Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Burkina Faso havahtui köyhyyteensä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 17.5.1999

Burkina Faso havahtui köyhyyteensä



Työtä pelkäämätön valtio painii lukutaidottomuuden, terveydenhuollon ja talousuudistusten kanssa.

YK:n kehitysrahaston UNDP:n inhimillisen kehityksen mittarilla Burkina Faso on yksi maailman köyhimmistä maista, 175 maan joukosta se on sijalla 172. Köyhyyden syistä on yhtä monta mielipidettä kuin on puhujaakin, eikä päteviä työkaluja mitata kehitysavun vaikutusta köyhyyden lieventymiseen ole vielä käytössä.

"Ei Burkina Faso ole köyhä maa", sanoo kuitenkin maan kansalaisjärjestöjen liiton puheenjohtaja Jean-Eugène Ilboudo. "Meillä on kolme keskeisintä edellytystä tulla toimeen: työtä pelkäämätön kansa, korkea älyllinen kapasiteetti, sekä joukko meitä auttaa haluavia yhteistyökumppaneita."

UNDP on toista mieltä. Sen mittari huomioi bruttokansantulon henkeä kohti, odotettavissa olevan eliniän sekä väestön koulutus- ja lukutaitoasteen. Vuoden 1997 raportti herätti sekä burkinafasolaiset että ulkopuoliset rahoittajat kysymään, miten niin heikko sijoitus on mahdollinen.

"On hyvä että raportti herättää keskustelua ja kysymyksiä köyhyyden syistä, niin on tarkoituskin", sanoo UNDP:n Ouagadougoun toimiston pääekonomisti Luc-Joël Gregoire.

Burkina Fason sijoituksen selittää paljolti maailman alhaisimpiin kuuluva lukutaitoaste: yli 15-vuotiaista vain alle 19 prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa jollakin maan noin 60 kielestä. Maaseudulla lukutaitoaste on keskimäärin vain 12 prosenttia ja köyhimmän väestönosan keskuudessa 6,5. Matalampi lukutaitoaste löytyy vain naapurimaasta Nigeristä.

Lukutaidon kehitystä hidastaa se, että alakouluun kirjautuu vain vajaa 38 prosenttia lapsista, ja 13-vuotiaista vain noin joka kymmenes jatkaa koulunpenkillä. Opetuksen tasoa pidetään yleisesti heikkona, ja kuuden kouluvuoden jälkeen vain neljännes lapsista osaa lukea jotakuinkin sujuvasti. Koulu käydään ensimmäisestä luokasta asti ranskaksi - vasta aivan viime aikoina pieni osa koululaisista on voinut aloittaa koulun omalla äidinkielellään.

Burkina Fasossa köyhyysrajana on noin 370 Suomen markan vuositulo henkeä kohden. Lähes puolet väestöstä elää tämän rajan alapuolella, 28 prosenttia alittaa äärimmäisen köyhyyden, noin 290 markan, rajan. Alakoululaisen koulumenot ovat vähintään sata markkaa vuodessa, ja yläkouluun kirjautuvan lapsen pelkkä koulumaksu ilman kirjoja tai koulutarvikkeita on kahdensadan markan luokkaa.

"Lähes 90 prosenttia kaikista sairastapauksista hoidetaan virallisen terveydenhoitojärjestelmän ulkopuolella."

Peruspalvelujen maksullisuus ihmetyttää

UNDP:ssa työskentelevä Hugue Legros on tutkinut useita vuosia köyhyyttä Burkina Fasossa. Hän kyseenalaistaa Maailmanpankin ajaman peruspalvelujen maksullisuuden.

"Köyhyys näkyy selvästi jo siinä, että ihmiset eivät saa riittävästi syödäkseen. Runsas kolmannes väestöstä ei kykene täyttämään ravintotarvettaan, ja puolet väestöstä onnistuu siinä juuri ja juuri. Tällaisessa tilanteessa lasten koulunkäynti on suurimmalle osalle väestöstä täysin mahdotonta ylellisyyttä. Nykyinen politiikka, jota ulkopuoliset rahoittajatkin yksimielisesti tukevat, syrjäyttää suuren osan väestöstä koulutuksesta ja jatkaa köyhyyden kierrettä."

Myöskään odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä, noin 53 vuotta, ei ole eduksi, vaikka se onkin noussut nopeasti maan itsenäistymisvuonna 1960 noteeratusta 32:sta. Kymmenen viimeisen vuoden aikana terveyssektorin hyvä kehitys on kuitenkin hidastunut.

UNDP:n huhtikuussa 1999 julkaistu Burkina Fason vuosiraportti toteaa, että keskeisin syy terveyspalvelujen vähäiseen käyttöön on palvelun korkea hinta. Myös palvelun laadussa on toivomisen varaa, ja terveydenhoitojärjestelmä kärsii väkevästä luottamuspulasta. Perinteisen ja luonnonlääkityksen käyttö onkin kasvanut. Lähes 90 prosenttia kaikista sairastapauksista hoidetaan virallisen terveydenhoitojärjestelmän ulkopuolella.

Unicefin lääkäri Maribert Ouédraogo korostaa myös kulttuuritekijöitä terveyspalvelujen käytössä. "Ihmiset uskovat yleisesti, että sairaudet ovat pahojen henkien työtä, ja terveyskeskukseen menemisestä ei olisi mitään hyötyä. Esimerkiksi hiusten punaisuuden uskotaan laajalti olevan noituuden seurausta, kun kysymyksessä on yksinkertaisesti proteiinin puute. Ei nähdä yhteyttä aliravitsemuksen ja sairauden välillä, mikä vaikeuttaa sairauksien ennaltaehkäisyä ja valistustyötä."

UNDP suosittaakin virallisen terveydenhoitojärjestelmän tehostamisen sekä terveydenhuollon kattavan vakuutusjärjestelmän ohella perinteisen ja luonnonlääkityksen roolin elvyttämistä ja huomioimista kansallisessa terveyspolitiikassa.

"Maaseudulla köyhät ihmiset eivät odota, että peruspalvelut kuten vesihuolto ja koulutus tulevat ilmaiseksi."


Ympäristön tilan heikentyminen on sekä köyhyyden syytä että seurausta. Burkina Faso sijaitsee rankoilla lakeuksilla, jotka asettavat selvät reunaehdot kaikelle elämälle.

Alankomaiden Burkina Fason lähetystössä maaseudun kehityksestä vastaava Joos Koster kutsuu Sahelin aluetta maailman periferiaksi, ja köyhän väestön harjoittamaa maanviljelystä "kaivostamiseksi". Hän viittaa sillä perinteisten maan- ja metsänkäyttömenetelmien aiheuttamaan maaperän jatkuvaan köyhtymiseen. Tuotantojärjestelmä ei ole kestävällä pohjalla ja ravintoturvallisuus heikkenee. "Burkina Fasossa köyhä syö omat voimavaransa, sitä minä kutsun todelliseksi köyhyydeksi", Koster sanoo.

Myönteisenä Koster näkee kasvavan tietoisuuden ja yhteisymmärryksen Sahelin ympäristöongelmista. Uudet näkökulmat kyseenalaistavat vanhat totuudet, kuten käsityksen kaupungistumisesta.

"Aiemmin kaupungistuminen nähtiin lähes yksinomaan kielteisenä ilmiönä. Kaupungit voi kuitenkin nähdä ikään kuin sieninä, jotka imevät maaseudun köyhyyttä. Kaupunki on kuin suuri koulu, jossa tapahtuu valtavaa pääomien kertymistä ja varastoitumista, erityisesti talouden epävirallisella sektorilla."

"Kaupungeista lähtevä kysyntä edistää pidemmällä aikavälillä myös maatalouden kehitystä ja tehostumista, ja siten kaupungit toimivat maaseudun kehityksen moottoreina. Kun nyt kolme maanviljelijää elättää yhden kaupunkilaisen, tulevaisuudessa tämä suhde on päinvastainen."

"Kaupungeista lähtevä kysyntä edistää pidemmällä aikavälillä myös maatalouden kehitystä ja tehostumista, ja siten kaupungit toimivat maaseudun kehityksen moottoreina."


Maaseutu ja kaupungit kilpailijoista kumppaneiksi

Kosterin mukaan maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu on aikansa elänyttä. Niitä on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena. "Termi ’maaseudun kehittäminen’ sisältää myös Ouagadougoun. Sitä paitsi 80 prosenttia pääkaupungista on periurbaania aluetta, jolla harjoitettu maanviljely on erittäin tehokasta. Tästä tehokkuudesta myös maaseutu voi ottaa oppia."

Maatalouden kehittäminen antaisi lisäpontta myös Burkina Fason taloudelle: maataloustulot edustavat lähes 40 prosenttia bruttokansantulosta, ja se työllistää lähes 90 prosenttia väestöstä.

Talouden noin neljän prosentin kasvuvauhdin moottoreina vuosina 1994-97 ovat kuitenkin olleet erityisesti kaivos- ja rakennusteollisuus sekä julkisten töiden sektori. Maatalouden vientitulot - yli puolet vientituloista - ovat herkkiä oikullisille sateille sekä hinnanvaihteluille. Talouden ja viennin pohjan laajentaminen olisi tärkeää köyhyyden lievittämiseksi.

Talouskasvu ei ole ollut tarpeeksi nopeaa luomaan riittävästi työpaikkoja kasvavan työvoiman tarpeisiin. Kaupungeissa aktiivisen työväestön määrä on noussut 5 prosentilla vuodessa, kun työpaikat ovat lisääntyneet 3,6 prosenttia. Muutto maaseudulta pahentaa työpaikkapulaa.

Kolme neljästä maatalouden ulkopuolisesta työpaikasta on epävirallisella sektorilla, jonka merkitys työllistäjänä on moninkertainen viralliseen sektoriin verrattuna. Raskas ja monimutkainen taloudellinen toimintaympäristö ei rohkaise virallistamaan yrittäjyyttä, jonka harjoittamisen tekevät erittäin vaikeaksi hankala tullijärjestelmä, epäselvä tai olematon lainsäädäntö, tehoton oikeusjärjestelmä sekä korruptio.

Alueellinen yhdentyminen Länsi-Afrikan talous- ja rahaliiton UEMOA:n puitteissa muokkaa vahvasti Burkina Fason talouspolitiikkaa ja -toimintaympäristöä.

Kaupan esteiden poistamisen seurauksia maan taloudelle ja kotitalouksien tuloillle on kuitenkin tutkittu erittäin vähän. Parhaimmillaan yhdentyminen saattaa merkitä yksityisen sektorin käytäntöjen ja säännösten selkiyttämistä. Muut seuraukset saattavat sen sijaan olla kielteisempiä: Burkina Fason kilpailukyky joutuu koetukselle kun tullirajat poistuvat, sillä monien tärkeimpien tuotannontekijöiden hinnat ovat korkeampia kuin alueen muissa maissa.


Ulkomaisille rahoittajille hyvä kohde

Kansainvälisille rahoittajille Burkina Faso on suosittu avustuskohde: vuonna 1996 kehitysapu, 410 miljoonaa dollaria, vastasi yli 20 prosenttia bruttokansantulosta ja lähes 90 prosenttia investoinneista. Suurimmat rahoittajat ovat entinen siirtomaaisäntä Ranska, Maailmanpankki sekä Euroopan unioni. Sektoreittain apu jakautuu tasaisesti; YK:n 20/20-aloitteen piiriin laskettavien sosiaalisektoreiden osuus kaikesta avusta on noin 17 prosenttia.

Köyhyyden lieventämisestä on kuluneen vuosikymmenen aikana tullut lähes kaikkien avunantajien päätavoitteita, mutta kehitysyhteistyön todellisia vaikutuksia köyhyyteen on tutkittu erittäin vähän. Burkina Fasossa työtä vaikeuttaa luotettavien tilastojen puute sekä kansallisen, köyhyyden lieventämiseen tähtäävän toimintaohjelman puuttuminen. Lisäksi puuttuu yhteinen, sekä hallituksen että avunantajien omaksuma köyhyyden määritelmä.

"Avunantajat älähtävät, kun heidän ohjelmiensa vaikutus köyhyyden lieventämiseen kyseenalaistetaan, ja hallitus kokee köyhyyden syiden analysoinnin sen asioihin puuttumisena", sanoo Hugue Legros.

"Rahoittajien asenne osoittaa, että köyhyyden lieventäminen sekoitetaan köyhäinapuun. Köyhyyden lieventäminen on kuitenkin käsitettävä paljon laajemmin, ja esimerkiksi talouskasvun tukeminen on siinä tärkeässä asemassa."

"Kehitysohjelmien tulisi lähteä liikkeelle niistä voimavaroista, joita köyhillä on, käyttää hyväksi köyhien ihmisten kykyjä ja parantaa heidän taitoa hyödyntää olemassa olevia tuotannontekijöitä. Valtiovallan hajauttaminen paikallistasolle voi olla yksi ratkaisu tähän suuntaan."

Legros yhtyy käsitykseen työtä pelkäämättömästä kansasta. "Burkina Fason maaseudulla köyhät ihmiset eivät odota, että peruspalvelut kuten vesihuolto ja koulutus tulevat ilmaiseksi. He ovat itse valmiita tekemään työtä niiden eteen. Tämä valmius on voimavara, jota ei kannata heittää hukkaan."

Kati Leinonen

Kati Leinonen työskentelee Euroopan komission Ouagadougoun edustustossa Burkina Fasossa teknisenä avustajana.



17.05.1999

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 17.5.1999


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi