Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kiinalaiset vievät kalatkin merestä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 21.3.2013

Kiinalaiset vievät kalatkin merestä

Kiinalaiset troolarit kalastavat laittomasti Länsi-Afrikassa. Euroopan unioni on heräämässä liikakalastukseen, mutta kestääkö paikallisten kalastajien kärsivällisyys?

Ghana, kalastajat, liikakalastus. Kuva: Meeri Koutaniemi. Ghanalaiset kalastajat vetävät tuntikausien ajan nuottaa pitkältä merten syvyyksistä rytmittäen työtään laululla. Kuva: Meeri Koutaniemi.

Aallot paiskautuvat Cape Coastin rantakallioon Ghanassa. Pian ulapalla syttyy illan ensimmäinen valo, hetken päästä kymmenen. Muutaman tunnin päästä horisonttia koristaa kilometrien valonauha.

”Merellä on parisataa alusta, osa on paikallisia tai naapurimaista, mutta noin puolet niistä on kiinalaisia”, 23-vuotias kalastaja Douglas Nana Yeboah arvioi.

Yeboah peri ammattinsa isältään. Muutama vuosi sitten isä kuoli malariaan, sillä perheellä ei ollut rahaa lääkkeisiin. Tänäänkin saalis on vähäarvoista pikkusormen mittaista kalaa.

Paikalliset kalastajat ovat köyhiä, ja syiksi he kertovat valokalastuksen ja kiinalaiset troolarit.

Ghanan hallitus salli valokalastuksen merialueillaan vuonna 2000. Valokalastuksessa saalis houkutellaan pimeän meren syvyyksistä valolla. Valokalastus johtaa nopeasti liikakalastukseen, ja siksi se kiellettiin vuonna 2010. Laittomuudet valtaavat silti meren joka yö.

Vuosisatojen ajan eurooppalaiset kauppasivat Ghanan rannikolla kultaa, norsunluuta ja orjia. Nyt kiinalaiset ryöstävät merestä arvokkaimmat raaka-aineet ja vievät paikallisten kalastajien tulot.

”Kiinalaista” kalaa

Länsi-Afrikassa on eniten laitonta kalastusta maailmassa, sillä sen rannikkovaltioilla ei ole varaa valvontaan. Monelta ulkomaiselta alukselta puuttuu kalastuslupa.

YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan rannikkovaltio vastaa talousvyöhykkeestään, joka ulottuu 200 meripeninkulman etäisyydelle rannasta. Jos ulkomainen alus haluaa kalastaa tällä alueella, sen kotimaalla tai yhtiöllä pitää olla kalastussopimus rantavaltion kanssa.

Lisäksi rannikkoalueet tulisi suojella paikallisten kalastajien käyttöön 12 meripeninkulman etäisyydellä rannasta. Säädöksistä huolimatta monet köyhien maiden hallitukset ovat myyneet ulkomaisille kalastuslupia jopa rantavesille.

Kiina on maailman suurin kalantuottaja ja -viejä. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn arvion mukaan Kiina pyytää 4,6 miljoonaa tonnia kalaa vuosittain vierailta vesialueilta. Siitä noin kaksi kolmasosaa pyydetään Länsi-Afrikasta pääasiassa troolaamalla.

FAOn arvion mukaan 2,5 miljoonaa tonnia kiinalaisten Afrikasta pyytämästä kalasta jää ilmoittamatta viranomaisille, jolloin kala on laitonta. Tarkkoja tietoja asiasta ei ole. Esimerkiksi Ghanan kalat päätyvät Kiinan kautta kansainvälisille markkinoille, erityisesti Eurooppaan.

Euroopan unionin alueella kulutetusta kalasta lähes 70 prosenttia on muualta tuotua. Kiina on Norjan jälkeen kalan toiseksi suurin maahantuoja. Kalapakasteen teksti ”Origin in China” ei kerro pyyntialueesta, koska EU:n elintarvikelain mukaan kalan alkuperä merkitään tuotantomaan mukaan.

Kiina ja EU samoilla vesillä

Vierailla vesillä kalastetaan, koska omat kalavarat ehtyvät. Kiinan kalakannoista kolmasosa on romahtanut ja viidesosa on liikakalastettuja. EU:n kalakannoista kolme neljäsosaa kärsii ylikalastuksesta tai on romahtamisen partaalla.

Ghana, kalastajat, liikakalastus. Kuva: Meeri Koutaniemi. Ghanan rannikon arvosaliit päätyvät Aasian ja Euroopan markkinoille. Paikallisille jäävät vain pikkukalat ja muut merenelävät. Kuva: Meeri Koutaniemi.

EU:n jäsenvaltiot pyytävät yli neljäsosan kalastaan EU:n ulkopuolella ja kahdeksan prosenttia kalastuskumppanuusmaissa. EU ostaa kahdenvälisellä sopimuksella oikeuden kalastaa toisen valtion aluevesillä. EU:n kalastussopimuksista kerrotaan komission kotisivuilla.

Kiinan kalastussopimuksista ei ole saatavilla julkista tietoa.

EU:n edeltäjä Euroopan yhteisö solmi ensimmäisen kahdenvälisen kalastussopimuksen Senegalin kanssa vuonna 1979. Kiinalaiset kalastusalukset alkoivat levittäytyä vieraille vesille vuonna 1985. Ensimmäiset sopimukset syntyivät Guinea-Bissaun ja Guinean kanssa.

Nyt EU:lla on kolmetoista kahdenvälistä sopimusta, joista kahdeksan on Afrikassa. Suurin sopimuksista, arvoltaan 70 miljoonaa euroa, on Mauritanian kanssa. Kiinalla on kalastusoikeudet seitsemääntoista Afrikan maahan, joista valtaosa sijaitsee Länsi-Afrikassa.

Kalakannat vai työpaikat?

Helmikuussa EU-parlamentti äänesti yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen puolesta ja kannatti komission kantaa kalojen suojelusta. Jos jäsenmaat tukevat yhteistä kalastuspolitiikkaa, jatkossa esimerkiksi kalastuskiintiöiden koko perustuisi tieteelliseen tietoon kantojen uusiutumiskyvystä.

Keväällä alkaa vääntö jäsenmaiden kalastusministereiden kanssa. Tähän asti kalastajien työpaikkojen säilyttäminen on ollut tärkeämpää kuin kalakantojen suojelu.

Ghana, kalastajat, liikakalastus. Kuva: Meeri Koutaniemi. Douglas Nana Yeboah kalastaa aamuvarhaisesta lähtien Cape Coastin rantavedessä pikkukalaa. "Kiinalaiset ovat ampuneet paikallisia kalastajia aseilla ja vesitykeillä", hän kertoo. Kuva: Meeri Koutaniemi.

”Monet valittavat EU:n toimista, mutta EU voi olla myös suuri vaikuttaja”, sanoo ruotsalainen vihreä europarlamentaarikko Isabella Lövin, joka on vaikuttanut keskeisesti yhteisen kalastuspolitiikan valmisteluun.

Lövin kehuu EU:n laittoman kalastuksen asetusta maailman parhaaksi. Se astui voimaan vuonna 2010 ja käynnisti EU:hun tuotavan kalan alkuperän ja laillisuuden valvonnan jäsenmaissa.

Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalastusvalvontaviranomaisen Jukka Linderin mukaan Kiinan, Etelä-Korean, Thaimaan ja Panaman tuontikalat ovat aiheuttaneet eniten epäilyksiä Suomessa. Saalistodistukset on helppo väärentää, Linder toteaa.

Viime marraskuussa EU varoitti ensi kertaa laittomuuksiin syyllistyneitä maita. Jos Panama, Belize, Kambodža, Fidži, Guinea, Sri Lanka, Togo ja Vanuatu eivät toteuta komission vaatimia muutoksia kesään mennessä, ne asetetaan EU:n tuontikieltoon. Näiden maiden lippurekisterissä toimii usein myös espanjalaisia ja kiinalaisia aluksia.

EU:n toimet eivät yksin riitä. Kalastuskomissaari Maria Damanaki käynnisti yhteistyön Yhdysvaltojen ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa laittoman kalastuksen kitkemiseksi. Lövinin mukaan myös Japanin kanssa neuvotellaan. 

Myös Interpol aikoo käynnistää operaation laitonta kalastusta vastaan Länsi-Afrikassa.

Lövin kertoo tuoreen menestystarinan. EU:n ja Mauritanian kahdenvälinen kalastussopimus uusittiin heinäkuussa 2012. Sopimuksesta rajattiin pois mustekalan pyynti ja rannikkokalastus, jotta voitaisiin suojella paikallisten kalastajien elinkeinoa ja ruokaturvaa.

Tammikuussa Mauritanian hallitus päätti rajoittaa myös kiinalaisten kalastusoikeuksia.

”Jos EU suostuu sopimuksiin, niin muillekin neuvotellaan samat ehdot”, Lövin sanoo.

Kärsivällisyys koetuksella

Kehitysmaiden on vaikea puuttua kiinalaisten laittomaan kalanpyyntiin, sillä kalastussopimukset on usein kytketty Kiinasta saataviin lainoihin ja avustusprojekteihin.

Myös ghanalaiset kalastajat ovat neuvottomia. He pelkäävät kiinalaisia troolareita.

”Kiinalaiset ovat ampuneet paikallisia kalastajia aseilla ja vesitykeillä”, Douglas Nana Yeboah kertoo.

Kun ghanalaiset kalastajat etsivät merestä troolin nielemää verkkoaan, kiinalaiset saattavat hakata heitä metalliputkilla. Ghanalaisella rannalla istuukin nykyisin kalastajia, jotka ovat olleet kuukausia työttöminä kiinalaisten vuoksi.

”Jos hallitus ei pysäytä kiinalaisia, aiomme itse tehdä asialle lopun”, he sanovat.

TEKSTI KUKKA RANTA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Lähde: The Role Of China In World Fisheries. Euroopan parlamentti, 2012.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 20.3.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi