Tieto kansainvälisistä ilmastopäätöksistä ei usein kantaudu tavallisille ihmisille asti.
Reilu kolmesataa nicaragualaista korkeakouluopiskelijaa vastasi kyselyyn, jossa selvitettiin muun muassa mielipiteitä ilmastonmuutoksesta ja ilmastokokouksista.
Vaikka opiskelijat olivat huolissaan muuttuvasta ilmastosta, Durbanin ja Dohan ilmastokokousten päätökset eivät juuri vaikuttaneet heidän arkeensa.
Valtaosa vastaajista koki ilmastonmuutoskeskustelun liian kaukaiseksi omasta arjestaan, muutosten aikaansaamisen toivottomaksi tai saatavilla olevan tiedon epäluotettavaksi.
Nicaragua on katastrofiherkkä alue, jota koettelevat tulvat, kuivuus sekä erityisesti vuoristoalueilla sadekausina esiintyvät maanvyöryt.
Maan Atlantin puoleista rannikkoa ravistelevien hirmumyrskyjen vaikutukset yltävät myös sisämaahan. Ilmastonmuutos vahvistaa osaltaan monia maassa esiintyviä sääilmiöitä.
Ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit näkyvät lähes päivittäin tiedotusvälineissä ympäri maailman.
Uutistulva on usein musertavaa ja yksittäisen ihmisen yritykset muuttaa tilannetta tuntuvat vähäpätöisiltä. Konkreettisia ratkaisuja tarjoavaa uutisointia on sen sijaan tarjolla vähän.
Tiedotuksen puute näkyy myös Nicaraguassa. Uutiskynnyksen rikkoo huomattavasti useammin tuhoa tehnyt katastrofi kuin ongelmien ennaltaehkäisyyn keskittyvä uutinen.
Nicaragualaiset opiskelijat toivoivatkin keskustelua käytännön toimista. 19-vuotias maataloustieteen opiskelija kirjoitti kommenttinsa kyselyn loppuun:
”Tiedon puute on suurin ongelma. Tarvitsisimme tietoa, emme aina vain lisää kuvia katastrofeista.”
Kehitysmaat ovat kaikkein herkimpiä luonnonkatastrofeille.
Katastrofit vaarantavat kehityksen eteen tehdyn pitkän työn, ja aiheuttavat mittavaa taloudellista tuhoa ja humanitaarista kärsimystä.
Heikko katastrofivalmius johtaa myös suuriin kuolonuhrimääriin: YK:n kehitysohjelman mukaan 95 prosenttia katastrofien aiheuttamista kuolemantapauksistatapahtuu kehitysmaissa.
Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Minna Mayerinmukaan katastrofiherkkien alueiden reaktiovalmiutta tulisi parantaa.
Mayer tutkii väitöskirjassaan kehitysmaiden meteorologista osaamista ja sen kehittämistä kehitysyhteistyöhankkeilla. Hänen mukaansa tiedonvälityksen tehostaminen on avainasemassa.
Nopeammin kulkeva tieto ja parempi tietoisuus sään erilaisten ääri-ilmiöiden vaikutuksista edesauttaisivat luonnonkatastrofeista selviämistä. Ongelmana ovat usein kehitysmaiden vähäiset resurssit.
”Rahaa sääosaamisen kehittämiseen on monesti vaikeaa saada, sillä kehittyvissä maissa voidaan vain harvoin panostaa ennakoivaan toimintaan”, Mayer kertoo.
Hanna-Maija Pääkkönen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Helsingin yliopiston Alue- ja kulttuurintutkimuksen oppiaineen tohtorikoulutettava.
Päivitetty 10.4.2013