Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Sääennuste lupaa Mosambikiin pysyvästi epävakaista - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutisia

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 30.9.2013

Sääennuste lupaa Mosambikiin pysyvästi epävakaista

Mosambikissa tulvapakolaisuus on arkipäivää, ja suurtulvien määrä voi jopa nelinkertaistua. 

Luonnonkatastrofit, tulva, onnettomuus, Mosambik. Kuva: Päivi Ängeslevä.Kantaja kahlaa tulvavedessä suositussa Zalalan rantalomakohteessa Keski-Mosambikissa. Zalalan matkailuyrittäjät kärsivät alkuvuodesta tappioita, sillä suuri osa bungaloweista jäi tulvaveden alle tai sen piirittämiksi. Kuva: Päivi Ängeslevä.

Pyykit kuivuvat teltan eteen viritetyillä naruilla. Lapset leikkivät, ja pariskunta kastelee palstallaan lehtikaalia, salaattia ja maissia. Parissa pihassa on kanoja.

Yllättävää tulvapakolaisten leiriksi, eikö vain?

Leiri, jota kutsutaan kortteli 91:ksi, syntyi maaliskuussa viimeisimmän suurtulvan jälkeen Zimpeton kaupunginosaan Maputoon, Mosambikin pääkaupunkiin. Alkuvuoden suurtulvissa kuoli yli sata ihmistä. Enimmillään 186 000 ihmistä asui väliaikaisissa leireissä, osa useita kuukausia.

Kortteli 91:ssä on yhä 88 telttakuntaa ja vajaat viisisataa asukasta. 

Yhdessä teltoista asuu Manuel Pinto Sitoe, joka on tehnyt ison kasan tiiliä palkkatuloilla ostamastaan sementistä. Kuopat talon perustuksia varten ovat valmiina, ja äsken valetut seitsemänkymmentä betonitiiltä ovat vielä kosteita.

Sintoe on kotoisin kymmenen kilometrin päästä Laulanesta. Hän joutui perheineen Zimpeton tulvapakolaisleirille viime tammikuussa, kun hänen talonsa ja kahden hehtaarin viljelysmaansa huuhtoutuivat yllättäen olemattomiin. Naapuri sai pelastettua lapset.

Sintoe on leirin asukkaista ainoa, joka sai kaupungilta pienen viljelyspalstan, koska hän omisti maata aikaisemmin. Muilla on istutuksia telttojensa edessä ja puron varrella.

”Palaan Laulaneen ja jatkan maanviljelystä. Voin myös perustaa tuhannen kanan kanalan Zimpetoon”, hän pohtii vaihtoehtojaan.

Tulvat ovat tavallisia sadekausien aikaan Mosambikin jokilaaksoissa. Varsinaisia suurtulvia on koettu kuluvan vuoden lisäksi vuosina 2000, 2001 ja 2007.

Kuolonuhreja vaativien tulvien, pitkäkestoisen kuivuuden ja trooppisten syklonien ennakoidaan lisääntyvän ilmastomuutoksen johdosta.

Tulvia tai kuivuutta

Mosambik on erityisen haavoittuvainen ilmastonmuutokselle, sillä maa sijaitsee Intian valtameren rannikolla suurten jokien alajuoksulla.

Vuosina 2003–2050 ilmastonmuutos aiheuttaa valtiolle 1,7–5,6 miljardin euron kustannukset, jos muutoksiin ei varauduta. Summaan sisältyvät kaikki ilmastonmuutoksen kustannukset, kuten teiden korjaus ja maataloustuotannon heikentyminen, kertoo YK:n yliopiston Wider-instituutin (UNU-WIDER) raportti.

Jokaisessa UNU-WIDERin neljässä ennusteessa ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, lisääntyvätkö tulvat vai kuivuus. Pahimmillaan kaikkein vakavimpia tulvia tapahtuisi vuoteen 2050 mennessä kahdeksan eli nelinkertaisesti edelliseen 50-vuotisjaksoon nähden.

Erityisesti tiestön tuhoutuminen vaikuttaa pitkäaikaisesti talouteen. Teiden korjaamiseen käytetty raha taas verottaa toimia, joilla ilmastonmuutokseen voitaisiin varautua.

