Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Ompelusta tuli uusi elinkeino Vietnamissa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutisia

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 19.6.2013

Ompelusta tuli uusi elinkeino Vietnamissa

Viljelyspellot kutistuvat vuosi vuodelta, kun yritykset valtaavat maata, yksinhuoltajanaiset huomasivat Hanoin lentokentän liepeillä. He alkoivat ommella silkkimakuupusseja.

Vuokra-auto pujottelee moottoripyörien ohi Vietnamin pääkaupungin Hanoin kapeilla kaduilla. Tan Minhin kunta sijaitsee Soc Sonin alueella Hanoin lentokentän kupeessa, 40 kilometriä keskustasta, mutta matkaan voi ruuhkassa kulua yli puolitoista tuntia.

Autossa istuu projektikoordinaattori Nguyễn Cao Minh Tâm, joka on työskennellyt Tan Minhin yksinhuoltajanaisten kanssa yli kymmenen vuotta. Hän kertoo, että Tan Minhissä on vajaat 3 700 kotitaloutta, joista yli 200:ssa asuu vain äiti lapsineen.

Yksinhuoltajia on vietnamilaisittain paljon. Edes Nguyễn ei tiedä, mistä se johtuu.

Tan Minhin yksinhuoltajanaiset syntyi vuonna 1996, jolloin suomalainen kansalaisjärjestö Devaid (nykyisin osa Ympäristö ja Kehitys -yhdistystä) ja Vietnam-seura perustivat projektinsa. Naiset olivat köyhiä ja halveksittuja, ja moni heistä jakoi talonsa kotieläinten kanssa.

Mikrolainaohjelma käynnistyi vuonna 1997. Siitä tuli hetkessä hittituote.

Lähes jokainen ryhmän jäsen ottaa vuosittain mikrolainan, joka on korkeintaan kymmenen miljoonaa Vietnamin dongia eli noin 370 euroa. Lainan saa vuodeksi, ja sitä lyhennetään kuukausittain prosentin korolla. Jokainen lainaaja on maksanut velkansa. Naiset ovat oppineet suunnittelemaan talouttaan, ja heidän itsetuntonsa ja sosiaalinen asemansa yhteisössä ovat kohentuneet.

Mutta Soc Sonin yllä on harmaita pilviä. Vietnamissa valtio omistaa maan, ja kansalaiset saavat maahan käyttöoikeuksia. Valtiolla on oikeus takavarikoida maata taloudellisiin tarkoituksiin, kuten yksityisten yritysten käyttöön ja teollisuusalueiden rakentamiseen. Son Soc on teollistunut vauhdilla, ja asukkaiden viljelysmaa on kutistunut vuosi vuodelta.

Pienviljely Tan Minhissä voi käydä pian mahdottomaksi. Uusia elinkeinoja on keksittävä, ja siksi Ympäristö ja Kehitys järjesti yksinhuoltajanaisille ompelukurssin vuonna 2007.

Nykyisin naisilla on tuotanto-osuuskunta, joka on valmistanut yli 15 000 Soundly Sleeping Dragon -silkkimakuupussia. Ympäristö ja Kehitys tuo niitä Eurooppaan. 

Televisio toi pojan kotiin

Ðỗ Thi Hạ ompelee kotonaan Ðan Taon kylässä Tan Minhissä. Lattialla on valmiita työkäsineitä, ja huoneen toiselle laidalle on pinottu riisisäkkejä. Niiden välissä on upouusi LG-televisio.

Do Thi Ha saa elantonsa pitkälti ompelusta. Kuva: Päivi Ängeslevä.Do Thi Ha saa elantonsa pitkälti ompelusta. Taustalla on televisio, jota varten hän otti mikrolainaa. Kuva: Päivi Ängeslevä.

Televisio maksoi neljä miljoonaa Vietnamin dongia eli vajaat 150 euroa.

Ðỗ Thi Hạ otti televisiota varten viiden miljoonan Vietnamin dongin mikrolainan Tan Minhin yksinhuoltajanaisilta. Se on yhtä paljon kuin hänen vuositulonsa eli 185 euroa. Hän ja hänen poikansa Ðỗ Hoāng Minh elävät puolella eurolla päivässä eli äärimmäisessä köyhyydessä.

Silti televisio piti hankkia. Se on viisivuotiaalle Minhille.

Hän ja Minh olivat kylän ainoa perhe, jolla ei ollut televisiota. Aiemmin Minh tuijotti televisiota iltapäivisin isoäitinsä luona. Nykyisin hän tulee päiväkodista kotiin television ääreen.

”Olen todella iloinen Minhin puolesta”, 38-vuotias Ðỗ Thi Hạ sanoo.

Hänestä on surullista, ettei Minh ole tavannut isäänsä. Mies on naimisissa, ja hänellä on perhe läheisessä kylässä. Nykyisin Minh kyselee, missä isä on, ja äiti vastaa, että isä asuu kaukana.

”Elämämme on kovaa. Ilman perhettäni olisin pulassa”, Ðỗ Thi Hạ sanoo.

Vanhemmat antoivat hänen käyttöönsä riisipellon, ja vanhin veli rakensi hänelle ja Minhille pienen talon. Ðỗ Thi Hạ saa tulonsa riisistä, silkkimakuupusseista ja työkäsineistä, joista hän saa kaksituhatta dongia eli seitsemän senttiä parilta.

Koulumaksut maksetaan mikrolainalla 

Ðỗ Thi Hạn naapuritalosta juoksee ulos nainen, joka haluaa näyttää mäen päällä olevan kotinsa. Hän on Nguyēʼn Thi Phun, 59-vuotias pienviljelijä.

Hän jäi leskeksi vuonna 1982. Mies oli juuri jäänyt eläkkeelle armeijasta, kun hän menehtyi auto-onnettomuudessa. Neljästä lapsesta nuorin oli vastasyntynyt ja vanhin viisivuotias. Onneksi mies oli saanut valmiiksi talon, jossa Nguyēʼn Thi Phun asui lastensa ja appivanhempiensa kanssa.

Myös appivanhemmat menehtyivät seuraavana vuonna.  

”Kamalaa aikaa. Kolmet hautajaiset kahdessa vuodessa.”

Nguyēʼn Thi Phun kasvatti kotitarpeekseen kanoja ja viljeli riisiä, maissia ja pähkinöitä. Arki yksin pikkulasten kanssa oli kiireistä ja kuluttavaa. Pian hän huomasi, ettei ehtinyt edes kylvää eikä korjata satojaan, mutta onneksi naapurit auttoivat.

Vuonna 1997 hän sai Tan Minhin yksinhuoltajanaisilta ensimmäisen mikrolainansa, neljä miljoonaa dongia eli vajaat 150 euroa. Sillä hän maksoi lastensa koulumaksut.

Sen jälkeen hän on ottanut viisitoista mikrolainaa, yhden lainan lähes joka vuosi. Rahoilla hän on ostanut siemeniä, lannoitteita, sikoja ja kanoja. Lainoista viimeisin, seitsemän miljoonaa dongia eli noin 260 euroa, on kulunut kahden lapsenlapsen koulumaksuihin.

Hän kiittää yksinhuoltajien tukea ja mikrolainoja siitä, että selvisi niukasta elämästään.

”Yksinhuoltajanaisten tapaamisissa unohdin hetkeksi arkiset murheet, ja elämä näytti paljon valoisammalta”, Nguyēʼn Thi Phun sanoo.

Elanto tulee pienistä tuloista

Nguyen Thi Le ompelee silkkimakuupusseja Tan Minhin yksinhuoltajanaisten kokoontumistilassa, joka on rakennettu talkoovoimin kunnan lahjoittamalle tontille. Hän venyttelee hetken kuistilla.

Nguyen Thi Le ompelee silkkimakuupusseja. Kuva: Päivi Ängeslevä.Nguyen Thi Le (kesk.) ompelee Tan Minhin yksinhuoltajanaisten silkkimakuupusseja. Kuva: Päivi Ängeslevä.

”On aivan liian raskasta olla yksinhuoltaja”, hän toteaa.

Hän yrittää pidätellä itkua. Mutta kyyneleet alkavat valua, kun hän kertoo avioliitostaan. Mies hääti hänet talosta, kun hän oli kahdeksannella kuulla raskaana. Oikeus määräsi miehen maksamaan Nguyen Thi Lelle 100 000 dongia eli vajaat neljä euroa, mutta rahoja ei ole kuulunut.

”Poikani Ðām Chí Vuñg oli vasta kolmikuinen, kun äitini kuoli”, Nguyen jatkaa.

Hän syyttää äitinsä kuolemasta entistä aviomiestään, joka riiteli hänen vanhempiensa kanssa uuden vuoden juhlassa. Mies oli humalassa ja tönäisi Nguyenin äitiä, joka alkoi tuntea olonsa huonoksi. Äiti menehtyi kolmen kuukauden kuluttua.

Silloin Nguyen ajatteli, eivätkö murheet lopu koskaan.

”Miksi elämän pitää olla näin kovaa?” hän kysyy.

Nyt Ðām Chí Vuñg on 7-vuotias. Hän sairastaa kroonista haimatulehdusta. Isä ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka he asuvat samassa Sòn Ðoin kylässä.

Mutta 31-vuotias Nguyen aikoo selvitä.

Hän myy riisiä, vihanneksia ja sikoja. Viime vuonna hän tienasi 12 miljoonaa dongia eli 445 euroa, joka on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Tan Minhin asukas ansaitsee keskimäärin. Rahat eivät silti riitä. Hän on ottanut jo kaksi mikrolainaa, yhteensä kuusi miljoonaa dongia, joilla hän on maksanut poikansa koulumaksuja ja ostanut oman ompelukoneen.

Julkisuus toi itsetuntoa

Tan Minhin naiset osallistuivat valokuvausprojektiin, jossa he saivat kamerat käyttöönsä Espoon Tapiolassa sijaitsevalta Helinä Rautavaaran museolta. Tuhannesta kuvasta sata valittiin yksinhuoltajanaisten elämästä kertovaan näyttelyyn, joka oli esillä Vietnamin naisten museossa Hanoissa syksyllä 2010.

Nguyen Thi Le oli yksi valokuvaajista, mutta hänen kuviaan ei valittu näyttelyyn.

”Mutta opin, miten valokuvia otetaan”, hän sanoo ja hymyilee ensi kerran.

Näyttely on kiertänyt ympäri Vietnamia. Yksinhuoltajanaiset ovat kertoneet arjestaan niin koti- kuin ulkomaisissa medioissa. He ovat ylpeitä julkisuudestaan ja siitä, että ovat kasvattaneet lapsensa yksin, projektikoordinaattori Nguyễn Cao Minh Tâm kertoo.

Samalla Tan Minhin naiset näyttävät mallia Vietnamin muille yksinhuoltajille.

Päivi Ängeslevä

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 18.6.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi