Somaliassa ei ole ollut kunnolla toimivaa keskushallintoa sen jälkeen, kun diktaattori Mohamed Siad Barre syrjäytettiin vuonna 1991. Yli 20 vuotta kestänyt sisällissota on muuttunut vuosien saatossa hallituksen ja islamistien väliseksi taisteluksi, jossa myös klaanijako vaikuttaa edelleen. Väkivalta on romahduttanut maan infrastruktuurin ja palvelut, ja jopa miljoona ihmistä on kuollut väkivallan, nälän ja tautien vuoksi.
Maa elää kuitenkin toivon vaihetta uuden perustuslain, parlamentin ja presidentin ansiosta. Myös kapinalliset on ajettu ahtaalle. Maailman epäonnistuneimman valtion tulevaisuus on silti yhä epävarma.
Afrikan sarvessa sijaitseva Somalia syntyi vuonna 1960, kun Italialle ja Iso-Britannialle kuuluneet siirtomaat sulautuivat yhdeksi valtioksi.
Demokratian aikaa ei kestänyt kauan, sillä vuonna 1969 maassa tapahtui sotilasvallankaappaus, jossa vallan otti Mohamed Siad Barre. Hän otti käyttöön yksipuoluejärjestelmän ja julisti maan seuraavana vuonna sosialistiseksi. Maa solmi suhteet Neuvostoliittoon. Aluksi kansa oli uuteen järjestykseen tyytyväinen, sillä se pani pisteen toimimattomalle hallinnolle ja klaaniriitojen sävyttämälle politiikalle.
Barre kuitenkin suosi omaa klaaniaan ja käytti hyväkseen klaanien välisiä ristiriitoja. Osa hallinnon johtajista riisti maata ja muita resursseja itselleen.
Tyytymättömyys kasvoi, kun Somalia aloitti vuonna 1977 sodan Etiopiaa vastaan tukeakseen maan somalitaistelijoita. Aiemmin Somaliaa tukenut Neuvostoliitto kääntyi Etiopian puolelle, Somalia kärsi tappiot ja Barrea pidettiin syypäänä häviöön.
Vuonna 1988 syttyi hallituksen ja Barren sorsiman Isaaq-klaanin jäsenten perustaman liikkeen välinen julma sisällissota.
Vuosikymmenen lopulla konflikti levisi myös muihin klaaneihin. Samoihin aikoihin kylmä sota alkoi päättyä, eikä Barre pystynyt enää hyödyntämään yhtä hyvin ulkomailta saamaansa tukea.
Klaanit suistivat Barren vallasta lopulta vuonna 1991. Ne eivät kuitenkaan päässeet sopuun vallanjaosta, vaan ajautuivat sotaan keskenään. Syntyi anarkia, jossa klaaneihin perustuvat aseistetut ryhmät taistelivat ja ryöstelivät omaisuutta itselleen. Monet rikastuivat asekaupalla, ruoka-avun varastamisella ja huumeilla. Tilanne johti vaikeaan nälänhätään 1990-luvun alussa.
Klaanien kilpailevat sotapäälliköt allekirjoittivat vuonna 1992 YK:n tukeman tulitaukosopimuksen, jonka valvonnasta ei kuitenkaan päästy sopuun. Sen jälkeen vakautta yrittivät tuoda YK:n ja Yhdysvaltain rauhanturvaoperaatiot.
Kumpikin operaatio epäonnistui rauhanturvaajien saadessa sissien vihat päälleen. Yhdysvaltain joukot poistuivat vuonna 1994, YK:n rauhanturvaajat vuonna 1995.
Useiden rauhanyritysten jälkeen lopulta vuonna 2000 Artassa Djiboutissa pidetyssä rauhankonferenssissa saatiin aikaan väliaikainen hallitus. Kaikki sotapäälliköt eivät kuitenkaan osallistuneet konferenssiin, hallituksesta tuli heikko ja korruptoitunut eikä se pystynyt rakentamaan maahan vahvaa keskushallintoa.
Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 2004 Keniaan kokoontuneet poliitikot ja tärkeimmät sotapäälliköt saivat aikaiseksi uuden parlamentin, joka nimitti presidentiksi Abdullahi Yusuf Ahmedin. Somalian uusi johto kuitenkin ajautui heti ristiriitoihin, ja ensimmäisen kerran parlamentti onnistui kokoontumaan Somaliassa vasta vuonna 2006.
Uusi hallitus perusti sovitteluneuvoston ja korkeimman oikeuden, mutta se ei pystynyt saamaan jalansijaa kaikkialla maassa. Niinpä paikalliset hallintojärjestelmät, kuten klaanit ja sotapäälliköt, pitivät yhä pintansa.
Somaliassa on vajaat 10 miljoonaa asukasta, joista suurin osa on etnisiä somaleita. Maan virallinen uskonto on islamin sunnilainen haara. Maa jakautuu periaatteessa kolmeen osaan: Somaliaan, Somalimaahan ja Puntmaahan. Somalimaa julistautui itsenäiseksi sisällissodan jälkeen vuonna 1991, ja siellä olot ovat muuta maata vakaammat. Puntmaa puolestaan julistautui autonomiseksi vuonna 1998.
Tavalliset somalialaiset kokevat turvattomuuden ja epävakauden vaikutukset pahimmin. Heitä kurittavat nälkä, taudit ja väkivalta. Maan humanitaarista kriisiä on kuvattu maailman pahimmaksi. Joidenkin arvioiden mukaan konflikti ja sen seuraukset ovat vuoden 1991 jälkeen vieneet 350 000–1 000 000 ihmisen hengen.
Jo ennen keskushallinnon romahtamista ja väkivaltaisuuksien alkamista Somalia oli yksi Afrikan köyhimmistä maista. Nyt tilanne on vielä pahempi: toimimattoman hallinnon ja väkivallan vuoksi maan infrastruktuuri on romahtanut ja peruspalveluita on lähes mahdoton saada.
Esimerkiksi äitiys- ja lapsikuolleisuus ovat Somaliassa maailman korkeimpien joukossa. Sataatuhatta raskautta kohti kuolee noin tuhat naista. Vain noin viidennes lapsista aloittaa koulun. Apua on vaikea saada perille väkivaltaisuuksien, heikon infrastruktuurin ja kapinallisryhmä al-Shabaabin asettamien rajoitusten vuoksi.
Siviilit saavat osansa myös väkivallasta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kaikki konfliktin osapuolet ovat hyökänneet siviileitä vastaan. Siviileitä on myös tapettu umpimähkään, etenkin kapinallisryhmät ovat pakottaneet lapsia sotilaiksi ja naiset ja tytöt kärsivät seksuaalisesta väkivallasta.
Väkivallan ja humanitaarisen kriisin seurauksena yli 2,3 miljoonaa somalialaista on joutunut lähtemään pakolaiseksi, useimmat heistä maan sisällä. Maailman suurimmalla pakolaisleirillä Kenian Dadaabissa elää lähes puoli miljoonaa ihmistä, suurin osa somalialaisia. Leiri kärsii pahoista rahoitusvaikeuksista.
Somalian konfliktin osapuolet ovat muuttuneet vuosien varrella. Tällä hetkellä oleellisimmat osapuolet ovat islamistit, hallitus, Afrikan unionin joukot sekä naapurimaat.
Barren hallinnon romahdettua lakia toteuttivat Somaliassa pääasiassa islamilaiset tuomioistuimet, joiden otteet olivat tiukat, mutta jotka toisaalta tarjosivat peruspalveluita.
Vuonna 2000 yksitoista tuomioistuimia pyörittänyttä klaania perusti islamilaisten tuomioistuinten neuvoston (Union of Islamic Courts, ICU). Neuvosto nousi valtaan vuonna 2006, mutta se hajotettiin pian Etiopian tuella. Liikkeen pohjalta muodostui radikaali nuorisosiipi, al-Shabaab.
Vähitellen al-Shabaabista on tullut keskeinen konfliktin ylläpitäjä. Al-Shabaab, arabiaksi nuoriso haluaa syrjäyttää hallituksen ja soveltaa Somaliassa tiukkaa versiota islamilaisesta sharia-laista. Sen tiedetään kivittäneen ihmisiä aviorikoksista ja amputoineen rikollisten käsiä. Länsimaiset elokuvat ja jalkapallon katselu on kielletty sen hallitsemilla alueilla. Ryhmä on kuitenkin hajanainen, eivätkä kaikki sovella yhtä julmia rangaistuksia.
Al-Shabaab on myös rajoittanut avustusjärjestöjen työtä väittäen näiden välittävän Yhdysvalloille tietoa ilmaiskuja varten. Joukot ovat tehneet iskuja asuinalueilta, tappaneet, kiduttaneet ja pakottaneet lapsia riveihinsä. Tyttöjä on rekrytoitu vaimoiksi taistelijoille.
Al-Shabaabilla arvioidaan olevan 7 000–9 000 taistelijaa, jotka ovat pahimmillaan hallinneet suurinta osaa maan etelä- ja keskiosista. Sen kerrotaan saavan tukea ulkomaisilta islamisteilta, ja ulkomaisten taistelijoiden epäillään liittyneen sen riveihin. Al-Shabaabilla on yhteyksiä al-Qaidaan sekä esimerkiksi Jemenin kapinallisiin. Yhdysvallat on luokitellut sen terroristijärjestöksi. Vuosina 2011 ja 2012 al-Shabaab kuitenkin menetti alueitaan.
Al-Shabaabin lisäksi Somaliassa toimivat myös islamistiryhmät Hizbul Islam ja Ahlu Sunna Wal Jamaa. Aiemmin hieman maltillisempi ryhmä Hizbul Islam sulautui al-Shabaabiin joulukuussa 2010. Ahlu Sunna puolestaan on liittoutunut hallituksen kanssa.
Vaikka Somalian konflikti on sisällissota, siihen ovat aika ajoin sotkeutuneet myös monet muut maat. Kylmän sodan aikana Somalia oli epäsuoran sodankäynnin väline. Diktaattori Siad Barren hallinto veljeili Neuvostoliiton kanssa, mutta välit viilenivät myöhemmin, kun Neuvostoliitto alkoi tukea Somalian perivihollista ja rajanaapuria Etiopiaa.
Seurauksena Somalia alkoi solmia suhteita Yhdysvaltoihin. Kylmän sodan laannuttua 1980-luvun lopulla Somalian strateginen tärkeys länsimaille kuitenkin väheni. Sisällissotien seurauksena avunantajat myös jäädyttivät tukensa.
Somalian konfliktiin sotkeutuu kuitenkin edelleen ulkomaita. Somalian perivihollinen Etiopia lähetti maahan sotilaita vuonna 2006 taltuttamaan islamilaisten tuomioistuinten neuvostoa. Hallituksen tuella islamistit ajettiin maasta, ja Etiopia vetäytyi vuoden 2009 alussa. Marraskuussa 2011 Etiopian joukot tulivat jälleen Somaliaan.
Somalian naapurimaan ja Etiopian vihollisen Eritrean puolestaan on epäilty tukevan al-Shabaabia. Se sai joulukuussa 2009 YK:n turvallisuusneuvoston sanktiot, koska sen epäiltiin toimittavan aseita Somaliaan. Viime aikoina Eritrean tuen on kuitenkin arveltu vähentyneen.
Kenian rooli konfliktissa on korostunut viime aikoina. Kenia lähetti joukkonsa taistelemaan al-Shabaabia vastaan syksyllä 2011, kun Keniassa oli siepattu ulkomaalaisia ja on sen jälkeen pysynyt maassa.
Yhdysvallat alkoi 1990-luvun epäonnistumisen jälkeen ottaa Somaliassa näkyvämpää roolia vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen ja on toteuttanut siellä sotilasoperaatioita.
Bureau of Investigative Journalism -järjestön mukaan Yhdysvaltain joukot ovat jatkuvasti kentällä tarkkailemassa, tiedustelemassa ja hyökkäämässä. Kesäkuussa 2011 Yhdysvallat aloitti lennokki-iskut Somaliaan.
YK:n rauhanturvaoperaation epäonnistuttua Somaliassa ei hetkeen ollut kansainvälisiä rauhanturvaajia. Vuonna 2007 maahan saatiin viimein Afrikan unionin rauhanturvaoperaatio AMISOM. Joukossa on vajaat 10 000 pääasiassa Ugandasta ja Burundista kotoisin olevaa sotilasta. Joukot ovat kärsineet pitkään miehistövajeesta.
Käytännössä AMISOM ei turvaa rauhaa, vaan se on joutunut mukaan taisteluihin Somalian hallituksen tukena. Sitä on kritisoitu siviilien asuinalueiden umpimähkäisestä tulittamisesta.
Somaliassa on ollut useita yrityksiä muodostaa hallitus viimeisten 20 vuoden aikana. Usein hallitus ei ole kyennyt toimimaan kunnolla, se on ollut korruptoitunut eikä ole herättänyt luottamusta somalialaisissa.
Järjestöjen mukaan hallituksen joukot ovat AMISOMin kanssa tulittaneet umpimähkään aseistettuja alueita Mogadishussa, kun aseistetut ryhmät ovat hyökänneet niiltä. Human Rights Watchin mukaan aseistettujen ryhmien lisäksi myös hallituksen joukot ovat ryöstelleet pakolaisleirien ruoka-apua, tehneet mielivaltaisia pidätyksiä ja syyllistyneet raiskauksiin.
Syksyllä 2012 Somalian siirtymäajan hallinto korvattiin pysyvällä. Parlamentti äänesti presidentiksi Hassan Sheikh Mohamudin.
Vuonna 2006 Somaliassa nousi valtaan islamilaisten tuomioistuinten neuvosto. Neuvosto sai vallan Mogadishussa ja suurimmassa osassa Etelä-Somaliaa. Se onnistui syrjäyttämään maata 15 vuotta hallinneet sotapäälliköt ja aloitti rauhanneuvottelut hallituksen kanssa syksyllä.
Kovista otteistaan huolimatta islamistien on sanottu tuoneen järjestystä kaoottiseen maahan. Esimerkiksi Mogadishun satama avattiin. Vähitellen äärikannat saivat kuitenkin tilaa. Neuvosto järjesti julkisia teloituksia, rajoitti naisten työskentelyä sekä kielsi jalkapallon MM-kisojen katsomisen.
Somalian tilanne muuttui nopeasti loppuvuodesta 2006, kun Etiopia hyökkäsi Somaliaan islamisteja vastaan ja valloitti hallituksen kanssa Mogadishun takaisin. Hyökkäyksen on arveltu lisänneen islamistien tukea. Islamistit julistivat pyhän sodan Etiopiaa vastaan.
Tilanteen rauhoittamiseksi Somaliaan saapui maaliskuussa 2007 Afrikan unionin rauhanturvaajia, jotka aloittivat AMISOM-operaation. Myös Yhdysvallat aloitti ilmaiskut Etelä-Somaliaan.
Samaan aikaan myös hallitus rakoili. Tilanne parani vuoden 2009 alussa, jolloin parlamenttiin otettiin opposition jäseniä ja presidentiksi valittiin maltillinen islamisti Sheikh Sharif Sheik Ahmed, entinen islamilaisten tuomioistuinten neuvoston jäsen. Hänen entiset kovan linjan kannattajansa julistivat häntä vastaan sodan.
Vuoden 2009 alussa Etiopia veti joukkonsa Somaliasta, mutta taistelut jatkuivat yhä. Heinäkuuhun mennessä islamisteilla oli hallussaan suuri osa Etelä- ja Keski-Somaliasta sekä osia pääkaupungista. Tärkeimmiksi ryhmiksi nousivat al-Shabaab ja Hizbul Islam, jotka aluksi taistelivat keskenään mutta sulautuivat myöhemmin yhteen.
Al-Shabaab kiisti pitkään, että sillä olisi yhteyksiä kansainvälisenä terroristijärjestönä pidettyyn al-Qaidaan. Helmikuussa 2010 se kuitenkin ilmoitti virallisesti yhteyksistään al-Qaidaan. Kesällä se teki ensimmäiset iskunsa maan ulkopuolelle. 74 ihmistä kuoli, kun se teki kaksi pommi-iskua Ugandan pääkaupungissa Kampalassa jalkapallon MM-kisojen katsojia vastaan.
Konflikti ja pitkään jatkunut kuivuus kärjistyivät lopulta kesällä 2011, jolloin osaan Somaliasta puhkesi nälänhätä. Tilannetta pahensi al-Shabaab, joka rajoitti avustusjärjestöjen perillepääsyä. Nälänhätä synnytti myös massiivisen pakolaisaallon etenkin Etiopiaan ja Keniaan. Vuoden 2012 alussa nälänhätäjulistus peruttiin, mutta ruokaturva on edelleen epävarma.
Viime vuosina al-Shabaab on ajettu ahtaalle. Syksyllä 2011 ryhmä vetäytyi yllättäen pääkaupunki Mogadishusta, jossa se oli taistellut vuosia hallituksen ja AU:n joukkoja vastaan. Lokakuussa Kenia liittyi mukaan taisteluihin maassa tapahtuneiden kaappausten seurauksena. Myös Etiopia lähetti joukkoja Keski-Somaliaan marraskuussa 2011.
Vuonna 2012 al-Shabaab on ajettu ulos useimmista tärkeistä kaupungeista. Maaseudulla se on kuitenkin edelleen aktiivinen ja tekee hyökkäyksiä kaupunkeihin. Syyskuussa Kenian ilmavoimat pommitti strategisesti tärkeää Kismayon satamakaupunkia ja sai al-Shabaabin vetäytymään. Maaseudulla al-Shabaab on kuitenkin edelleen aktiivinen ja se tekee hyökkäyksiä maaseudulta käsin kaupunkeihin.
Samaan aikaan Somalian hallintoa yritetään viimein saada toimimaan. Elokuussa 2012 siirtymäajan hallinnon kahdeksanvuotinen mandaatti päättyi ja maahan saatiin ensimmäinen muodollinen parlamentti yli 20 vuoteen. Parlamenttia ei kuitenkaan valittu suoraan, vaan perinteiset johtajat valitsivat ehdokkaat, joiden piti täyttää tiettyjä ehtoja, kuten ihmisoikeuksiin liittyviä kriteerejä.
Syyskuussa kansanedustajat valitsivat Somalian uudeksi presidentiksi Hassan Sheikh Mohamudin. Mohamud on politiikassa uusi, eikä hän ole sotkeutunut menneeseen väkivaltaan tai korruptioon. Toisaalta hänen poliittinen kokemattomuutensa saattaa koitua haitaksi.
Somaliaan saatiin elokuussa myös uusi perustuslaki. Sen tarkoituksena on tehdä Somaliasta liittovaltio – vallan ja resurssien jako aluehallinnon ja keskushallinnon välillä on tosin vielä auki.
Islamistit eivät ole suhtautuneet vallanvaihdokseen hyvin. Jo Mohamudin valintaa seuraavana päivänä tämän hotellia vastaan iskettiin. Al-Shabaab on myös uhannut tappaa Somalian kansanedustajat.
Etenkin syyskuun 11:nnen terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat on pelännyt, että Somaliasta tulee kansainvälisen terrorismin turvasatama. Se syytti al-Shabaabia vuosia terroristiverkostoksi luokiteltavan al-Qaidan tukemisesta, ennen kuin al-Shabaab vuonna 2010 myönsi yhteydet. Al-Shabaabilla epäillään olevan yhteyksiä myös Jemeniin, jossa al-Qaidan tiedetään myös toimivan.
Osama bin Ladenin kuoleman jälkeen Yhdysvallat on pelännyt, että al-Qaidan pakenevat taistelijat päätyvät Somaliaan. Helmikuussa 2012 al-Shabaabkin ilmoitti sulautuneensa virallisesti al-Qaidaan.
Vaikka Yhdysvaltain pelot näyttävät olevan oikeutettuja, joidenkin asiantuntijoiden mukaan al-Qaida syytökset olivat alun perin perusteettomia ja enemmänkin itseään toteuttava ennuste.
Somalialle antaa toivoa aktiivinen diaspora – ulkomailla elävät jopa 1,5 miljoonaa ihmistä. Heidän on arvioitu lähettävän kotimaahansa jopa noin kaksi miljardia dollaria vuodessa. Diaspora pitää hengissä kurjuudessa elävät somalit ja on luonut maahan myös kehittyneen kännykkä-, internet- ja rahansiirtosektorin.
Monet diasporasomalit toimivat myös erilaisissa kehitysyhteistyö- ja rauhanjärjestöissä. Osa on palannut kotimaahansa käyttääkseen ulkomailla saamaansa asiantuntemusta valtion rakentamiseen.
Köyhyys, turvattomuus ja valtion kontrollin puute on synnyttänyt Somaliaan muiden ongelmien lisäksi myös merirosvouksen Adeninlahdelle. Merirosvot sieppaavat länsimaisia aluksia ja vaativat sitten valtavia lunnaita. Motiivina on raha. Osa merirosvoista on entisiä kalastajia, jotka sanovat menettäneensä työnsä kansainvälisten troolareiden takia.
Esimerkiksi vuonna 2010 laivoja kaapattiin yli 50 ja panttivankeja oli lähes 1 200. Hyökkäyksiä on tehty myös kauempana: lähempänä Intiaa kuin Somaliaa.
Seurauksena EU, Nato, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia ja Japani ovat lähettäneet laivojaan rosvojahtiin. Vuonna 2012 hyökkäysten määrä kuitenkin putosi. EU:n merivoimien mukaan syynä on yksityisten turvallisuustoimijoiden laittaminen laivoihin, parempi ennakointi sekä se, että somalit itse sallivat merirosvoutta yhä vähemmän.
Yksi syy Somalian levottomuuksiin on monimutkainen klaanijako, joka vaikuttaa yhteiskuntaan edelleen vahvasti. Periaatteessa pääklaaneja lasketaan olevan kuusi. Ne jakaantuvat alaklaaneihin.
Poliittiset johtajat ovat kautta aikojen käyttäneet hyväkseen Somalian klaanien välisiä eroja ja ristiriitoja, ja ne ovatkin jättäneet eri klaanien välille syviä juopia. Kun Siad Barren hallinto romahti vuonna 1991, klaanien välinen kilpailu ja väkivaltaisuudet kohosivat huippuunsa, sillä klaanirakenteet täyttivät hallituksen jättämän tyhjiön.
Vaikka nykyisin al-Shabaab väittää menevänsä klaanipolitiikan yli, sekin pyrkii käyttämään klaanijakoa hyväkseen.
Asiantuntijoiden mukaan poliittista sovittelua tuskin saadaan aikaan, ellei hallitus suostu jakamaan valtaa suurimpien klaanien hyväksynnän mukaisesti. Toisaalta perinteisiä klaaninvanhimpia on käytetty myös rauhan välineenä, ja esimerkiksi klaanien perinteiset lait voivat palvella neuvottelujen pohjana.
Foreign Policy -lehti listasi Somalian vuonna 2012 epäonnistuneiden valtioiden listan ykköseksi. Heikko, lähes olematon hallinto, onkin Somalien ongelmien ydin.
Esimerkiksi International Crisis Groupin mukaan hallinnon ongelmina ovat olleet muun muassa korruptio ja epätasapuolinen politiikka. Valtiomalli on keskittynyt, ja yksi klaani tai klaaniryhmä on perinteisesti vienyt suurimman osan resursseista itselleen. Uudet hallitukset eivät siis herätä somaleissa järin paljon luottamusta.
Kesällä 2012 julkisuuteen vuotaneen YK-raportin mukaan suuri osa hallituksen saamista rahoista on valunut pois korruption vuoksi. Jopa 70 prosenttia kehitys- ja jälleenrakennusrahoista on mennyt hukkaan.
African Diaspora Policy Centre, AlertNet, AMISOM, Amnesty International,BBC, Bureau of Investigative Journalism, CIA World Factbook, Conciliation Resources, Foreign Policy, GlobalSecurity.org, Guardian, Human Rights Watch, International Crisis Group, Jamestown Foundation,Refugees International, UNDP, UNFPA, UNHCR, UNStats, World Bank
Konfliktikokonaisuutta ylläpitää Suomen OneWorld -portaaliyhdistys ulkoministeriön kehitysviestinnän toimeksiannosta. Tekstit on koottu julkisista lähteistä eivätkä ne välttämättä edusta ulkoministeriön virallista kantaa. |
Päivitetty 14.2.2013