UNU-WIDERin raportissa suositellaan liikenteen, maatalouden ja koulutuksen sopeutumistoimia, joilla voitaisiin torjua suuri osa ilmastonmuutoksen aiheuttamista kustannuksista. Ne olisi järkevää toteuttaa jo köyhyyden vähentämiseksi.

Kasteluverkoston moninkertaistaminen kannattaa, jos ilmastonmuutoksesta seuraa lisääntyvää kuivuutta. Jos tulvat lisääntyvät, rauta- ja maantiestön tulvakestävyyttä on syytä parantaa. Hyvin toimiva yhteiskunta, jossa väestö on nykyistä koulutetumpaa, reagoisi joustavimmin.

Metsä ja maaperä suojaavat

Mosambik kuluttaa vain 2 314 tuhatta tonnia hiilidioksidia, mikä on henkeä kohti sata kertaa vähemmän kuin Suomessa.

”Länsimaat ovat toki aiheuttaneet suuren osan tähänastisista kasvihuonepäästöistä, mutta se ei oikeuta meitä toistamaan muiden virheitä”, ympäristölakimies Carlos Serra Jr. toteaa.

Hän työskenteli Mosambikin oikeusministeriössä vuosina 2001–2013. Hänen työtehtävänsä liittyivät ympäristölainsäädännön toimeenpanoon erityisesti ympäristöoikeuden näkökulmasta.

Mosambik yrittää rikastua lähes yksinomaan maakaasun ja kivihiilen myynnillä, Serra toteaa.

”Olemme vaarassa suistua resurssikiroukseen. Muodollisesti olemme ympäristöoikeusvaltio, mutta käytännössä tuskin edes oikeusvaltio."

Köyhälläkin maalla voi hänen mukaansa olla annettavaa ilmastonmuutoksen vastaiseen globaaliin kamppailuun, jos sen ympäristöpolitiikka on kunnianhimoista.

Serran mukaan ympäristö, erityisesti metsät ja maaperä, ovat Mosambikin suurin rikkaus ja paras suoja ilmastonmuutoksen riskejä vastaan. Metsät sitovat hiilidioksidia, ja niiden suojelu on tehokkain ja nopein keino kamppailla ilmastonmuutosta vastaan.

UNU-WIDERin raportissa ehdotetaan investointeja maatalouteen. Serra on samaa mieltä ja suosittelee pienviljelijöiden tukemista suurtilallisten sijasta. Investoinnit suurtiloihin ovat ongelmallisia, koska perinteisesti maata viljelleet asukkaat ajetaan usein pois ilman kunnollista korvausta ja viljely saattaa olla ekologisesti kestämätöntä.

Mosambikin hallinnon ongelmana on Serran mielestä kyvyttömyys ottaa ympäristöasioita vakavasti. Puheissa ollaan kestävän kehityksen puolustajia, mutta käytännössä se ei vielä näy. Todelliseen muutokseen tarvitaan sukupolvenvaihdos.

Hätäistä paikkaamista

Ympäristöpolitiikan puutteet näkyvät Maputon merenrannalla. Vedenpinta nousee, jolloin rannan luonto on aiempaa haavoittuvampi. Eroosio ja rakentaminen kaventavat suojavyöhykettä mereen, mutta suurelta osin rannan tuhoaminen on paikallista työtä.

”Kalatori rakennettiin Costa do Solin viimeisille hiekkadyyneille. Ennen hiekan kasvillisuus sitoi maa-ainesta ja esti eroosiota. Nyt kasvit irtoavat aikaisempaa helpommin. Harvinaisen ruovikon päälle rakennettiin supermarket”, Carlos Serra Jr. kertoo.

Rantakatu Avenida Marginal on rakennettu Portugalin siirtomaa-aikana, mutta kymmenen viime vuoden aikana se on vajonnut rappiotilaan osin ilmastonmuutoksen seurauksena. Kadusta on lohjennut paikoin jopa kokonainen kaista. Minibussit kiertävät kuoppia vastaantulevien kaistalle ja aiheuttavat vaaratilanteita muille tienkäyttäjille.

Maputolainen Junior Langa on seurannut, kuinka meri syö Marginalia.

”Uudet tiekuoppia peittävät paikat huuhtoutuvat mereen seuraavan sadekauden aikana, koska materiaaleissa on säästetty.”

Kyse on siitä, että ilmastonmuutos nostaa merenpintaa, ihmisten toimet lisäävät eroosiota, ja haittoihin sopeutuminen – kuten Marginalin korjaus – on lyhytjänteistä eikä siis kestävää.

Janne Rantala

Kirjoittaja on Mosambikissa työskentelevä tutkija ja vapaa toimittaja.

Artikkeli on ilmestynyt Kehitys-Utveckling-lehdessä 3/2013.

Katastrofitaidot lukujärjestykseen  

Etelä-Bolivian lukiolaiset tietävät, kuinka selviytyä metsäpalosta ja maanjäristyksestä. 

Tulvat, ilmastonmuutos. Kuva: Tatu BlomqvistEnsiaputaidot leviävät oppilaiden kautta koteihin ja ympäristöön. Kuva: Tatu Blomqvist

Bermejo-joki kiemurtelee kapeana norona Bolivian ja Argentiinan rajalla vuoristosolassa, mutta sadekaudella joki muuttuu vaaralliseksi.

”Bermejon kaupungin suurin riski on jokien tulviminen, sillä kaupunkimme kohdalla Rio Grande de Tarija -joki yhdistyy Bermejo-jokeen. Virta tulvii pihoille ja asutuksen keskelle, eikä viemäröinti toimi”, kertoo Bermejon kaupunginjohtaja José Gutierrez.

Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Ilmaston lämpeneminen on sulattanut puolet Andien jäätiköistä kolmessa vuosikymmenessä. Sulaminen aiheuttaa ensin tulvia ja pitkällä aikavälillä vesipulaa. Esimerkiksi hallinnollinen pääkaupunki La Paz ja sen sisarkaupunki El Alto saavat vetensä Tuni Condoirin jäävuoresta, jonka on arvioitu katoavan vuoteen 2045 mennessä.

Sadot ovat pienentyneet vuoristoviljelmillä. Samaan aikaan sateet ja tulvat ovat voimistuneet, ja kuivuuskaudet koventuneet. Kuivuus lisää metsäpaloja, jotka ovat Bolivian suurimpia ympäristöuhkia.

Lisäksi Bermejo sijaitsee maanjäristysherkällä alueella. Hakkuut ja rakentaminen lisäävät entisestään onnettomuusriskiä.

Suomen ja Bolivian Punaiset Ristit ovat järjestäneet maan eteläosan lukiolaisille katastrofivalmiuskoulutusta kolme vuotta. Koulutus tähtää siihen, että yhteisöt pystyvät toimimaan ennakoivasti ja hätätilanteissa mahdollisimman tehokkaasti.

Opit menevät perille

Hätätilanteessa vanhemmat auttavat pienempiä, tietää 17-vuotias Katerin Rocio Romero Flores, joka on saanut katastrofivalmiuskoulutusta La Esperanza -koulussa.

”Nuoremmat oppilaat ryntäävät ulos, jos heitä ei pidetä aisoissa metsäpalon syttyessä. He saattavat kolhia itsensä. Me tiedämme, kuinka heidät pitää evakuoida.”

Valmiuskoulutukseen kuuluu ensiapua, katastrofitilanteiden ja evakuoinnin harjoittelua, tulipalojen sammutusta ja varautumista maanjäristyksiin. Koulussa on nykyisin palosammutin ja ensiapuhuone. Portin pieleen on piirretty ensiapusuunnitelma.

”On tärkeää valmistautua riskeihin ja opettaa hengenpelastusta myös perheenjäsenille”, Floresin luokkatoveri Verónica Salazar Rueda toteaa.

Oppilaiden kautta on tarkoitus tavoittaa myös vanhemmat, sukulaiset ja naapurit. Boliviassa on ymmärretty, kuinka tärkeää koulujen valmiusopetus voi olla.

”Kaikki koulut osallistuvat valmiusohjelmaan vielä kuluvan vuoden aikana,” Bermejon opetusministeriön edustaja Carlos Wagner vahvistaa.

Sanna Negus

Kirjoittaja on SPR:n tiedotusdelegaatti.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 4.10.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi