Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

1. Puolittaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 23.5.2003

1. Puolittaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä



Olli Tammilehto

Tavoitteista keskeisin on äärimmäisessä köyhyydessä ja nälässä elävien ihmisten suhteellisen määrän puolittaminen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2015 mennessä.

Maailmanpankin ansiosta äärimmäisen köyhyyden mittariksi on noussut niiden ihmisten määrä, joiden päivittäiset tulot jäävät alle dollarin. Todellisuudessa mittarin lukeman pieneneminen kertoo pikemmin köyhien elämän modernisoitumisesta pankin haluamalla tavalla kuin itse köyhyyden vähentymisestä.

Myös nälkäänäkevien osuuden puolittaminen kärsii samanlaisista ongelmista. Sen kriteeriksi valitaan useimmiten FAO:n nälkätilastot. Ne eivät kuitenkaan mittaa suoraan nälkäänäkevien lukumäärää vaan arvioivat sen toisaalta kussakin maassa olevan ruoan kokonaismäärän ja toisaalta samojen tuloja ja kulutusta koskevien tilastojen perusteella kuin Maailmanpankki.

Äärimmäisen köyhien määrän laskeminen on käytännössä konstikasta. Koska paikalliseen valuuttaan vaihdetulla dollarilla voi yhdessä köyhässä maassa saada monta kertaa enemmän ruokaa kuin toisessa, köyhyystilastojen dollari on ostovoimapariteettidollari. Tämä merkitsee sitä, että paikallisen rahan todellinen ostovoima pyritään ottamaan huomioon valuuttojen muunnoksissa dollariksi.

Maailmanpankki käyttää vuoden 1993 ostovoimapariteetteja. Niitä ei ole laskettu köyhyystutkimuksia vaan bruttokansantuotevertailuja varten, joten rikkaiden ja keskiluokan käyttämien tuotteiden halpuus jossain maissa tulkitaan köyhien ostovoiman vahvuudeksi. Siksi köyhien saamien ropojen suhteellista ostovoimaa heikentävät "reformit" eivät välttämättä näy pankin köyhyystilastoissa.

Varsinkin "reformoimattomissa" maissa ja taloussektoreissa köyhien toimeentulo perustuu usein paljolti muuhunkin kuin rahaan, kuten omavaraiseen viljelyyn ja -karjanhoitoon, keräilyyn ja kalastukseen, rahattomaan tavaroiden ja palvelujen vaihtoon sekä niiden saamiseen toisilta köyhiltä lahjana tai valtiolta, paikallisyhteisöltä ja luonnolta ilmaisina palveluina.

Maailmanpankin tutkijat tietävät tästä jotain ja periaatteessa haluavat perustaa köyhyysarvionsa kulutuskyselyihin, joissa annetaan muillekin kuin rahalla ostetuille tuotteille rahallinen arvo. Kyselyissä kuitenkin sivuutetaan ilmaispalvelut, ja niitä on tehty liian vähän. Näin ollen pankin köyhyyslaskelmat perustuvat pitkälti tulotilastoihin, jotka eivät heijasta köyhien toimeentulon moniulotteisuutta.

Kun Maailmanpankin ajamat uudistukset johtavat esimerkiksi omavaraisen talouden heikkenemiseen ja luonnon pilaamiseen luonnonvarojen "tehokkaan" hyväksikäytön takia, se ei näy tilastoköyhyyden kasvuna vaan mahdollisesti jopa köyhyyden vähenemisenä. Tämä selittyy sillä, että omavaraisen tuotannon vaikeutuminen johtaa usein palkkatyöhön, vaikka se olisi alentavaa ja terveydelle vaarallista. Julkisiin palveluihin käytetty raha voi siirtyä yksityiseen käyttöön ja osa tästä - vaikkakin lopetettujen palvelujen arvoa vähäisempi osa - päätyä köyhille.

Vielä suuremman tilastoharhan aiheuttaa se, että Maailmanpankin, IMF:n, ylikansallisten yhtiöiden ja valtiollisten eliittien ajamien yhteiskunnallisten muutosten vaikutusta köyhien kulutukseen ei huomioida. Piilevä olettamus tilastoissa on, että yksi ostovoimapariteettien mukaan korjattu dollari tuo köyhälle jatkuvasti saman elintason. Kun yhteiskunta "modernisoituu", köyhä ostaa kuitenkin tuotteita ja palveluja, jotka eivät ole tulleet hänelle aiemmin mieleenkään.

Uudet tarpeet ovat niin pakottavia, että köyhä on valmis kärsimään nälkää ja aliravitsemusta. Se tarkoittaa, että äärimmäisen köyhyyden välttämiseen vaaditaan enemmän ostovoimakorjattua rahaa kuin aikaisemmin. Jos äärimmäisen köyhiä olivat 1990-luvun alussa ne, jotka kuluttivat päivässä alle dollarin, niin nyt samalla tavalla äärimmäisen köyhiä ovat myös ne, jotka kuluttavat enemmän.

Kun tilastoharhat otetaan huomioon, voi havaita, että käytetty köyhyysmittari ei todellisuudessa mittaa köyhyyttä juuri lainkaan. Lukemien pieneneminen kertoo pikemmin siitä, että köyhien elämä on muuttunut rakenteeltaan samanlaiseksi kuin länsimaisten. Dollarin ja euron merkki muuttaa kurjuuden rikkaudeksi.

Kehitys - Utvecklig 2/2003


23.05.2003

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 23.5.2003


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi