötuntemuksen lisääminen

Remppa-projekti

  • Remppa oli Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kehitysyhteistyöprojekti, jonka avulla kerättiin varoja Senegalissa, Diofiorin kaupungissa sijaitsevan terveyskeskuksen kunnostamiseen
  • Suomen Partiolaiset rakensivat terveyskeskuksen 1990-luvun alussa
  • Remppa-projektin tavoitteena oli myös tutustuttaa pääkaupunkiseudun partiolaisia kehitysyhteistyöhön ja siihen, millaista partio on Senegalissa
  • Remppa-projekti oli käynnissä vuosina 2004–2006
  • Remppa-leiri jatkaa projektin aloittamaa yhteistyötä Senegalissa

 

Palataan vuoteen 2005. Kauan partiopiirin hallituksen asialistalla roikkuneelle kohdalle ei tuntunut tapahtuvan mitään. Seuraavana keväänä päättyvä kolmivuotinen kehitysyhteistyöprojekti Remppa oli sujunut hyvin ja sille haluttiin jatkoa. Ideana oli järjestää suomalaisten ja senegalilaisten partiokumppaneiden kanssa yhteinen leiri, jonka kautta voitaisiin samalla seurata projektissa tuetun terveyskeskuksen kunnostustöitä. Haaveena oli saada myös tutustua vieraaseen kulttuuriin, uusiin ihmisiin ja päästä osallistumaan itse raksalle.

Idea eli vain heittona ilmassa aina alkukesään saakka, jolloin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten apulaisjohtaja Mikko Pöri värväsi projektin johtajaksi pitkäaikaisen ystävänsä Panun, joka maailmanmiehenä innostui haasteesta. Kesän loppuun mennessä oli jo pestattu hakukierroksen kautta projektin ydinryhmä, joka Panun lisäksi käsitti kolme muuta innokasta partiolaista. Syksyllä ryhmä pohti jo kuumeisesti leirin mainostamista ja tavoitteita, joihin lukeutui alkuperäisen suunnitelman lisäksi kansainvälisyyskasvatus ja kehitysyhteistyötuntemuksen lisääminen laajemminkin suomalaisten partiolaisten keskuudessa.

Matkajännitys tiivistyy

Toimiston nahkean painostava ilmanala muuttuu kesäillassa hetki hetkeltä tukalammaksi kokouksen rönsyillessä yhä uusille urille. Senegalilaisten partiolaisten tiukan hierarkkiseen järjestelmään otetaan tuntumaa ja leirille valitaan isäntien toivomuksesta erinäisiä toimihenkilöitä adjutantteineen. Puhe kääntyy afrikkalaiseen kulttuuriin ja kohteliaisiin tuliaisiin, kun vasta valittu ruokailuvastaavan adjutantti Heini Huhma ehdottaa viemisiksi kukkopillejä. Aiemmin toivelistalla olleet voiveitset jyrätään lyhyen debatin jälkeen ja agendassa päästään taas askel eteenpäin.

Uusi näkökulma otetaan, kun esiin nousee erityisesti Dakarin, Senegalin pääkaupungin, lisääntynyt turvattomuus. Vaikka keskustelussa korostuu luottamus tiiviiseen ryhmään, tuntuu vieras manner äkkiä pelottavalta. Pieni jännitys kuitenkin kuuluu matkaan kuin matkaan ja yritän luvata itselleni, ettei tässä mihinkään synkimpään viidakkoon olla ensimmäisenä matkaamassa. Perhoset tulevat silti pyörimään vatsassa vielä pitkään matkan jälkeenkin, ajattelen.

Lähtijöitä yhdistää halu auttaa ja oppia uutta

Keväällä leirille oli ilmoittautunut vajaat parikymmentä halukasta, kun ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Koutien partiokololla. Heti alusta asti oli selvää, ettei kyseessä olisi pelkkä lomamatka: reissuun oli lähdössä joukko valveutuneita partiolaisia, jotka olivat vahvasti sitoutuneita leirin suunnitelmaan. Remppa-leiriläisiä yhdisti kiinnostus kehitysmaiden tilanteeseen sekä halu auttaa ja tuntea erilaisia ihmisiä.

Diofiorin terveyskeskuksessa syntynyt vauva. Kuva: Pääkaupunkiseudun partiolaisten arkisto.Remppa-leiriläiset järjestivät kevään mittaan tapahtumia ja tempauksia, joiden avulla hanketta tehtiin tunnetuksi. Partiolaisten Yrjönpäivän juhlassa päästiin kosketuksiin laajemman yleisön kanssa ja jäipä Maailma kylässä -festivaaleilta muutama lantti matkakassaankin. Oli mukava huomata, kuinka tavallinen kadunmieskin saattoi tuntea palavaa kiinnostusta katsoa asioita yli lähiörajojen.

Kesään tultaessa keskityttiin varsinaisiin matkajärjestelyihin ja pyrittiin lähestymään senegalilaisia isäntiä yhä enemmän. Vähitellen, kun lahkeet vaihtuivat jo shortseihin, alkoi matkakuume nousta pintaan kesätyöarjen keskellä. Rappeutuneet ranskantaidot vaativat pikakurssia, vaatekaappi uutta verta ja rokotuksetkin piti selvittää. Entä mitä ihmettä mahtoi senegalilainen keittiö pitää sisällään tai missä sijaitsikaan lopullinen määränpäämme Diofior?

Valmiina lähtöön

Ilma alkaa pikkuhiljaa viiletä ja kokouskin vetelee viimeisiään hämärtyvässä kokoushuoneessa. Loputkin asiat saadaan selväksi ja kaikki alkaa olla valmista matkalle Saharan tuolle puolen. Vain joitain hankintoja täytyy vielä tehdä ja lähettää etukäteen perille, ennen kuin noustaan itse koneeseen.

Viimeiset kädenpuristukset, onnentoivotukset sekä silmäniskut vaihdetaan ja matkaajat häviävät tahoilleen hiljenevään Helsingin iltaan. Kentällä tavataan!

Jarno Leppänen

Kirjoittaja on partiolainen, joka osallistuu Remppa-leirille Senegalissa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi