Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Myanmar: Vapautuneet sanat tarvitsevat uusia taitoja - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 26.3.2013

Myanmar: Vapautuneet sanat tarvitsevat uusia taitoja

Ennakkosensuurista vapautunut Myanmarin media tarvitsee koulutusta sotilasjuntan murskaaman ammatti-identiteetin palauttamiseksi.

Myanmar, lehdistönvapaus. Kuva: Juho Paavola.Lukuisat kirja- ja lehtimyymälät kertovat Myanmarin vahvasta lukemisen perinteestä. Sotilasvallan aikana jokainen uutinen tarkastettiin ennen sen julkaisua. Kuva: Juho Paavola.

Ye Ni tietää, miltä maailman muutos tuntuu. Kun Myanmarissa alkoi vuonna 1988 kuohua, Ye Ni opiskeli yliopistossa. 

Sotilasjuntan mielivalta sai hänet liittymään opiskelijoiden aseelliseen ABSDF-vastarintaliikkeeseen.

”Vuonna 1999 erosin sissiliikkeestä. Aloin soittaa, laulaa ja kirjoittaa”, Ye Ni kertoo.

Etenkin viimeiselle oli tilausta.

Vuonna 2003 hän liittyi Thaimaassa burmalaispakolaisten vuonna 1999 perustaman The Irrawaddy -lehden toimitukseen.

Lehti kertoi Thaimaan Chiang Maista käsin sotilasjuntan sulkemasta Myanmarista.

”Pelot ovat häipyneet”

Myanmar, lehdistönvapaus, toimitus. Kuva: Juho Paavola.The Irrawaddyn burmankielisen version päätoimittaja Ye Nille paluu Myanmariin oli tärkeä myös henkilökohtaisesti. ”Vanhempani asuivat koko ajan täällä, ja onnekseni he elävät vielä. Monen muun pakoon lähteneen eivät.” Kuva: Juho Paavola.

Vuonna 2011 presidentiksi nousi Thein Sein. Myanmar alkoi avautua, yhteiskunta ja media vapautua.

Viime lokakuussa The Irrawaddy avasi sivutoimituksen Myanmarin Yangoniin. Ye Nistä tuli burmankielisen painoksen päätoimittaja.

”Kahden viime vuoden aikana suurimmat pelot ovat häipyneet. Maanpaossa ollut media palaa ja saa toimia vapaasti.”

Tuntuu uskomattomalta, että lehden ensimmäinen laillinen numero putkahti burmalaisten käsiin jo joulukuussa. Vielä vanhan hallinnon aikana kielletty lehti joutui armeijan virtuaalihyökkäysten kohteeksi.

”He livauttivat sivuillemme muun muassa kaksi valetarinaa. Yksi kertoi kuuluisan pop-laulajan kuolleen, toinen Aung San Syy Kyin olevan raivoissaan The Irrawaddylle”, Ye Ni nauraa.

Uusi tahti vaatii sopeutumista

Sotilasjuntan aikana yksityiset lehdet saivat ilmestyä vain kerran viikossa: yksityinen media oli alistettu ennakkosensuurille, eikä tunnontarkka sensori saa kiirehtiä liikaa.

Nyt ennakkosensuuri on poistettu ja viikkorajoituksesta on luovuttu. The Irriwaddy ja muutamat muut ovat hakeneet lupaa jokapäiväiselle aviisille. Päätösten pitäisi tulla huhtikuussa.

Ye ni sanoo, että toimituksella on vielä paljon tekemistä hioutuakseen täysverikseksi uutispalveluksi. Hyppäys viikkolehdestä päivittäiseen on suuri.

”Toimittajamme eivät ole tottuneet päivittäiseen aikataulupaineeseen lainkaan. Muutos on kuitenkin hyvin kiinnostava, sillä nyt koko ajattelutapamme tehdä lehteä on muututtava.”

Koulutukselle on tilausta

The Irrawaddyn Yangonin toimituksessa työskentelee 15 toimittajaa ja yksi valokuvaaja.

Myanmar, lehdistönvapaus, toimitus. Kuva: Juho Paavola.Toimittajat Nu Nu Sein, Kyal Pyar ja May Sitt Pang kirjoittavat juttuja Yangonin uutishuoneessa. Keväällä heille tulee entistä kovempi kiire, kun The Irrawaddy alkaa ilmestyä päivittäin. Kuva: Juho Paavola.

”Osalla on lukiotasoinen tutkinto, mutta kirjoittajina he ovat täysin itseoppineita.”

Vapaa tiedonvälitys kuuluu kansalaisyhteiskunnan peruspilareihin, mutta vielä journalismia ei ole mahdollista opiskella Myanmarissa. Vain amerikkalaiset kansalaisjärjestöt tarjoavat pikakursseja, jollaisella Ye Nikin sai aikoinaan oppinsa.

Burmalaisten toimittajien onkin opittava eroon sorron aikana opitusta itsesensuurista.

”Tarvitsemme tietoa siitä, miten riippumaton journalismi toimii. Mitkä ovat trendit, miten kuuluu siteerata ja ennen kaikkea, mitkä ovat vapaan journalismin eettiset koodit ja toimintatavat?”

Vain medialaki puuttuu

Toimittajat toivovat pelisääntöjä ja lisää vastuullista vapautta.

Esimerkiksi Democratic Voice of Burman mukaan sensuurikomitea on edelleen kierrättänyt toimituksissa listaa siitä, mistä asioista ei ole sopivaa kirjoittaa.

”Koska meillä ei vieläkään ole maassamme medialakia, joudumme jatkuvasti tasapainoilemaan sen kanssa, kuinka pitkälle uskallamme mennä kirjoituksissamme”, Ye Ni sanoo.

Niin kauan kuin lain tilalla on vain tulkintaa, rajan ylittämisestä voi seurata mitä vain.

”Moni sanoo, että saisimme medialain kuluvan vuoden aikana. No, viime vuonna sanottiin aivan samaa.”

Juho Paavola

Kirjoittaja on kehitysyhteistyöhön perehtynyt kuvajournalisti.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Muissa ulkoasiainhallinnon palveluissa

Päivitetty 10.4.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi