400 vuotta Portugalin siirtomaaherruutta ja miltei neljännesvuosisata Indonesian miehitystä takanaan itätimorilaiset äänestivät elokuussa 1999 siitä, haluavatko he kuulua Indonesiaan itsehallintoalueena vai pitäisikö alueen itsenäistyä. Äänestys sujui rauhallisesti ja äänestyksen tulos oli selkeä: 78,5 prosenttia itätimorilaisista kannatti alueen itsenäistymistä.
Kansanäänestyksen tuloksen julkistamisen jälkeen Indonesian armeijan tukemat, kouluttamat ja varustamat miliisiryhmät käynnistivät väkivaltaisuuksien aallon. Rakennuksia poltettiin, omaisuutta ryöstettiin ja itätimorilaisia pakotettiin lähtemään kodeistaan. Yli tuhat ihmistä sai surmansa ja noin 250 000 ihmistä kuljetettiin Länsi-Timorin puolelle tai muille Indonesian saarille Indonesian julistaman poikkeustilan turvin. Myös YK evakuoi henkilökuntansa Itä-Timorista.
Kansainvälinen yhteisö reagoi Itä-Timorin levottomuuksiin nopeasti. YK:n turvallisuusneuvosto valtuutti monikansallisten rauhanturvajoukkojen operaation, joka pystyttiin käynnistämään jo syyskuun lopussa 1999. Kuukautta myöhemmin aloitettiin YK:n jälleenrakennusoperaatio.
Itä-Timorin itsenäistymisprosessi käynnistyi YK:n johdolla lokakuussa 2000. Tuolloin nimitettiin myös kansallisneuvosto (National Council), joka työskenteli YK:n asettaman väliaikaishallinnon kanssa. Elokuussa 2001 valittiin yleisillä vaaleilla perustuslakia säätävä kokous, joka ryhtyi valmistelemaan itsenäisen Itä-Timorin perustuslakia, ja joka sen jälkeen muuttui maan ensimmäiseksi parlamentiksi.
Toukokuussa 2002 järjestettiin presidentinvaalit, joissa voittajaksi selviytyi suurella äänten enemmistöllä itsenäisyystaistelija Xanana Gusmao. Itä-Timor itsenäistyi 20.5.2002, ja syyskuussa siitä tuli Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen. YK:lle Itä-Timorin itsenäisyys ja jälleenrakennus on yksi parhaiten sujuneista operaatioista viime vuosien aikana. Valtioon on onnistuttu luomaan rauha ja sen demokratiakehitys näyttää lupaavalta. Keväällä 2005 YK:n rauhanturvajoukot vetäytyivät saarelta pois jättäen jäljelle vain pienen neuvonantajaryhmän.
Keväällä 2005 Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono tapasi Itä-Timorin presidentti Gusmaon. Tapaamista pidettiin tärkeänä maiden lähentymisen symbolina, vaikka Itä-Timorissa itsenäistymisen haavat ovat vielä kaukana parantumisesta. Maat ovat muun muassa allekirjoittaneet sopimuksen Itä-Timorin ja Indonesiaan kuuluvan saaren länsiosan, Länsi-Timorin, rajasta.
Kansanäänestyksen jälkeisissä levottomuuksissa julmuuksiin syyllistyneiden tuomitsemiseksi perustettiin tammikuussa 2002 Indonesiaan ja Itä-Timoriin ihmisoikeustuomioistuimet, jotka eivät ole kuitenkaan saaneet aikaan toivottuja tuloksia. YK ja ihmisoikeusjärjestöt ovat ankarasti arvostelleet Indonesiaa siitä, ettei se ole saattanut syyllisiä oikeuden eteen eikä luovuttanut tuomittuja rangaistavaksi. Keväällä 2005 18 tuomitusta lähes kaikki vapautettiin syytteistä.
Poliittisesti rauhallisesta tilanteesta huolimatta Itä-Timorin on arveltu tarvitsevan vielä pitkään ulkomaista apua, sillä sen infrastruktuuri tuhottiin vuosien taisteluissa, ja vesi- ja sähköverkosto ovat pahasti keskeneräiset. Lisäksi maa kärsii ajoittain kuivuudesta, jonka vuoksi aliravitsemus ja korkea lapsikuolleisuus ovat yleisiä ilmiöitä. Hieman alle miljoonasta asukkaasta noin 40 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Oman haasteensa muodostavat kotiin palaavat pakolaiset.
Tällä hetkellä maanviljelys kattaa lähes 80 prosenttia Itä-Timorin työvoimasta. Tulevaisuudessa maan tärkeimmiksi tulonlähteiksi nousevat öljy ja maakaasu, joista saatavat tulot ovatkin kasvaneet huomattavasti vuoden 2005 aikana.
Itä-Timorin itsenäistyttyä otsikoihin on noussut Acehin maakunta Sumatran saaren pohjoiskärjessä.
Teksti: Jenni Virtanen ja Viivi Handolin
Lähteet: BBC, CNN, Sadankomitean verkkosivut, Suomen suurlähetystö/Jakarta
Päivitetty 27.6.2006