Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kalansaaliit kuvaavat Mekongin ympäristön tilaa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Kalansaaliit kuvaavat Mekongin ympäristön tilaa

Kala tuo elannon miljoonille asukkaille Mekong-joen varrella. Nyt joki kärsii stressistä, joka johtuu luonnonvarojen liiallisesta käytöstä.

Kambodzhalaiset sanomalehdet kertoivat tammikuussa, että kymmenen Irrawaddyn delfiiniä löytyi kuolleena Mekong-joesta lähellä Laosin rajaa. Määrä on peräti kymmenesosa koko Mekongin arvioidusta delfiinikannasta.

Viime vuonna Thaimaassa suurta huomiota herätti tieto, että kalastajat saivat saaliikseen vain neljä Mekongin jättiläiskissakalaa - vain viidestoistaosan vuoden 1995 luvusta.

Kuolleista delfiineistä kahdeksan oli poikasia, mikä Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan voi osoittaa joen saastumisen olevan suurempi syy kuin takertuminen kalastajien verkkoihin. Kiristyvää kilpailua luonnonvaroista on arveltu syyksi myös jopa kolmesataakiloisiksi kasvavien jättiläiskissakalojen kohtalolle.

Tarkoittavatko nämä luvut Kaakkois-Aasian suurimman joen Mekongin uhanalaisten eläinlajien kohtalosta sitä, että maailman toiseksi rikkaimman jokiekosysteemin tasapaino on järkkynyt pahemman kerran?

Kalastajat Laosin ja Thaimaan pohjoisosien jyrkkärinteiseltä keskijuoksulta aina alajuoksun Kambodzhaan ja Vietnamin deltalle asti puhuvat yhdellä äänellä: muukin kalakanta on vähentynyt viime vuosina merkittävästi.

"Kalaa ei tule kuten aiemmin. Eikä Mekongin vesikään käyttäydy kuten ennen, se nousee ja laskee arvaamattomasti. Emme tiedä, koska käyttäisimme mitäkin pyydystä. Viime vuonna joki kuivui niin, että pystyimme melkein kävelemään Laosin puolelle", kertoo Boonrian Jinnarat Had Krain kylässä Thaimaan pohjoiskolkassa.

Pato tuli, ruoka katosi

Ratanakirin ja Stung Trengin maakuntien asukkaat Pohjois-Kambodzhassa ovat puolestaan kymmenen vuoden aikana nähneet Mekongin suuren sivujoen Sesanin muutoksen. Ratanakiriläinen Duwath kertoo kylänsä kokemuksista näin:

"Aiemmin saatoimme nähdä kalojen uivan joessa, mutta emme näe niitä enää. Ruoan hankinta oli ennen vaivatonta, saimme kalaa helposti ja keräsimme lintujen munia ja äyriäisiä. Nyt ne kaikki ovat hävinneet. Käytimme kastematoja perinteisten pyydysten kalansyöttinä. Nyt matojakaan ei tahdo löytyä. Vedenpinnan nopean vaihtelun vuoksi kaloille tärkeät joen syvänteet ovat täyttyneet siltistä. Padon rakentamisella on ollut vakavia vaikutuksia elämäämme. Emme tarvitse sähköä, mutta tarvitsemme ruokaa."

Sesan-joen yläjuoksulle Vietnamin puolelle rakennettiin vuosina 1993-2001 suuri Yali Falls -pato. Sesanin suojeluverkosto -kansalaisliikkeen mukaan vuonna 2000 patoaltaasta äkisti juoksutettu vesi hukutti Ratanakirissä 32 asukasta ja tuhosi suuren määrän veneitä, kalastustarvikkeita ja rannan viljelyksiä. Joen vesi muuttui huonolaatuiseksi, ja aliravitsemuksesta on kärsinyt noin 55 000 ihmistä.

Kala kulttuurin perustana

Kaloilla on Mekongin jokilaaksossa huomattava ekologinen, kansanterveydellinen, kansantaloudellinen ja kulttuurinen merkitys. Mekongista on tieteellisesti tunnistettu noin 1 300 kalalajia. Tutkijat ovat havainneet, että useimmat kalalajit vaeltavat vuodenaikojen mukaan joko pääuomassa tai nousevat sivujokiin. Muutamat kissakalalajit matkaavat yli tuhat kilometriä suuntaansa.

Kala on ollut jokilaakson miljoonille asukkaille terveellistä perusruokaa: jopa 80 prosenttia kambodzhalaisten ja laosilaisten eläinproteiinista on saatu kalasta. Maaseudun asukkaat ovat antaneet hyvälle kalansaaliille yhtä suuren arvon kuin onnistuneelle riisisadolle. Joesta on saatu ruokapöytään myös vesikasveja sekä äyriäisiä, matelijoita ja sammakkoeläimiä.

Jokivarren neljän maan yhteistyöelimen Mekong-jokikomission (MRC) mukaan joen kalansaaliit ovat olleet jopa 1,5 miljoonaa tonnia - viidennes maailman makeanveden saaliista - ja kalojen markkina-arvo yli miljardi dollaria vuodessa. Summa on merkittävä, sillä alue on talousindikaattoreilla mitattuna yksi maailman köyhimmistä. Kambodzhan kansantuotteesta kalastuksen osuus on kymmenisen prosenttia.

"Alueen kymmenien etnisten ryhmien kulttuureissa kala näkyy monin tavoin", arkeologi Srisak Vallibhotama kertoo. Ennen sadekauden alkua kalastajat pyytävät kalaonnea joen hengiltä, ja sadekauden lopulla jokivarsien yhteisöt järjestävät näyttäviä juhlia lohikäärmevenekisoineen.

Vallibhotaman mukaan kalastusta kuvataan niin tuhat vuotta vanhojen Angkorin hindutemppeleiden kivireliefeissä kuin jokilaakson buddhalaisluostarien seinämaalauksissakin. Kymmenien erilaisten kalastusvälineiden käyttö perustuu pitkälle jalostuneeseen ekologiseen tietoon. Kalalla on myös käyty kauppaa jo satoja vuosia, mikä on tuonut lisää hyvinvointia.

Mekong elää sykleissä

Mekong-joki on erityisen tärkeä alueen väestölle. Toimeentulon ja ravinnon lisäksi se on ollut vuodenaikoja osoittava kalenteri, tärkeä kulkuväylä ja henkien koti. Joen sadekauden tulvahuippu ajoittuu elo-lokakuulle, jolloin rantapenkkojen vihannestarhat, riisipellot ja kausittaiset tulvametsät saavat ravitsevaa jokilietettä ja kaloille avautuu laajoja kutualueita.

Tulvien merkitystä kuvasi eräs ranskalainen tieteilijä jo vuonna 1913: "Kambodzha saa kiittää rikkauksistaan vuotuista luonnollista ilmiötä, Mekong-joen nousua ja laskua. Euroopassa tulvat ovat yllättäviä, pelättyjä ja usein turmiollisia, mutta Kambodzhassa ne ovat odotettuja, haluttuja ja aina hyödyllisiä."

Yhteiskunnat ja kulttuurit ovat kukoistaneet ja kuihtuneet Mekongin varrella. Kuitenkin vasta 40 viime vuoden aikana Mekongin rantavaltioissa on tapahtunut sellainen taloudellinen muutos, joka näkyy myös joen ekologiassa. Tha Kongin kylässä koillisthaimaalaisen Songkhram-joen varrella asuva 70-vuotias Khe Thamsamli on nähnyt muutoksen omin silmin.

"Valtio antoi yrityksille hakkuuluvat alueemme ylänkömetsiin reilut 30 vuotta sitten. Kymmenen vuotta myöhemmin vaikutusvaltaisen poliitikon omistama yritys alkoi ostaa kylämme ja naapurikylien yhteismaita joen varresta. Saimme rahoilla kyläämme sähköt, mutta menetimme ruoan keräilypaikat ja karjamme laidunmaan. Nyt tiedämme, että yrityksen suurilta tomaatti- ja maissiviljelmiltä valuvat kemikaalit pilaavat joen veden ja hävittävät kalat. Monet meistä katuvat maan myyntiä."

Lietettä ja myrkkyjä

Kaupalliset hakkuut ja viljelymaan raivaaminen 1960-1990-luvuilla vähensivät Koillis-Thaimaan metsäpinta-alan 45 prosentista vain viiteen prosenttiin. Laosissa pääosin armeijan valvomat hakkuut yleistyivät 1980-luvulla, ja Kambodzhassa pitkän sotatilan jälkeen 1990-luvulla. Laosin ja Kambodzhan metsiä on parturoitu lähinnä Kiinan, Thaimaan ja Vietnamin markkinoille.

Kambodzhassa jokivarren kosteikkoja ja Vietnamissa delta-alueen mangrovemetsiä on raivattu maataloutta varten. Mekongin koko 795 000 neliökilometrin vesistöalueesta metsien peitossa on nyt vajaa neljännes, joka on puolet vuoden 1970 määrästä. Metsäpeitteen poistuessa maanpinnan eroosio voimistuu ja äkilliset tulvat lisääntyvät. Sedimentit huuhtoutuvat jokiin, jossa veden sameus heikentää kalojen ja vesikasvien elinoloja.

Veden laatua huonontavat myös maatalouden, teollisuuden ja asutuskeskusten päästöt. Lannoitteiden ja suojeluaineiden käyttö Thaimaan ja Vietnamin riisipelloilla on ylenpalttista, ja suojeluaineiden tarvetta lisää trooppiseen ilmastoon huonosti sopivien lauhkean vyöhykkeen hedelmien, vihannesten ja kahvin viljely.
Suurteollisuutta 4 880 kilometriä pitkän Mekongin varrella on verrattain vähän, ja vedenpuhdistamoja vielä vähemmän. Mekong on miljoonien ihmisten viemäri: esimerkiksi miljoonakaupunki Phnom Penhin jätevedet päätyvät jokeen lähes sellaisenaan.

Ympäristön kannalta Vietnamin sota ei ole vieläkään päättynyt. Yhdysvaltojen Kambodzhaan, Laosiin ja Vietnamiin pudottamat pommit ja Agent Orange -myrkyt saastuttavat edelleen alueen maaperää ja vesistöjä.

Valjastaminen on alkanut

Kiistanalaisimpia jokilaakson kehityksen mittareita ovat suurpadot. Kiina on rakentanut kaksi patoa Mekongin pääuomaan Yunnanin maakunnassa, ja kuusi muuta patoa on rakenteilla tai suunnitteilla. Vietnam patoaa Mekongin sivujokien Sesanin ja Srepokin latvoja. Alueen paristoksi kutsutussa Laosissa on valmiina kolme suurta sivujokien patoa; kiinalaiset, thaimaalaiset ja vietnamilaiset voimayhtiöt kilpailevat parinkymmenen muun projektin toteutuksesta.

Kambodzhan Sesanin ja Thaimaan Mun-joen kokemusten vuoksi Mekongin kalastajayhteisöt pelkäävät, että jokainen uusi pato vähentää kalakantoja. Vuonna 1994 valmistunut Pak Munin pato pysäytti tehokkaasti kalojen nousun Alankomaiden kokoiselle valuma-alueelle. Kun kalasto väheni patoaltaassa, ihmisille skistosomiaasia eli halkiomatotautia aiheuttava loinen yleistyi.

Padoilla voidaan tasoittaa jokien tulvahuippuja ja kontrolloida veden virtaamaa. Sillä voi kuitenkin olla kääntöpuolensa:
"Luonnollinen tulvasykli on tärkein kalastuksen tuottavuuteen vaikuttava tekijä Kambodzhan Tonle Sap -järvessä. Patojen yhteisvaikutus voi lopettaa veden nousun Tonle Sapiin tulvakaudella ja estää paluuvirtaaman kuivan kauden aikana. Veden kontrollilla tulee olemaan erittäin suuri vaikutus kalastukseen ja maanviljelyyn koko Mekongin alueella", kalabiologi Tyson Roberts sanoo.

MRC:n edellinen johtaja Jörn Kristensen tunnusti vuonna 2000 Mekongin tilan vakavuuden:

"Mekongin jokiekosysteemi kestää ihmisen aiheuttamaa manipulaatiota tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen ekosysteemien osat voivat alkaa romahtaa. Nyt systeemi kärsii lisääntyvästä ja hälyttävästä stressistä. Nykyisellä luonnonvarojen kulutustahdilla ympäristön terveyden mittarit eli metsäpinta-ala, biodiversiteetti, kalaston määrä ja maaperän tuottavuus saattavat jo lähitulevaisuudessa laskea tasolle, josta palautuminen ei ehkä enää ole mahdollista."

Mekongin jokilaakson 60-miljoonainen väestö tullee kasvamaan parinkymmenen vuoden aikana 100 miljoonaan. Kasvu johtaa lisääntyvään veden ja energian käyttöön, entistä tehokkaampaan maatalouteen ja todennäköisesti lisääntyvään teollisuuteen. Liikakalastuksen vaara on ilmeinen.

Kuka auttaisi pienkalastajia?

Suuri huolenaihe luonnonvaroista suoraan elantonsa saaville ihmisille on se, että päätökset niistä tehdään kaupunkiväestön ja ulkomaankaupan ehdoilla. Thaimaan, Vietnamin ja Kiinan pääkaupungit ovat satojen tai tuhansien kilometrien päässä Mekongin valuma-alueelta.

Lisäksi kehitysrahoituspäätöksiä tehdään vielä kauempana Manilassa, Tokiossa ja Washingtonissa. Aasian kehityspankki (ADB) on rahoittanut suur-Mekongin alueen kuuden maan talouksien integrointiin liittyviä liikenne- ja energiahankkeita. Yksi ADB:n ja hallitusten tulevaisuuden visioista on luoda alueellinen sähkönjakeluverkko, johon virta syötettäisiin Mekongin ja sen sivujokien jättimäisistä vesivoimaloista.

Myös kyläläiset verkostoituvat. Mekongin alueen kalastajien ja kansalaisjärjestöjen yhteiskokouksissa on vaadittu paikallisyhteisöjen pääsyä mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Alueen yksipuoluemaissa kansalaisilla ei juuri ole ollut vaikutusmahdollisuuksia.

Pienkalastajat ovat myös vaatineet hallituksia lopettamaan kaupalliset kalastustoimiluvat ja laittomien kalastusvälineiden käytön, joiden on nähty olevan vaaraksi Mekongin kalakannalle.

Sesanin jokivarren asukkaat ovat pyytäneet ongelmiinsa apua MRC:ltä, joka on vastannut, ettei se voi vaikuttaa jäsenmaiden hallitusten päätöksiin. Niinpä viime vuoden toukokuussa
Sesanin varren 90 kylän edustajat vetosivat Kambodzhan pääministeriin Hun Seniin, jotta tämä vaatisi Vietnamia korvaamaan Yali Fallsin aiheuttamat ongelmat ja lopettamaan uusien patojen rakentamisen.

Pak Munin patoaltaan alta pakkosiirretty Sompong Wiengchan tiivistää kyläläisten tunnon näin:

"Meille tuodaan kehitysprojekteja, mutta raha menee päättäjien ja liikemiesten taskuihin. Meitä maalaisia vaaditaan aina uhrautumaan kansallisen edun nimissä. Kun meiltä vietiin joki ja kalat, yhteisömme hajosi ja suuri osa kyläläisistä joutui lähtemään työn etsintään Bangkokiin."

Timo Kuronen


(Kehitys-Utveckling 1.2006)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 30.5.2006


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi