Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Demokratian Oscar-ehdokas - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 22.5.2001

Demokratian Oscar-ehdokas



Kansanvalta juurtumassa Mosambikiin, mutta siirtomaavalta, sosialismi ja sota vaativat veronsa.

Lehdistönvapauden, ilmaisunvapauden ja kokoontumisvapauden yhteyteen liitetään Afrikasta puhuttaessa usein sana "puute". Mosambikissa on toisin. Edistyksellinen perustuslaki turvaa kansalaisten oikeudet, ja on sopusoinnussa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kanssa.


Jos avunantajamaat jakaisivat Oscareita, Mosambik korjaisi potin, ainakin Afrikan osalta. Maata on ylistetty niin rauhaprosessin, rakennesopeutusohjelmien toteuttamisen kuin lehdistönvapaudenkin suhteen. Vaikuttava suoritus maalta, josta vuoden 1992 rauhansopimuksen jälkeen pelättiin uutta Angolaa.

Kun Portugalin siirtomaa Mosambik itsenäistyi vuonna 1975, maan johtoon nousi kansallinen vapautusrintama Frelimo. Kaksi vuotta myöhemmin se valitsi tiekseen marxismi-leninismin.

Kaikkia ei suunta miellyttänyt. Vastarintaliike Renamo taisteli asein hallitusta vastaan ulkomaisella tuella. Sota kesti 16 vuotta ja tuhosi kaiken mikä tuhottavissa oli. Luonnonvaroiltaan rikkaasta ja hedelmällisestä Mosambikista tuli yksi maailman köyhimmistä maista.

Tänään Mosambik elää jo yhdeksättä rauhan vuottaan. Ennen viime vuoden suurtulvia ekonomistit arvioivat maan koko maailman nopeimmin kasvavaksi taloudeksi.

Mosambikin rauhanprosessi kulminoitui vuoden 1994 vaaleihin, ensimmäisiin maassa koskaan järjestettyihin. Valtaosin lukutaidottoman kansan uurnille saamiseksi järjestettiin massiivinen kansalaiskasvatuskampanja, johon valjastettiin kaikki tiedotusvälineet. Pari tuhatta kouluttajaa kiersi maata.

Vaalivalistus alkoi perusteista: mitä vaalilla tarkoitetaan, miten se voitetaan, mitä häviäjä tekee, miksi äänestäminen kannattaa. Isoin pala purtavaksi oli vaalisalaisuuden käsite - että vaimo saa äänestää oman päänsä mukaan mieheltä neuvoa kysymättä, eivätkä edes perinteiset kansanparantajat pysty saamaan selville, ketä kukin äänestää.

Kampanja onnistui. Mosambikilaiset ottivat vaalit omakseen: 88 prosenttia äänestäjistä kävi uurnilla. Vaalit sujuivat rauhallisesti.

Oppositio ei niellyt tulosta

Sodasta toipuvassa maassa vaalien valmistelu vaatii herkkyyttä. "Vaalit ovat näissä oloissa ennen kaikkea poliittinen prosessi", muistuttaa ensimmäisissä vaaleissa keskusvaalilautakunnan puheenjohtajana toiminut Brazão Mazula, maan suurimman yliopiston rehtori.

Vuoden 1999 vaaleissa kansa palasi sankoin joukoin äänestyspaikoille. Kansainväliset tarkkailivat arvioivat vaalit kohtuullisen hyviksi: joitain vilppiyrityksiä tapahtui, mutta yleisesti ottaen vaalit sujuivat niin kuin pitikin.

Ongelmat alkoivat vaalien jälkeen. Oppositio ei hyväksynyt vaalitulosta, ja siitä lähtien maan politiikassa ovat puhaltaneet epävakaat tuulet. Mazulan mukaan vaalien järjestelyissä keskityttiin liikaa painottamaan laillisia näkökohtia. Poliittinen aspekti unohtui.

"Kaikkien osapuolten on voitava luottaa vaalien puolueettomuuteen. Konsensus on onnistumisen edellytys", Mazula muistuttaa.

Maan ensimmäisissä kunnallisvaaleissa vuonna 1998 äänestysprosentti romahti alle 15 prosenttiin, kun oppositio boikotoi vaaleja. Miten motivoida äänestäjät seuraaviin paikallisvaaleihin?

"Eivät äänestäjät motivointia kaipaa, vaan poliitikot. Vaalien väliin jättäminen oli tapa äänestää sekin", Mazula sanoo. Hän kuittaa turhiksi väitteet siitä, että demokratia olisi ristiriidassa perinteisen afrikkalaisen kulttuurin kanssa.

"Ei demokratiaa voi pitää tuontitavarana, vaikka niin jotkut tutkijat väittävätkin. Ei ole väliä kuka sen keksi, nykyään demokratia kuuluu koko ihmiskunnalle", Mazula toteaa.

"Haasteemme on tutkia omaa perinteistä kulttuuriamme, pyrkiä löytämään sieltä tekijöitä, jotka tukevat afrikkalaista, mosambikilaista demokratiaa. Ei perinteisiä päällikköjä korvattu sattumanvaraisesti, vallan siirtämisen mekanismit ovat aina olleet olemassa", Mazula muistuttaa.

Demokratian alkavaa juurtumista mosambikilaiseen kulttuuriin osoittaa se, että paikallisvaalien notkahduksen jälkeen äänestysprosentti nousi taas 74:ään toissa vuoden vaaleissa, vaikka vaalivalistusta tehtiin huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisissä vaaleissa.

"Ei ole väliä kuka demokratian keksi, se kuuluu koko ihmiskunnalle."

Lehdistö räksyttää, harva lukee

Mosambikin media on vielä alkumetreillä. Riippumattomia lehtiä ja paikallisradioita on ollut mahdollista perustaa 90-luvun alusta lähtien. Tärkeimmät tiedotusvälineet, valtakunnallinen radio, televisio sekä maan ainoa päivittäin ilmestyvä sanomalehti, ovat tiukasti vallanpitäjien ruodussa. Hallitusta arvostellaan vain riippumattomassa mediassa.

Vain reilu kolmannes aikuisista osaa lukea, joten radio on tiedonvälityksen tärkein kanava. Halvat patterit takaavat sen, että radio kuuluu myös siellä, missä sähköä ei ole.

Riippumaton media ei kuvia kumarra. Kielenkäyttö on voimakasta, eikä ryöpytykseltä säästy kukaan.

"Täällä voi rauhassa kirjoittaa mitä vain tarvitsematta pelätä, että seuraavana päivänä katselee maailmaa kaltereiden takaa", ihmisoikeusjärjestö DHD:n tiedottaja Bento Bango sanoo.

Kaikki toimittajat eivät ole samaa mieltä. Virallisesti ongelmia ei tule, mutta epäviralliset tiet pelottavat. Mosambikin pimeä puoli on vyyhti, jossa toisiinsa limittyvät rikollisuus, valta ja korruptio. Tätä vyyhtiä selvitteli myös maan tunnetuin toimittaja Carlos Cardoso, joka murhattiin viime marraskuussa.

Riippumaton media on vapaata, mutta sen sana kantaa harvoin pääkaupungin ulkopuolelle. Jakelukanavat ovat hitaita, ja ostajia harvassa. Potentiaalisia lukijoita on suuressa maassa vähän: 60 prosenttia aikuisista on lukutaidottomia.

Perustuslaki takaa kansalaisille laajat oikeudet. Eri asia on kuitenkin, kuinka moni osaa vielä vaatia oikeuksiaan. "Tuskin läheskään kaikki mosambikilaiset tietävät, mitä oikeuksia heillä on. Koulutustaso on niin matala", Mazula toteaa.

Ihmisoikeuksien kanssa samassa paketissa tuli muitakin muutoksia: siirtyminen sosialismista ja yksipuoluejärjestelmästä markkinatalouteen ja demokratiaan. Rakennesopeutusohjelma otti puolueen paikan ylimpänä ideologina. Ennen valtio päätti kaikesta opiskelu- ja työpaikkaa myöten, myös hyvinvointipalveluiden saatavuudesta. Nyt kansalainen on omillaan.

"Mosambikilaiset joutuvat nyt elämään sen ristiriidan kanssa, että oikeuksien kasvaessa kansalaisten ulottuvilla olevat palvelut ovat vähentyneet. Laki lupaa oikeuden terveydenhuoltoon, mutta ilman rahaa ei sairaalassa pääse lähellekään lääkäriä", Bango sanoo.

Brazão Mazula muistuttaa, ettei oikeuksia ja hyvinvointipalveluja voi rinnastaa toisiinsa. Kansan ajatusmaailmaa ei muuteta hetkessä. Ennen kansalainen oli passiivinen vastaanottaja. Haaste muuttua yhdessä yössä aktiiviseksi, osallistuvaksi kansalaiseksi on monelle liikaa. Hänen mukaansa oikeuksia ja hyvinvointipalveluja ei voi pitää suoraan toisiinsa verrannollisina.

"Yksipuoluevallan aikaan valtio jakoi kansallisesta rikkaudesta kansalaisilleen. Kansa oppi odottamaan, että puolue huolehtii kaikista heidän tarpeistaan. Sen jälkeen on vaikeaa ottaa vastuu itse itsestään", Mazula sanoo.

"Valtio on kyllä nyt tietyssä määrin pessyt kätensä suhteessaan kansalaisiin, mennyt toiseen äärilaitaan. Vastuuta pitäisi ottaa nykyistä enemmän", Mazula jatkaa.

Mosambikin lakiuudistus on yhä käynnissä. Oman mutkansa oikeuksien matkaan tuovat vielä voimassa olevat vanhat lait, jotka ovat ristiriidassa maan oman perustuslain kanssa.

Oikeuslaitos ja vankilat epäilyttävät

Ihmisoikeusrikkomuksissa Mosambik on viime vuosina jäänyt Afrikasta kertovissa raporteissa lapsipuolen asemaan: sitä tuskin mainitaan. Mantereelta löytyy paljon räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia, joiden rinnalla Mosambikin ongelmat ovat pieniä.

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että suurin pullonkaula kansalaisten oikeuksien tiellä on oikeuslaitos. Jutut etenevät hitaasti, ja raha puhuu. Poliisinkin maine on kyseenalainen.

Yleinen syyttäjä hyökkäsi maaliskuun alussa kovin sanoin oikeuslaitoksessa rehottavaa korruptiota vastaan. Viime vuonna nousi otsikoihin erään pidätetyn tokaisu: "Miksi maksaisin asianajajalle, kun voin ostaa tuomarin?"

"Oikeuslaitos toimii hitaasti, ja se venyttää pidätysaikoja usein yli laissa sallitun ajan", ihmisoikeusjärjestö DHD:n tiedottaja Bango muistuttaa.

Vuoden 2000 marraskuu oli Mosambikissa synkin sitten sodan päättymisen, ja tuonee Mosambikia nykyistä enemmän esille myös raporteissa ihmisoikeusrikkomuksista.

Opposition mielenosoituksissa eri puolilla maata kuoli yli 40 henkeä, osa poliiseja. Pari viikkoa myöhemmin pohjoisessa Montepuezin poliisiaseman vankilassa tukehtui yli 80 vankia, opposition kannattajia. Paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen laatimissa arvioissa puhtaita papereita ei saa poliisi eikä oppositio.

Vankilat herättivät huolta jo ennen Montepuezin surullisia tapahtumia. Kansainvälisistä ihmisoikeusjärjestöistä sekä Amnesty International että Human Rights Watch pitivät viimeisimmissä maaraporteissaan vankilaoloja yhtenä suurimmista haasteista mosambikilaisten ihmisoikeuksille.

Toimittaja Cardoson murhan selvittely on monen koulutetun mosambikilaisen silmissä koe maan oikeusjärjestelmälle. Maaliskuun alkupuolella pidätettiin murhasta vastuullisina kolme näkyvää, varakasta maputolaista liikemiestä. Nyt seurataan mielenkiinnolla sitä, saadaanko heidät myös tuomittua.

Pia Laine

Kirjoittaja on Kepan tiedottaja Mosambikissa.




22.05.2001

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 22.5.2001


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi