Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Karttakeppiä ja kuorolausuntaa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 15.1.2002

Karttakeppiä ja kuorolausuntaa



Burkina Fasossa tyttöjen koulutie yhä kivikkoinen

Burkinafasolainen perheenisä lähettää lapsensa mieluummin puoleksi vuodeksi maalle oppimaan lehmien hoitoa kuin moneksi vuodeksi kouluun. Paimentolaisperheessä arvostetaan kädentaitoja, koska ne tuovat leivän suuhun.

9-vuotias Claudine Yanogo juoksee meitä vastaan kapealla kujalla lähellä Ouagadougoun Katedraalikoulu B:tä. Kello on puoli kahdeksan, mutta Claudine on jo ehtinyt tiskata astiat. Koulumatkalla hän vie pikkuveljen selässään päivähoitoon koulun pihalla odottavalle hoitotädille.
Matka on onneksi lyhyt, sillä koulu on samassa korttelissa kuin Claudinen koti. Hiekka pöllyää jo koulupihalla. Vähitellen sinne kokoontuvat kaikki koulun 600 oppilasta.
Claudinen luokalla on 88 lasta, mikä on burkinalafasolaista keskitasoa. Maaseudulla 120 oppilaan luokatkaan eivät ole harvinaisia. Claudinen luokka on kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen, että enemmistö oppilaista on tyttöjä.
Koko maassa koulutus jakautuu epätasaisesti sekä eri väestöryhmien että tyttöjen ja poikien välillä. Parhaimmat koulutusluvut ovat suurten kaupunkien ympäristössä, jossa jopa 80 prosenttia lapsista aloittaa koulunsa. Huonoin tilanne on pohjoisen paimentolaisalueilla, jossa kouluun menee ehkä vain joka kymmenes lapsi. Burkina Fason tyttöjen koulutustaso on yksi alhaisimpia koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Tytöt arvokkaita kotityön tekijöinä

Tyttöjen kouluttaminen on vanhempien mielestä kannattamatonta, koska tyttöjen jo pienestä pitäen tekemä kotityö on arvokasta. Jos vanhemmat lähettävät tyttärensä kouluun, he menettävät ilmaisen työvoiman ja joutuvat vielä maksamaan koulutarvikkeista, matkoista ja kouluvaatteista. Kun tyttö kuitenkin pian menee naimisiin, sijoitus menee hukkaan toisin kuin pojan kohdalla, sillä pojan odotetaan huolehtivan vanhemmistaan näiden kuolemaan saakka.
Maaseudun asukkaita on vaikea vakuuttaa koulutuksen hyödyllisyydestä, koska se ei tuota välittömiä, näkyviä tuloksia.
”Jos lähetän lapseni puoleksi vuodeksi maalle oppimaan lehmien hoitoa, hän voi kotiin palattuaan auttaa perheen elatuksessa ja lisäksi hän on saanut työnsä palkaksi vasikan. Mitä lapsellani on minulle tuotavaa, jos lähetän hänet kuudeksi vuodeksi kouluun?”, kysyy eräs paimentolaisisä Burkina Fason opetusviranomaisilta, jotka ovat selvittäneet vanhempien haluttomuutta lähettää lapsiaan kouluun.
Claudinen opettaja Emmanuel Rouamba myöntää, että erityisesti maaseudulla vanhemmat pelkäävät, että koulu pilaa tytöt. He epäilevät, että koulua käyneet tyttäret eivät enää viitsi tehdä peltotöitä eivätkä hyväksy vanhempien valitsemaa aviomiestä.
Rouamba tuntee maaseudun, sillä hän aloitti uransa kyläkoulun opettajana. Pääkaupunkiin hän on tullut vasta kaksi vuotta sitten.
Burkina Fason koulujärjestelmä periytyy Ranskan siirtomaakaudelta. Ranskan tavoitteena ei koskaan ollutkaan kouluttaa koko kansaa. Siirtomaahallinto tarvitsi palvelukseensa pienen eliittijoukon ja siksi koulutus oli hyvin valikoivaa ja teoreettista. Järjestelmä ei palvele nykyaikaa. Kansasta 85 prosenttia asuu maaseudulla, ja maa tarvitsee käytännön tietoa siitä, kuinka parantaa maanviljelijöiden, karjankasvattajien ja työläisten elämän laatua.
Koulu käydään edelleen ranskan kielellä, vaikka suurin osa lapsista ei osaa sitä sanaakaan ennen kouluun menoa. Kansalliskielten käyttäminen on poliittinen kysymys, josta on väitelty vuosikausia. Kokeiluprojektit osoittavat, että vähittäinen siirtyminen kansalliskielestä ranskaan tuottaisi parempia oppimistuloksia kuin pelkkä ranskan kielen käyttö. Kotikielen käyttämisestä luokassa voi vieläkin joutua rangaistukseksi kirjoittamaan 50 kertaa ranskaksi lauseen: ”En enää puhu mooren kieltä koulussa”. Tällaisia paperilappusia löysin ison kasan erään kyläkoulun ulkohuoneesta.
Moore on myös Ouagadougoun yleisimmin puhuttu kansankieli, ja ranskan opiskeluun kuluu runsaasti aikaa. Rouamba käyttää uuden asian ymmärrettäväksi tekemiseen kaikkia mahdollisia keinoja: ilmeitä, eleitä, näyttämistä, toistamista - jopa tukkapöllyä ja mooren kieltä.

Isä pudistelee onnettomana päätään

Lasten opinnoissa on vuorossa kieltomuotojen ilmaisu ja verbien taivutus. Opettaja kirjoittaa taululle lauseita ja oppilaat käyvät vuorotellen lukemassa ne. Karttakepin paukutus säestää ääneen lukua. Kun meteli kasvaa luokassa liian suureksi, opettaja nostattaa lapset vuoroon ylös, vuoroon istumaan, kunnes järjestys palautuu.
Seuraavaksi lapset muodostavat kieltolauseita. Opettaja rohkaisee lapsia keksimään uusia verbejä. Ahkeria viittaajia ja taululle menijöitä riittää. Lisäkysymyksin opettaja varmistaa, että lapset ovat ymmärtäneet asian.
Koska luokat ovat suuria, yhdelle oppilaalle ei riitä paljonkaan huomiota tunnin aikana. Opettaja ei ehdi tarkistaa, onko kaikki taululle kirjoitetut tekstit kirjoitettu oikein vihkoon. Vihkotyö on kuitenkin tärkeää, koska koulukirjoja ei ole vielä saatu.
Claudinen isä Ambroise Yanogo pudistelee onnettomana päätään, kun hän katselee tyttärensä kaunokirjoitusvihkoa. Koulun käynti vieraalla kielellä on vaikeaa, mutta isä ei ehdi auttaa kotitehtävissä. Perheellä ei ole varaa yksityistunteihin, joita monet keskiluokan perheet lapsilleen kustantavat.
Aamupäivän koulutunnit päättyvät kahdeltatoista. Hälisevä joukko ryntää kohti portilla odottavia ruuanmyyjien pöytiä tai suunnistaa kotiinsa. Claudine palaa veljensä kanssa kotiin, jossa heillä on nyt muutama tunti aikaa iltapäivän kotitehtävien tekoon, ruokailuun ja lepoon.
Kaikkien oppilaiden ruokatunti ei ole lepoa ja oppimista varten. Claudinenkin luokassa on lapsia, jotka lähetetään päivän kuumimmiksi tunneiksi kadulle myymään savukkeita, makeisia, mehua tai munkkeja. Iltapäivän tunnit alkavat kolmelta ja jatkuvat viiteen tai kuuteen. Vielä senkin jälkeen jotkut lapset joutuvat uudelleen kadulle töihin, joten työ- ja koulupäivä venyy helposti kaksitoistatuntiseksi.
”Tämä on erityisen vaikea luokka, koska viimevuotinen opettaja sairasteli paljon ja lapset jäivät jälkeen opetusohjelmassa. Jos tahti ei tästä parane, voi olla, että jopa puolet lapsista joutuu käymään luokan toiseen kertaan”, opettaja Rouamba epäilee.

Lapset eivät ehdi kouluun

Burkina Fason opetusministeriön tutkimuksen mukaan työssäkäynti ja liiat kotityöt heikentävät selvästi koulumenestystä, koska lapsille jää liian vähän aikaa läksyjen lukuun ja lepoon.
Kaikki tutkitut lapset tekivät ainakin jonkin verran kotitöitä, tytöt selvästi enemmän kuin pojat. He osallistuivat ruuan laittoon, veden noutamiseen, siivoamiseen ja vaatteiden pesuun. Kaupungeissa lapset tekivät eniten töitä katukauppiaina. Maaseudulla tytöt osallistuivat peltotöihin ja pojat paimensivat perheen karjaa.
Tutkituista lapsista lähes puolet oli jäänyt luokalle vähintään kerran. Lisäksi kaupunkilaislapsista neljäsosa ja maalaislapsista lähes puolet myöhästyy usein koulusta kotitöiden, väsymyksen tai liian myöhään nukkumisen takia. Osa vanhemmista myös painostaa lapsiaan lopettamaan koulun kokonaan, jotta nämä voisivat paremmin osallistua perheen elatukseen ja kotitöihin.
Ouagadougoun kadulla tapaa myös lapsia, jotka koulutuntien jälkeen ottavat ilon irti elämästä. Poikien papatit paukahtelevat, ja tytöt kikattelevat pienissä ryhmissä. Claudinekin lähtee punainen reppu heilahdellen koulun pihalta kilpaa ystävättärensä Aliquen kanssa.

Mari Maasilta

Kirjoittaja on assistenttina Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella.

15.01.2002

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 15.1.2002


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi