Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kohti tasavertaisuutta - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 24.5.2004

Kohti tasavertaisuutta



Egypti, Namibia ja Peru ovat Suomen pitkäaikaisia yhteistyömaita, jotka ovat siirtymässä asteittain avunsaajista tasaveroisiksi kumppaneiksi.

Valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2001 luokitteli kahdenvälisen kehitysyhteistyön yhteistyömaat ensi kertaa pitkäaikaisiksi ja muiksi yhteistyömaiksi - ja vielä niiksi, jotka voivat olla siirtymävaiheessa luokasta toiseen.

Syntyi käsite siirtymävaiheen maat. Niitä olivat Egypti, Namibia ja Peru, joissa aiottiin luopua pitkäaikaisesta kahdenkeskisestä lahjamuotoisesta hankeyhteistyöstä 3-7 vuoden aikana. Nyt kolme vuotta on kulunut, ja samassa "vaiheessa" maat ovat yhä.

"Ei luokittelu ole tärkeää vaan ajatus siitä, että kun yhteistyömaat kehittyvät, myös suhde niihin muuttuu. On väärin korostaa luopumista, sillä ei kahdenvälisiä hankkeita lopeta kuin seinään. Yhteistyö muuttuu vain monipuolisemmaksi", kehityspoliittisen osaston neuvonantaja Riitta Oksanen ulkoasiainministeriöstä sanoo.

Toisin sanoen yhteistyö siirtymävaiheen maiden kanssa muuttuu vähitellen tavallisiksi valtioiden välisiksi ulkopoliittisiksi suhteiksi. Egypti, Namibia ja Peru ovat kehittyneet niin pitkälle, että lahja-avusta on järkevää siirtyä monipuolisempaan kumppanuuteen, jossa toimijoiksi nousevat esimerkiksi yliopistot, kunnat, kansalaisjärjestöt ja kaupalliset yritykset.

Jokaiselle oma siirtymästrategia

Käsitteen siirtymävaiheen maat syntyminen oli luonnollista, olihan Suomi muuttamassa kehityspoliittista linjaansa valikoivampaan suuntaan.

Uuden linjauksen tärkeimmäksi ohjenuoraksi nousi YK:n vuosituhatjulistus, joka korosti äärimmäisen köyhyyden vähentämistä. Pitkäaikaisiksi yhteistyömaiksi kelpasivat joko YK:n luokittelemat vähiten kehittyneet maat tai OECD:n määrittelemät alhaisen tulotason maat.

"Yksi kriteeri oli äärimmäinen köyhyys, toinen se, että maat huolehtivat tulonjaostaan siten, ettei vain eliitti jatka rikastumistaan ja köyhät köyhtymistään", Oksanen sanoo.

Kehitysavun keskittäminen nousi esille valtion periaatepäätöksessä vuonna 2001. Se korostui erityisesti tuoreimmassa kehityspoliittisessa ohjelmassa, jonka hallitus hyväksyi helmikuussa. Siirtymävaiheen maiden osalta korostettiin "uudentyyppistä kumppanuutta ja uudenlaista ajattelua".

Uudelle kumppanuudelle ei silti ole mitään "valmista sapluunaa" niin kuin Oksanen sanoo, vaan kullekin siirtymävaiheen maalle on parhaillaan tekeillä oma siirtymästrategia vuosiksi 2004-2007. Siinä arvioidaan maan tilanne ja yhteistyön mahdollisuudet.

Siirtymistä Oksanen kuvailee asteittaiseksi ja hallituksi. "Kehityshankkeet, jotka ovat käynnissä tai jotka ovat olleet pitkälle suunniteltuja, saavat alkaa tai jatkua. Ajatus ei ole se, että Suomi laittaa pillit pussiin ja häipyy paikalta."

Siirtymävaiheen maista Suomi on eniten avustanut Egyptiä, joka sai vuosina 1970-02 reilut 154 miljoonaa euroa. Namibia sai reilut 106 ja Peru vajaat 48 miljoonaa euroa.

Kehitysapu voi jopa kasvaa

Otetaan tarkasteltavaksi suomalaisille tuttu Namibia. Sen ja Suomen välinen yhteistyö on perustunut kahdenvälisille kehityshankkeille, jotka alkoivat Namibian itsenäistyttyä vuonna 1990. Sitä ennen maassa työskenteli aktiivisesti Suomen Lähetysseura.

"Namibiassa on edelleen kahdenvälisiä kehitysyhteistyöhankkeita, joissa painopiste on hyvässä hallinnossa, terveydenhuollossa ja vesi- ja metsäprojekteissa", projektiavustaja Lauri Hirvonen ulkoasiainministeriön Afrikan ja Lähi-idän osastolta sanoo.

Eikä hankkeista ole tarkoitus vetäytyäkään - ainakaan tuosta vain. Jatkoa on luvassa paikallishallintoprojektille vuoteen 2007 asti. Senkään jälkeen kehitysyhteistyö ei lopu vaan "rahat kulkevat vain eri kanavia pitkin" niin kuin Hirvonen sanoo.

"Ajatus on, että kahdenvälinen lahjamuotoinen hankeyhteistyö loppuu. Siirtymävaiheen maat voivat silti saada lahja-apua vaikka paikallisen yhteistyön määrärahan muodossa. Kyse on samasta rahasta, mutta sen käyttö on aiempaa nopeampaa ja joustavampaa."

Painopiste Namibiassa on instituutioiden välisessä kumppanuudessa. Se voi olla valtion, kuntien, yliopistojen ja vaikka poliisien yhteistyötä: esimerkiksi nyt suomalaiset poliisit kouluttavat hollantilaisten kanssa namibialaista päällystöä.

Kehitysyhteistyövaroilla on myös tarkoitus tukea kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä, opiskelijavaihtoa (esimerkiksi Sibelius-Akatemian opiskelijaprojekti), kulttuuriyhteistyötä (teatteri ja näyttelyt) ja tietysti suomalaisyritysten kauppasuhteiden luomista.

Namibian-kauppa kiinnostaa yrityksiä

Hirvosen mukaan suomalaisyritykset ovat olleet mukavasti kiinnostuneita yhteistyöstä namibialaisten kanssa. Viime vuoden vienninedistämismatka ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin johdolla on jo poikinut ideoita.

"Nyt on suunnitteilla pari korkotukihanketta, joista voi tulla mittaviakin. Toinen liittyy sairaaloiden varustamiseen ja toinen maaseudun sähköistämiseen", Hirvonen kertoo.

Yritykset voivat myös hakea ulkoasiainministeriöltä taloudellisteollisteknologista eli TTT- määrärahaa, jota myönnetään esimerkiksi hankkeiden toteutettavuustutkimuksiin. Suomalaiset etsivät myös jatkuvasti uusia yhteistyön muotoja.

"Suomalaisilla on paljon kytköksiä Namibiaan, osaksi sellaisia, jotka ovat pohjautuneet Lähetysseuran työhön. Kouluilla on suhteita Namibiaan, ja uusia kumppaneita löytyy koko ajan", Lauri Hirvonen selittää.

Hän korostaa, että Namibia ei ole köyhä vaan keskituloinen maa. Siksi on luonnollista, että se muuttaa "statustaan" avunsaajasta tasavertaiseksi kumppaniksi niin kuin Peru ja Egyptikin. Seuraavaksi siirtymävaiheen maaksi kaavaillaan jo Vietnamia.

Egyptin ja Perun yhteistyössä painottuu instituutioiden välinen yhteistyö aivan kuten Namibiassakin. Erojakin toki on: Egyptissä painotetaan kauppakumppanuutta, kun Perussa yhteistyön pohjaksi kaavaillaan sekä kaupallisia että laitosten välisiä suhteita.

Muutos vaatii hienovaraisuutta

Käsitteen siirtymävaiheen maat ilmestyminen suomalaisen kehitysyhteistyön termistöön on kansantaloustieteen professori Pertti Haaparannan mielestä tervetullutta.

"Kaikki maat haluavat parantaa kehitysapunsa tehokkuutta. Kun kehitysmaan talous kohentuu, on luonnollista, että apua suunnataan niiden sijasta köyhimmille maille. Muutos pitäisi kuitenkin tehdä hienovaraisesti eikä vetämällä mattoa pois jalkojen alta."

Haaparanta näkee maan statuksen muutoksessa myös ongelmia. "Ehkä avunsaaja ei tahdokaan kehittyä, koska tietää siten menettävänsä ilmaisen lahja-avun. Eihän voi sanoa, että jos talouskasvu on ollut kolme prosenttia viime viiden vuoden aikana ja köyhyys vähentynyt, niin rahaa ei tulekaan. Sellaiset kannustimet ovat perverssejä."

Käsite siirtymävaiheen maat on myös hyvin populistinen. "Tottakai veronmaksajat ovat tyytyväisiä, kun tietävät, että kehitysapu on tuottanut tulosta. Järkevää ei ole sekään, jos avunantajat alkavat syytää rahaa samoihin äärimmäisen köyhiin maihin."

Siksi kehitysyhteistyö vaatii kansainvälistä koordinointia. Miettiä pitää sitäkin, millainen maa kelpaa siirtymävaiheeseen: Haaparannan mielestä on erityisen tärkeää, että maan hallinto on hyvä, ja että kansalaiset voivat vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Päivi Ängeslevä
(Kehitys-Utveckling 2/2004)

24.05.2004

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 24.5.2004


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi