Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Mosambik on agribisneksen luvattu maa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutisia

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 19.6.2013

Mosambik on agribisneksen luvattu maa

Mosambikissa on lähes ilmaista ja kaupallisesti hyödyntämätöntä viljelysmaata. Tehomaatalous tekee tuloaan, mutta rinnakkaiselo asukkaiden kanssa ei aina suju ongelmitta.  

Agribisnes Mosambikissa. Kuva: Päivi Ängeslevä. Olinda Fondo selaa tilikirjaansa kotipihansa kaupassa. Kuva: Päivi Ängeslevä.

Hiekkatien varrella Mocuban kaupungissa Mosambikissa sijaitsee valkoinen talo, jonka ikkunoissa on jykevät rautaristikot. Talon edessä, puiden varjossa, istuu naisia ja vanhuksia.

Mocubalaiset odottavat, että Olinda Fondo avaisi kauppansa.

Mutta Fondo istuu puutarhapöytänsä ääressä ja silmäilee kaikessa rauhassa tilikirjaansa.

Hän on kauppias ja maatalousyrittäjä, joka tuottaa vuodessa 150 000 kiloa riisinsiemeniä, 60 000 kiloa maissia, 10 000 kiloa pähkinöitä ja 5 000 kiloa soijapapuja. Kilomäärät kasvavat, sillä Fondo viljelee vasta kuudesosaa pelloista, joihin hänellä on maankäyttöoikeus.

Fondo tahtoo siementen ja hedelmien suurtuottajaksi. Ilman rahoitusta se on mahdotonta, sillä hän tarvitsee keskusvaraston ja koneita hedelmien jatkojalostukseen. Työntekijöitä on 25, ja kausityöläisiä jopa 150. Heidän määränsä pitää moninkertaistaa, Fondo toteaa.

Hän kuulostaa päättäväiseltä, ja kohta paljastuu syykin: rahoitusta voi olla luvassa.

42-vuotias Fondo on yksi paristakymmenestä yrittäjästä, joita Agrifuturo tukee agribisneksen kehittäjiksi. Agrifuturo on Yhdysvaltain kehitysapuviraston Usaidin rahoittama projekti, joka kehittää maatalousyrittäjyyttä Mosambikissa. Agribisnes tarkoittaa laajimmillaan koneistettua tehomaataloutta, jossa tuotteita valmistetaan laajoille markkinoille.

Mosambikissa agribisnes ottaa ensiaskeleitaan, mutta odotukset ovat korkealla.

Agrifuturo neuvoisi mieluusti satoja Fondon kaltaisia, mutta bisneshenkisiä yrittäjiä on vaikea löytää. Mosambik siirtyi markkinatalouteen vasta vuonna 1990. Myös maan hallitus toivoo, että agribisnes kasvaisi voimakkaasti ja nostaisi mosambikilaisia köyhyydestä.

Mosambikilaisia on vajaat 24 miljoonaa, joista lähes puolet elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle eurolla päivässä. Neljä viidestä kansalaisesta saa niukan elantonsa pienviljelystä.

Maakiistat yleistyvät

Viljelysmaa kiinnostaa Olinda Fondon kaltaisia paikallisia yrittäjiä ja kiihtyvästi ulkomaisia sijoittajia. Aiemmin parhaat viljelysmaat kuuluivat portugalilaisille, joiden alaisuudesta Mosambik itsenäistyi vuonna 1975. Itsenäisyyttä seurasi sisällissota, joka päättyi rauhaan vuonna 1992.

Valtaosa hedelmällisestä maasta on yhä hyödyntämättä.

Mosambikissa on 36 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata, josta kuudesosa oli viljeltyä vuonna 2010. Valtio omistaa maan, johon voi saada käyttöoikeuden 50 vuodeksi kerrallaan. Maakiistat ovat yleistyneet, sillä valtio voi siirtää halutessaan käyttöoikeuden toiselle henkilölle tai yritykselle.

Esimerkiksi Fondo, joka on koulutukseltaan maatalousneuvoja, löysi maakunnastaan Zambésiasta 345 hehtaaria viljelysmaata, joka oli kuulunut portugalilaiselle siirtomaaisännälle.

Hän alkoi neuvotella löytämästään maasta. Hän ehdotti asukkaille, että he saisivat edelleen käyttöönsä pienet pellot, joilla he voisivat viljellä riisiä ruoakseen. Ylijäävän osan riisistä hän ostaisi. Asukkaat suostuivat, ja Fondo sopi alueen käyttöoikeudesta maakuntahallinnon kanssa.

”Lisäksi maksan työntekijöille kuukausipalkkaa”, hän toteaa.

Ihmiset asuivat viljelysmaalla hajallaan. Fondo siirsi asukkaat yhteen osaan viljelysmaata, jonne hän rakensi myös koulun. Moni joutui jättämään kotinsa. Fondo maksoi korvausta talon omistajalle, jos talon perusta oli valettu. Alkeellisia savimajoja hän ei korvannut.

”Alkeellisia ovat työtavatkin, sillä kaikki tehdään käsin”, hän puuskahtaa.

Kun maissisato on kypsynyt, naiset lajittelevat maissinjyvät koon mukaan ja pussittavat ne käsin. Suurtuotantoa varten Fondo tarvitsisi koneita, jotka voisivat lajitella ja pussittaa jyvät. Hän haaveilee myös kastelujärjestelmästä, joka mahdollistaisi yhden sijasta kaksi satoa vuodessa.

”Suurin unelmani on jalostaa tuotteita”, hän toteaa.

Mosambikissa elintarvikkeet ovat kalliita, sillä valtaosa niistä tuodaan Etelä-Afrikasta. Raaka-aineita ei juurikaan jalosteta tuotteiksi. Fondo on jo rakennuttanut tilan, jossa hedelmiä voi jalostaa, mutta Agrifuturon neuvojan mielestä rakennus on liian sokkeloinen ja mahdoton pitää hygieenisenä.

Nyt rakennuksen väliseiniä on purettu, ja Fondo suunnittelee kahta erillistä tuotantolinjaa: yhtä mehun valmistukseen ja toista hedelmien kuivaamiseen.

Ilmaista maata

Olinda Fondo maksaa 345 hehtaarin viljelysmaan käyttöoikeudesta 7 950 Mosambikin meticalia eli vajaat 200 euroa vuodessa. Yhden hehtaarin vuosihinnaksi tulee vajaat 60 senttiä.

Viljelysmaa on lähes ilmaista, ja sen saa käyttöön pitkäksi ajaksi. Mosambikista onkin tullut yksi suurimmista maainvestointien kohdemaista. Esimerkiksi Brasilia on kiinnostunut Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, erityisesti Mosambikista, sillä sekin on Portugalin entinen siirtomaa.

Syksyllä 2011 Mosambikin hallitus päätti tarjota Brasilian agribisnesyrittäjille kuusi miljoonaa hehtaaria viljelysmaata pohjoisista Niassan, Cape Delcadon, Nampulan ja Zambésian maakunnista. Vuosimaksu brasilialaisille on reilut 1,5 miljoonaa euroa eli 3,80 euroa hehtaarilta.

Tarjous oli uskomattoman hyvä, ja agribisnesyrittäjät tarttuivat siihen oitis.

Brasiliassa maanvuokra on karkeasti 1700-kertainen Mosambikiin verrattuna. Mosambikissa on lisäksi houkuttelevan löysä ympäristölainsäädäntö, ja maataloustuotteiden kuljetus meriteitse Lähi-idän ja Aasian kasvaville markkinoille on edullisempaa kuin Brasiliasta.

Mosambikin hallitus taas toivoo, että brasilialaiset saavat Mosambikin maasta irti saman kuin kotimaansa Cerradon savannista, jota alettiin raivata suurplantaaseiksi 1970-luvulla.

Agribisnesyritykset ovat tuottaneet Cerradossa puuvillaa, maissia ja soijaa vahvoilla torjunta-aineilla, muuntogeenisillä siemenillä ja petrokemiallisilla lannoitteilla. Maatalouden tuottavuus on kasvanut räjähdysmäisesti, ja nykyisin Brasilia tuottaa jopa neljänneksen maailman ruoasta.

Mutta tehomaatalous muutti pysyvästi aluetta. Sademetsät raivattiin suurplantaasien tieltä, maanomistus keskittyi ja tilakoot kasvoivat. Asukkaita häädettiin viljelysmailtaan, ja osa heistä päätyi kaupunkien slummeihin. Edes työpaikat eivät lisääntyneet, sillä koneet korvaavat ihmistyön.

Nähtäväksi jää, miten Mosambikissa käy. Mosambikin hallitus edellyttää brasilialaisilta, että 90 prosenttia agribisnesyritysten työntekijöistä pitää olla mosambikilaisia.

”Pienviljely työllistää lähes tuplasti maatyöläisiä verrattuna agribisnekseen”, Latinalaisen Amerikan tutkija Markus Kröger Helsingin yliopistosta toteaa.

Pienviljelijät järjestäytyvät

Mosambikin hallitus ja brasilialaiset yrittäjät ovat toistelleet, että agribisnes lisää ruoantuotantoa ja ruokaturvallisuutta. Laajamittaisen tehomaatalouden syvin tarkoitus ei kuitenkaan ole köyhien ihmisten ruokkiminen vaan tuotteiden jalostaminen vientimarkkinoille.

Mosambikin agribisnes. Kuva: Päivi Ängeslevä.Zambésialaiset viljelijät keräävät rahaa osuuskuntansa pankkiin Prodeza II -hankkeessa. Maria Ordem (oik.) näyttää jokaisen setelin ennen kuin talletus kirjataan. Kuva: Päivi Ängeslevä.

Mutta pienimuotoinen agribisnes voi parantaa pienviljelijöiden pääsyä kotimarkkinoille.

Esimerkiksi Suomen rahoittama Prodeza II –hanke ohjaa zambésialaisia pienviljelijöitä järjestäytymään tuotantoyhdistyksiksi, osuuskunniksi tai viljelijöiden yhteisyrityksiksi, jotta he voisivat lisätä tuotantoaan, huolehtia ruokaturvastaan ja myydä ylijäävän osan sadostaan.

Yksi osuuskunnista on Cajaben alueella, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Mocubasta.

On paahtavan kuuma iltapäivä, ja osuuskunnan jäsenet pitävät kokoustaan olkikatoksen alla. 28-vuotias Ordem Bisueque silmäilee osuuskunnan tuotantosuunnitelmaa kuluvalle satokaudelle. Peltoa hänellä on viisi ja puoli hehtaaria, joista reilut puolet on maissia ja loput maapähkinää. 

”Uusilla viljelymenetelmillä olen vähintään kaksinkertaistanut satoni”, hän iloitsee.

Bisueque on oppinut viljelemään pelloillaan vuorotellen maissia ja maapähkinää, jolloin maa pysyy kosteampana kuin aiemmin. Hän tapasi istuttaa maissia perinteisesti painamalla multaan reiän, johon hän laittoi paljon siemeniä. Nykyisin yhteen reikään riittää kaksi siementä.

”Säästän rahaa, sillä siemenet ovat kalliita”, hän toteaa.

Bisuequelle on suositeltu ihmisvirtsan levittämistä lannoitteeksi pelloille, mutta se tuntuu hänestä vastenmieliseltä. Aiemmin hän kulotti peltonsa sadonkorjuun jälkeen, mutta nykyisin hän lannoittaa viljelyksiään luonnonmukaisesti kompostilla, kuten maatuneilla lehdillä.

Osuuskunnassa aikuiset oppivat myös lukemaan, sillä ilman perustaitoja tuotteita on vaikea saada kaupaksi. Lisäksi osuuskunnalla on oma pankki, jonne jokainen jäsen tallettaa sen summan, jonka voi. Kun pankkiin on kerätty tarpeeksi rahaa, jäsenet voivat hakea sieltä lainaa.

Olkikatoksessa on parhaillaan menossa varainkeruu.

Ordem Bisueque kiirehtii tallettamaan pankkiin 20 Mosambikin meticalia eli puoli euroa. Hän haaveilee traktorista, johon hän ehkä jonain päivänä lainaa rahaa osuuskunnalta.

Ehdollista rahoitusta

Mosambikin agribisnes on lähtenyt odotettua nihkeämmin käyntiin. Brasilialaiset agribisnesyrittäjät ovat perustaneet joitakin soija- ja maissiplantaaseja. Maankäyttöoikeudet aiheuttavat kuitenkin riitoja asukkaiden ja yritysten välille, ja yleistyneet tulvat huuhtovat satoja.

Paikalliset maatalousyrittäjät eivät taas voi laajentaa tuotantoaan ilman rahoitusta. Pankit eivät tahdo myöntää epävakaaseen maatalouteen lainaa. Jos lainan saa, vuosikorko voi olla 30 prosenttia.

Olinda Fondo kuuluu onnekkaisiin, sillä Agrifuturo voi auttaa häntä saamaan edullista lainaa.

Jotta hän saisi rahoitusta, hänen pitää viljellä amerikkalaisten hyväksymiä tuottoisia lajikkeita, kuten soijaa, maa- tai cashewpähkinöitä, seesamia, banaania, mangoa tai ananasta. Lisäksi hänen on esitettävä uskottava liiketoimintasuunnitelma, joka myös työllistää paikallisia pienviljelijöitä.

Fondo viljelee jo soijaa, pähkinöitä ja mangoa, mutta liiketoimintasuunnitelma puuttuu.

”Maataloustuotannon lisääminen on tärkein asia. Pitää ajatella, mikä lajike Mosambikissa tuottaa ja myy, ja se ei ole maissi”, Agrifuturon tekninen johtaja Randolph Fleming toteaa Maputon toimistossaan. Hän on työskennellyt agribisneksen parissa lähes neljä vuosikymmentä.

Pienviljelijät tuottavat yleisesti maissia, jonka myyntihinta on niin alhainen, ettei se nosta perheitä köyhyydestä. Mosambikilaiset tarvitsevat maatalousneuvontaa, jotta he oppivat tuottamaan ruokaa omaan tarpeeseen ja myymään ylijäävän osan vaikka Fondon kaltaisille yrittäjille.

Ja siihen on vielä matkaa, Fleming sanoo.

”Kaupallinen maatalous on uutta. Maataloustuottajat tarvitsevat parempia lannoitteita, ostajia tuotteilleen ja varastoja sadoilleen, sillä tuotteista saa paremman hinnan satokauden jälkeen.”

Olinda Fondo on Flemingin kanssa samoilla linjoilla.

Hän seisoo kotipihallaan ja esittelee riisivarastoaan, joka on käynyt liian ahtaaksi. Paikalliset ihmiset ostavat eniten riisinsiemeniä, mutta hän toivoo, että saisi asiakkaakseen jonkin suuremman yrityksen. Hänen mielestään Mosambikin hallituksen pitäisi olla kiinnostuneempi maatalouden kehittämisestä ja tarjota viljelijöille uusinta tietoa esimerkiksi lannoitteista.

Sitä ennen Olinda Fondon on hankittava tulonsa pienistä puroista.

Hän rientää avaamaan kotipihan kauppansa, jonka eteen kerääntyy jono asiakkaita.

Päivi Ängeslevä

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 18.6.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi