Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Aasian vuosisata - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

 

Aasian vuosisata

Aasian vaurastumista varjostavat monet ongelmat, kuten köyhyys, tuloerot ja eriarvoisuus. Menestys voi jatkua, jos aasialaiset ottavat voimakkaan vastuun omien ongelmiensa ratkaisusta.

Kiinan kansantalous on tuoreimpien arvioiden mukaan maailman neljänneksi suurin. Sitä suurempia ovat vain Yhdysvallat, Japani ja Saksa. Kiinan on arveltu nousevan maailman suurimmaksi taloudeksi vuosien 2020 ja 2030 välillä. Sen kansantalous on jatkanut nopeaa kasvuaan niin kauan, että kyseessä on ennennäkemätön ilmiö maailmanhistoriassa.

Intia tulee kovaa vauhtia perässä. Arvioiden mukaan sen talous kasvaa lähes Yhdysvaltojen tasolle vuoteen 2035 mennessä, jolloin se on suurempi kuin kuuden isoimman EU-maan yhteenlaskettu talous. Myös monessa muussa Aasian maassa määrätietoiset progressiiviset talousuudistukset ja kaupan ja muiden sektoreiden vapauttamisohjelmat ovat johtaneet sellaiseen viennin kehittymiseen ja kotimaisen kysynnän lisääntymiseen, että bruttokansantuotteen vuotuinen kasvu on ollut 5–10 prosenttia yhtäjaksoisesti vuosia tai vuosikymmeniä.

Myös Aasian maiden keskinäinen kaupankäynti on kasvanut huomattavasti. Sen osuus on jo nyt samaa tasoa – 54 prosenttia maiden kaikesta kaupasta – kuin Euroopan maiden keskinäinen kaupankäynti ennen Maastrichtin sopimusta 1992.

Kiinasta avun rahoittaja

Poikkeuksellinen kehitys vaikuttaa myös alueen poliittisiin ja taloudellisiin valtasuhteisiin. Kiina on nousemassa lähemmäs Japania. Se on paitsi poliittinen ja taloudellinen suurvalta myös yhä suurempi kehityksen rahoittaja Aasian vähemmän kehittyneissä maissa. Kiina rahoittaa suuria investointihankkeita etenkin lähialueillaan, kuten Mekongin alueella.

Kansainvälistä rahoitusta tavoittelevat hallitukset ja hankkeet kääntyvät yhä useammin Kiinan puoleen, mikäli kansainvälisiltä laitoksilta ei irtoa rahoitusta tai rahoituksen reunaehdot sosiaalisiin, ympäristöön tai muihin tekijöihin katsotaan liian hankaliksi.

Kiina harjoittaa omaa kahdenvälistä kehitysyhteistyötään monessa Aasian maassa ja voittaa lisäksi yhä useammin kansainvälisten rahoittajien urakkakilpailuja. Esimerkiksi Afganistanin tieverkoston uudelleenrakentaminen on vahvasti kiinalaisyritysten käsissä. Aasian tärkeimmässä alueellisessa kehitysrahoituslaitoksessa eli Aasian kehityspankissa Kiina on samanaikaisesti sekä lainanottaja että pankin pehmeäehtoisen rahoitusikkunan rahoittaja. Kiina on jopa ryhtynyt antamaan sotilaallista apua Filippiineille, perinteiselle Yhdysvaltojen liittolaiselle.
Toinen jo aiemmilta vuosilta tutumpi esimerkki yhden maan nopeasta muutoksesta on Korea. Se oli 1960-luvulla kuta kuinkin samalla kehitystasolla kuin Kenia. Jo 1990-luvulle tultaessa Koreasta oli kuitenkin tullut maa, joka antoi kehitysapua Kenialle.

Aasia näyttäytyy yhä useammin menestystarinana, maailman dynaamisimpana maanosana ja globaalitalouden voimakkaimpana veturina. 2000-luvun ensimmäisestä vuosisadasta povataankin Aasian vuosisataa, samaan tapaan kuin 1900-luku oli Yhdysvaltojen ja 1800-luku Euroopan nousun aikaa.

Kehityksen toinen puoli

Aasian kehityksellä on myös ikävämpi puolensa. Vaikka Kiinan ja Intian talouskasvu on vetänyt mukanaan myös pienempiä aasialaistalouksia, kuten Vietnamia ja monin paikoin koko Mekongin aluetta, köyhyys ja alikehittyneisyys ovat edelleen arkipäivää.

Aasiassa asuu lukumääräisesti eniten maailman köyhyydessä elävistä. Aasialaisista noin 650 miljoonaa elää alle yhdellä ja noin 1,9 miljardia alle kahdella Yhdysvaltojen dollarilla päivässä. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin on asukkaita koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa - johon moni länsimaa pyrkii suuntaamaan yli 50 prosenttia kehitysavustaan.

Moni maa erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa ei ole onnistunut vakiinnuttamaan riittävää talouskasvua. Joidenkin, kuten Kambodzhan, Laosin, Nepalin, Afganistanin ja Bhutanin tilanne on monessa mielessä lähempänä Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kuin Aasian taloustiikerien tasoa. Myös Kiinassa ja Intiassa köyhyys on yhä yleistä.

Tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu näkyvät erityisesti ”ei-taloudellisessa” köyhyydessä, kuten terveys- ja koulutuspalvelujen saatavuudessa sekä ihmisoikeuksissa – niin kansalais- ja poliittisissa oikeuksissa kuin taloudellisissa, työhön liittyvissä ja sosiaalisissa oikeuksissa. Juuri niihin mailla ja niiden johtajilla on suuri mahdollisuus vaikuttaa.

Aasiassa on myös joukko asioita, jotka tekevät siitä muita haavoittuvamman. Aasian ja Tyynen valtameren alueella tapahtuu 85 prosenttia maailman luonnonkatastrofien aiheuttamista kuolemista. Noin 83 000 ihmistä kuolee vuosittain kahdessakymmenessä suurimmassa luonnonkatastrofissa. Omaisuutta tuhoutuu neljän miljardin Yhdysvaltojen dollarin verran joka vuosi. Alueella tapahtuu 95 prosenttia maailman maanjäristyksistä. Maailman kymmenen luonnonkatastrofille altistuneimman maan listalla on yhdeksän maata Aasiasta, kärjessä Filippiinit, Kiina ja Intia. Todellinen tilanne on jopa tilastotietoja pahempi, sillä kaikki edellä mainitut luvut ovat tilastoista ennen joulukuun 2004 tsunamia ja viime lokakuista Pakistanin maanjäristystä.

Lintuinfluenssa ja sars ovat esimerkkejä ennalta arvaamattomista asioista, joilla on yli Aasian rajojen ulottuvia vaikutuksia turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Tautien leviäminen ei tunnista maiden rajoja. Siirtolaisuus ja pakolaisuus edellyttävät monenlaisia toimia myös vastaanottajamaissa.

Talouskasvu yksin ei riitä

Markkinavoimien ja talouskasvun avulla voidaan kaventaa monia kehityskuiluja. Talouskasvu on kehityksen kannalta välttämätöntä.

Aasian maiden menestystä on käytetty esimerkkinä siitä, että köyhyyttä vastaan voidaan taistella tuloksellisesti. Kiina ja Intia ovat nostaneet yhteensä satoja miljoonia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle, ja pelkästään niiden kehitys takaa sen, että vuonna 2000 YK:n vuosituhattavoitteista ensimmäinen – köyhyydessä elävien suhteellisen määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä – tullaan globaalitasolla saavuttamaan.

Yksin talouskasvu ei kuitenkaan riitä. Monessa maassa köyhyyttä voitaisiin vähentää tehokkaammin nykyisellä talouskasvulla tai jopa pienemmänkin kasvun turvin, jos vain kasvun hedelmät jakautuisivat tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Tulonjakokysymyksiin on puututtava. Arvioiden mukaan Aasiassa tuloveroa maksaa vain kolme prosenttia väestöstä, yleisimmin alempi keskiluokka. Todellisuus monessa Aasian maassa ei vastaa sitä, mitä maat itse ovat ilmoittaneet: sitoutuvansa tavoittelemaan YK:n vuosituhattavoitteita.

Aasia ei alueena kärsi pääomien tai investointien pulasta, mutta monet maat ja alueet Aasiassa kärsivät siitä. Julkisia ja kehitysyhteistyön toimijoita tarvitaan katalysoimaan suurempi osa potentiaalisesti alueelle suuntautuvasta pääomasta ja investoinneista hankkeisiin, joissa riskit ovat liian suuret puhtaasti kaupalliselle, markkinaehtoiselle toiminnalle mutta jotka ovat tärkeitä tasapainoisen kehityksen kannalta. Aasian alueella toimivat monenkeskiset kehitysrahoituslaitokset, kuten Aasian kehityspankki, Maailmanpankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, ovatkin panneet aiempaa enemmän resurssejaan tällaiseen toimintaan.

Hyvän hallinnon kehittäminen on kestävän kehityksen perusedellytys. Se on myös yksi vuosituhatjulistukseen liittyvistä sitoumuksista, jonka aasialaisetkin kehitysmaat ovat antaneet. Korruptio nakertaa pohjaa kehitykseltä turhan useassa Aasian maassa. On arveltu, että Kiinan bruttokansantuotteesta kuluu korruptioon vuosittain 3–5 prosenttia eli 50–84 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Intialaisista kansanedustajista liki neljännes on tai on ollut rikosoikeudellisessa syytteessä, jotka ovat vaihdelleet murhasta kiristykseen.

Voiteluraha, joka eräissä intialaisissa sairaaloissa pitää maksaa sairaanhoitajalle, jotta tuore äiti saa vastasyntyneen syliinsä sänkyyn, on pojasta kaksitoista ja tytöstä seitsemän dollaria.

Ketkä näihin epäkohtiin voivat puuttua, elleivät maan omat viranomaiset?

Yhteistyö yhä tarpeellista

Aasiassa on paljon esimerkkejä malleista, jotka ovat tuottaneet kehitystä. Kehitystä on tapahtunut paljolti alueen maiden ansiosta eikä ulkopuolisen avun turvin. Aasia voikin jatkaa kehitystään vain, jos sen annetaan tapahtua aasialaisista lähtökohdista ja perustua aasialaisiin ratkaisuihin.

Viimeaikaisen talouskehityksen valossa esimerkiksi eurooppalaisten uskottavuus neuvoa aasialaisia ei ole kovin suuri. Aasialaisesta näkökulmasta katsoen Eurooppa on taantuva maanosa.

Alueellisella yhteistyöllä ja integraatiolla voidaan myös käsitellä paljon erilaisia kehitykseen, kauppaan ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Niissä Eurooppa voi hyvinkin tarjota malleja. Ratkaisut on luonnollisesti sovellettava aasialaisille sopiviksi.

Aasian maille on annettava ja niiltä on edellytettävä enemmän vastuuta oman köyhyytensä vähentämisestä. Valitettavasti omistajuuteen kuuluu myös omistajuus huonoista ratkaisuista ja politiikoista. Aasiassa se näkyy siinä, ettei monikaan maa saavuta terveyteen, koulutukseen ja ympäristöön liittyviä vuosituhattavoitteita vuoteen 2015 mennessä. Sosiaalisesti tasapainoisen kehityspolitiikan alueella Aasia tarvitsee yhä ulkopuolista tukea ja asiantuntemusta.

Kansainvälinen yhteisön tulee auttaa Aasian maita tasapainoisempaan kehitykseen. Tuen muotojen pitäisi kuitenkin kehittyä. Yksittäisten projektien ja ohjelmamuotoisen yhteistyön eroa voi havainnollistaa esimerkillä Kambodzhasta: yksittäinen lahjoittaja voi rakentaa muutaman koulun pariin lääniin, jolloin parhaimmillaan muutama tuhat lasta pääsee parempiin tiloihin, kun samaan aikaan maan omassa koulutussektorin kehityssuunnitelmassa tähdätään koululaisten määrän kasvattamiseen 40 prosentilla. Ulkopuolisten tulisikin kanavoida tukensa sektoriohjelman kautta, ja jos sitä kautta saavutetaan aiotut tulokset, on ero yksittäisten hankkeiden saavutuksiin huikea.

Myös tuki luonnontuhojen ja konfliktien jälleenrakennusprosesseille pitäisi suunnitella huolella. Pelkkä raha ei riitä. Apu on koordinoitava, ja tuhosta kärsineen maan on annettava itse johtaa jälleenrakennus- ja koordinaatiotyötä. Esimerkiksi Indonesian Acehiin on lahjoitettu satoja kalastusaluksia, ja lopputuloksena alusten määrä on suurempi kuin ennen tsunamia. Samalla on aiheutettu merkittävää vahinkoa sekä kalastuselinkeinolle että ympäristölle.

Globalisoituneessa maailmassa pitäisi nähdä se, että erilaisten ongelmien ja uhkien käsittely tapahtuu parhaiten siellä, missä ne syntyvät. Se kannattaa myös taloudellisesti. Siksi Euroopan ja Aasian yhteistyö on tarpeellista myös ”aasialaisten menestystarinoiden” maailmassa.

Pasi Hellman

Kirjoittaja toimii Aasian kehityspankin johtokunnassa

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 31.5.2006


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi