Vaikkei olisikaan asiantuntija, voi maan kehitystä arvioida tarkkailemalla ympäristöään. Varovainen kannattaa silti olla, sillä virhepäätelmien vaara on suuri.
Päätelmiä kehitysmaan kehitysasteesta voi yrittää tehdä esimerkiksi talojen, teiden ja sähkölinjojen perusteella.
Sierra Leonessa ja Sambiassa työskennelleelle Elina Savolle tulee kehityksen merkeistä mieleen Pakolaisavun aikuisten lukutaitoryhmissä Sierra Leonessa käsitellyt asiat.
”Kun ihmiset ovat tietoisia tautien tarttumismekanismeista ja muuttavat käytäntöjään hygieenisemmiksi, myös terveystaso nousee.”
Ohikulkija voi tarkkailla siis siisteyttä, vessojen määrää ja sitä, päästetäänkö eläimet kaivojen luo tai onko lapsilla madoista kielivä pömppömaha.
Myös asunnoista voi tehdä päätelmiä: Onko talon omistajalla ollut varaa käyttää sementtiä, asentaa ruohokaton sijaan peltikatto tai ostaa katolle lautasantenni?
Entä minkälaiset vaatteet henkilöllä on?
”Toisaalta monesti niin sanotut paremmat vaatteet eivät ole uusia vaan käytettyjä . Se kertoo siitä, että ihmisellä on varaa ostaa niitä, mutta ei vielä varaa ostaa uusia vaatteita”, toteaa Mosambikissa vuosia asunut Ritva Parviainen.
Ohjelmajohtaja Alexander Munive sanoo, että myös Plan International tekee päätelmiä varallisuudesta nopeasti havaittavista asioista.
Paikasta riippuu, mitä ne tarkoittavat.
Etelä-Amerikassa talouden varallisuutta mitataan sillä, onko perheellä televisio, pesukone tai jääkaappi. Afrikassa katsotaan, onko talossa polkupyörä, mopo tai jopa auto tai mitä energiamuotoa naiset käyttävät ruuanlaittoon. Kaasu kertoo vauraudesta, köyhimpien hella lämpiää polttopuilla.
”Siitä tavarat eivät kerro mitään, miten rahat talon sisällä jaetaan tai kokevatko naiset väkivaltaa”, Munive muistuttaa.
Pikapyrähdyksellä jää näkemättä myös se, käytetäänkö kylässä terveyskeskusta vai perinteistä parantajaa, synnyttävätkö naiset kotona, onko tyttöjä ympärileikattu tai onko naisilla sanavaltaa yhteisön asioihin.
Joitain päätelmiä tasa-arvosta voi kuitenkin yrittää tehdä esimerkiksi sen perusteella, kuinka paljon kadulla näkee pyöräileviä naisia tai kuinka paljon koulussa on tyttöjä.
Pakolaisavun Liberian maajohtaja, vuosikymmeniä läntisessä Afrikassa työskennellyt Markku Vesikko muistuttaa, että kehityshavaintojen tekemiseen tarvitaan taustatietoa.
”Esimerkiksi nettikahviloita voi olla joka paikassa, mutta yhteys on epävarma ja hidas. Ulkomaiset palveluntarjoajat laskuttavat tietokoneiden käytöstä tuhatkertaisesti kehittyneisiin maihin verrattuna, eikä suurin osa kansalaisista osaa lukea. Nettiä käyttää oikeasti vain alle prosentti kansalaisista.”
Etenkään pelkissä pääkaupungeissa piipahtavan ei kannata älypuhelinten, ostoskeskusten ja luksusautojen määrästä tehdä kovin laajoja johtopäätöksiä. Maaseudulla niitä tuskin näkee.
Plan Suomen ohjelmajohtaja Julia Ojanen sanoo, että luksustuotteet kertovat usein myös epätasa-arvon kasvusta.
”Esimeriksi luksusautojen määrä saattaa kertoa korruptiosta. Valtionhallinto ei ehkä ole käyttänyt varojaan peruspalveluihin, vaan autoihin.”
Hanna Koivisto
