Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kehitystyön alussa ja lopussa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 21.3.2013

Kehitystyön alussa ja lopussa

Suomi aloittaa kahdenvälisen kehitysyhteistyön köyhän Myanmarin kanssa ja poistuu vähitellen vaurastuvasta Vietnamista. Kehitysministeri Heidi Hautala vieraili Kaakkois-Aasian eri tahtiin kehittyvissä maissa.

Vietnam, Heidi Hautala. Kuva: Juho Paavola.Kehitysministeri Heidi Hautala (kesk.) tutustuu metsään, jota analysoidaan Suomen tuella Keski-Vietnamissa. Kuva: Juho Paavola.

Aivan kohta lentokone nousee Helsinki-Vantaan kentältä ja pääsemme seuraamaan kehitysministeri Heidi Hautalan kiihkeärytmistä vierailua Myanmariin ja Vietnamiin, mutta vilkaistaan sitä ennen näitä aasialaisia matkakohteita.

Myanmar eli entinen Burma oli vuosikymmeniä julman sotilasjuntan hallitsema sulkeutunut maa, joka on viime vuosina ottanut jättiaskeleita demokratiaan.

Uudistukset alkoivat ryminällä vuonna 2010, jolloin sotilashallinto vaihtui muodollisesti siviilihallinnoksi. Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi pääsi kotiarestistaan ja sai osallistua vuoden 2012 täydennysvaaleihin. Satoja poliittisia vankeja vapautui, lehdistön ennakkosensuuri poistui ja uusi hallitus alkoi hieroa rauhaa aseellisten etnisten vähemmistöjen kanssa. Armeija ja kachin-vähemmistö käyvät edelleen sotaa maan pohjoisosassa.

Vietnamia taas on pidetty yhtenä Aasian uusista tiikereistä. Se nousi köyhyydestä alemman keskitulon maaksi ja tavoittelee teollistuneen maan asemaa vuoteen 2020 mennessä.

Vietnam on yksi Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön pitkäaikaisista kumppaneista, joka on onnistunut vähentämään merkittävästi köyhyyttä. Menestystarinan yllä on kuitenkin harmaita pilviä, sillä talouskasvu on perustunut halpatyövoimaan, yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja ympäristö on pahasti saastunut.

Yölennolla ennen nukahtamista Hautala uppoaa työpapereihinsa.

Luettavaa riittää. Suomi aloittaa kahdenvälisen kehitysyhteistyönsä Myanmarin kanssa, ja Hautalan pitäisi tunnustella, millaista yhteistyö voisi olla. Vietnamissa hänen täytyy korostaa, että Suomi on siirtymässä asteittain kehitysavusta kauppaan.

Tukea vammaisille

On lauantai, ensimmäinen päivä Yangonissa, Myanmarin suurimmassa kaupungissa. Ministerin ohjelmassa on vain Suomen kunniakonsulin Htet Nyin tapaaminen lounaalla.

Heidi Hautala tahtoo iltapäivällä Aung San -kauppahalliin. Kenraali Aung San on oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin isä, joka vapautti maan Britannian siirtomaahallinnosta 1940-luvulla, perusti maan armeijan ja kirjoitti maan ensimmäisen demokraattisen perustuslain.

Hänet murhattiin kesällä 1947. Burma itsenäistyi muodollisesti tammikuussa 1948, mutta maa vaipui sisällissotaan. Sotilasjuntta kaappasi vallan vuonna 1962.

Suu Kyistä tuli demokratiataistelun johtaja, jota juntta piti kotiarestissa lähes viisitoista vuotta.

”Millainen Aung San Suu Kyi on?” Hautala kysyy kunniakonsulilta.

”Nykyisin monet arvostelevat häntä, mutta hän on selviytyjä”, Htet Nyi vastaa. 

Htet Nyi, tuttavallisesti Kevin, seuraa Hautalaa myös Shwe Minn Tha -järjestön tapaamiseen, jota Suomi tukee Bangkokin lähetystön paikallisen yhteistyön määrärahoista.

Vietnam, Heidi Hautala. Kuva: Juho Paavola.Trung Hieu (oik. eturivissä) pääsee yhteiskuvaan Hautalan kanssa Fida Internationalin tiloissa Vietnamissa. Kuva: Juho Paavola.

Vammaisjärjestön vastaanotto varhain sunnuntai-aamuna on mykistävä.

Noin 280 vammaista ja heidän perheenjäsentään on saapunut Yangonia ympäröivistä kylistä suurkaupunkiin. Johtaja, liikemies Myat Thura Win kertoo, että järjestö vaatii vammaisille pääsyä julkisiin kouluihin ja auttaa heitä työpaikan löytämisessä.

Paikalliset toimittajat piirittävät Hautalaa.

Hän on ensimmäinen suomalaisministeri, joka vierailee Myanmarissa sen jälkeen, kun suhteet maahan katkaistiin vuonna 1988. Tuolloin sotilasjuntta kukisti verisesti opiskelijoiden johtaman kansannousun ja maa sulkeutui vuosikymmeniksi.

Munkki saa kyydin

Lounaan jälkeen linja-auto lähtee Naypyidawiin, Myanmarin pääkaupunkiin. Heidi Hautala yrittää lukea työpapereitaan matkalla. Se käy mahdottomaksi, koska maan valtaväylä on armottoman töyssyinen.

Hän katselee ikkunasta ja huomaa buddhalaisen munkin, joka liftaa tien varrella.

”Stop, otetaan munkki kyytiin!”

Bussi pysähtyy ministerin käskystä, ja Thaw Bi Tha astuu kyytiin. Diplomaattiavustaja Maria Kurikkala huomauttaa, että ”ihan munkin viereen ei saa mennä istumaan, eikä munkkiin saa koskea”. Hautala nyökkää avustajalleen.

Thaw Bi Tha saa istua rauhassa. Hän tarvitsee kyydin vain kahdentoista mailin matkalle.

On pimeä, kun linja-auto vihdoin kaartaa Naypyidawiin.

Seuraavana aamuna Hautalaa ei näy, joten ministerin avustajat käyvät koputtelemassa hänen ovelleen. Vastaus tulee kymmenen minuutin kuluttua. Hän on nukkunut pommiin.

Hautala kiiruhtaa autoon, suoraan tapaamisiinsa.

Hotellialue kuhisee aseistettuja poliiseja, joiden työ on seurata Hautalaa ja hänen seuruettaan. Päivästä on tulossa minuuttipeliä: Hautala tapaa presidentti Thein Seinin ja Aung San Suu Kyin, ja heidän lisäkseen ainakin neljä ministeriä.

Valtaväylällä ainakin riittää tilaa, sillä tie ministeriöihin levenee 20-kaistaiseksi.

Naypyidaw valmistui maan pääkaupungiksi vuonna 2005, koska sotilasjuntta halusi siirtää hallintonsa turvallisuussyistä Yangonista sisämaahan. Tunnelma on lähinnä surrealistinen. Autoja ajaa harvakseltaan, mutta silti niitä ohjaa joukko poliiseja.

Hautala kertoo keskusteluistaan illalla, Suu Kyin tapaamisen jälkeen.

Presidentti Thein Sein vakuutti Hautalalle, että Myanmar jatkaa demokraattisia uudistuksiaan. Hautala keskusteli ministereiden kanssa hallinnon avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Aung San Suu Kyi korosti etenkin sitä, että maa tarvitsee neuvotteluiden ja kompromissien kulttuuria.

Suu Kyi teki Hautalaan vaikutuksen.

”Sivistynyt, karismaattinen ja ylväs”, Hautala kuvailee.

”Tervehenkinen oppositiojohtaja, joka arvosteli hallituksen rauhanneuvotteluja etnisten ryhmien kanssa ylätason toiminnaksi.”

Kahdenvälistä apua

Neljäs Myanmarin päivä on tiistai, ja Heidi Hautalan ohjelma on lähes mahdoton: aamulento Yangoniin ja siellä suoraan hotelliin, jossa on neljä peräkkäistä tapaamista kansainvälisten ja kansalaisjärjestöjen, eri maiden edustustojen ja asiantuntijoiden kanssa.

Illalla Hautala lentää vielä Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin.

Hautala on kuullut Ilta-Sanomien artikkelista, jonka mukaan hän oli kadoksissa Myanmarissa. Se ärsyttää häntä: ”On paljon maita, joissa ihmisiä katoaa oikeasti.”

Moni ihmisoikeustaistelija katosi takavuosina Myanmarissa.

Hautala tapaa iltapäivällä munkki Shin Gambiran, joka oli yksi sotilasdiktatuurin vastaisen sahramivallankumouksen johtajista vuonna 2007. Hänet tuomittiin 68 vuodeksi vankeuteen. Hän vapautui tammikuussa 2012, ja sen jälkeen hänet on pidätetty kolmesti.

”Hänellä on kidutuksesta johtuvia terveysongelmia, kuten jatkuvaa kovaa päänsärkyä. Häntä pitäisi auttaa”, Hautala toteaa.

Vasta iltalennolla hän ehtii ajatella Suomen tulevaa roolia Myanmarissa.

”Myanmarin hallitus tuntuu haluavan rauhaa. Etnisillä alueilla on paljon köyhyyttä, johon voi vaikuttaa kehitysyhteistyöllä. Mutta riskejä on, ja Suomen pitää olla aika pidättyväinen.”

Suomi myöntää Myanmarille 6,5 miljoonaa euroa kehitysapua vuosina 2014–2016. Hautalan mielestä on tärkeää, että avunantajat koordinoivat tukensa. Toisaalta Suomen kannattaisi profiloitua johonkin ”omaan osa-alueeseen”, kuten tukea Myanmaria hallinnon avoimuuden lisäämisessä.

”Kansalaisten pitäisi saada paremmin tietoa päätöksenteosta”, Hautala toteaa.

Yhtä lailla Suomi voisi auttaa kaivosteollisuuden kehittämisessä, jotta Myanmar voisi hyötyä paremmin kaivannaisistaan. Myanmarissa on paljon luonnonrikkauksia, kuten maakaasua, öljyä ja mineraaleja. Naapurimaat, etenkin Kiina, haluavat osansa luonnonvaroista.

Ihmiset ovat ahtaalla

Hanoin usvainen aamu alkaa rautaisannoksella Vietnam-tietoa. Heidi Hautala kuulee, että talouskasvu on laskenut viiteen prosenttiin, kun se takavuosina hipoi kymmentä. Pankkitoiminta on kriisiytynyt, valtiontalous tehotonta ja tuottavuutta pitäisi lisätä.

Ministeri Hautalan seuraan liittyy myös suomalainen yritysvaltuuskunta.

Hanoissa Hautala tapaa seitsemän vietnamilaista ministeriä. Hän korostaa puheissaan, että Suomi on siirtymässä vähitellen lahja-avusta kauppaan.

”Vietnam toivoisi, että Suomen lahja-apu ja korkotukiluotot jatkuisivat. Kulttuuriministeri ehdotti, että voisiko Suomi auttaa perheväkivallan kitkemisessä. Perheväkivalta on Vietnamissa tabu”, hän toteaa useiden ministeritapaamisten jälkeen.

Suomi tukee edelleen Vietnamia kestävässä luonnonvarojen käytössä ja tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Suomen tukemilla hankkeilla pyritään muiden muassa lisäämään avoimuutta ja yrittäjyyttä sekä parantamaan ilmastokestävyyttä ja vesi- ja sanitaatiopalveluja.

Ihmisoikeuksien heikentyminen saa Hautalan mietteliääksi.

Vietnamissa pidätettiin bloggaajia juuri ennen hänen vierailuaan. Väitetään, että talouskasvu pönkitti aiemmin kommunistisen puolueen valtaa. Kun talouskasvu on hiipunut, puolue yrittää pitää yllä maan vakautta sananvapauden kustannuksella.

Paikallinen televisiotoimittaja odottaa Hautalaa kameroiden eteen.

Sen jälkeen Hautala kiirehtii Suomen ja Vietnamin diplomaattisuhteiden 40-vuotisjuhlaan, jossa hän pitää puheen. Juhlaa vietetään merkkipäivän aattona, 24. tammikuuta.

Tulosten arviointia

Korkokengät vaihtuvat kävelykenkiin, sillä ministeri Heidi Hautalan viimeiset matkapäivät kuluvat pelloilla ja metsissä Keski-Vietnamissa, lähellä Huén ja Da Nangin kaupunkeja.

Ensin hän vierailee projekteissa, joita Suomi on aiemmin tukenut.

Pomeloviljelyksillä hän kysyy, kasvatetaanko hedelmiä luonnonmukaisesti. Pomelo on sitruspuu, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Viljelijä Ho Kha Boi toteaa, että tuholaismyrkkyjen käyttö on lopetettu. Nykyisin puut tuottavat hedelmiä jopa myyntiin.

Vesialtailla hänelle esitellään entinen riisipelto, jossa viljellään kaloja, katkarapuja ja rapuja. Ne kestävät riisiä paremmin tulvia, jotka tuovat pelloille meri- ja sadevettä. Hautala haluaa tietää, miten viljelijät osaavat varautua taifuuneihin eli trooppisiin hirmumyrskyihin.

 ”Seuraamme säätiedotuksia radiosta. Jos taifuuni on tulossa, yritämme pelastaa sadon. Kestää kolme yötä ja päivää pyytää ravut ja kalat”, viljelijä Nguyen Cu selittää.

Seuraavana päivänä Hautala käy projekteissa, joita Suomi tukee edelleen.

Luonnonpuistossa hän tapaa katu-vähemmistöä, joka yrittää suojella kotimetsäänsä laittomilta hakkuilta. Istutusmetsässä hän näkee, kuinka puita mitataan ja lasketaan metsätietojärjestelmää varten, joka antaa kokonaiskuvan metsien laadusta ja sijainnista.

Kenttäpäivinään Hautala on pohtinut maanvaltauksia.

Köyhät pienviljelijät joutuvat väistymään pelloiltaan, sillä valtio lupaa maankäyttöoikeuksia yrityksille ja sijoittajille. Hautala kysyi maankäytöstä pääministeri Nguyen Tan Dungilta, joka totesi, että ”Vietnamin kansa omistaa maan, jota ei tietenkään saa käyttää valtion etujen vastaisesti”.

Valtion taloudelliset edut ajavat pienviljelijöiden ylitse, Hautala toteaa. Oikeus maankäyttöön luo kiistoja ja eriarvoisuutta. Mutta Vietnam kehittyy kovaa vauhtia, ja siksi Suomi tukee jatkossa enemmän Myanmarin, Somalian ja Afganistanin kaltaisia hauraita valtioita.

Vierailut päättyvät Vietnamissa niin kuin ne alkoivat Myanmarista.

Hautala tutustuu kansalaisjärjestö Fida Internationalin vammaistyöhön Da Nangissa. 18-vuotias Trung Hieu pitää ministerille puheen. Hän pahoittelee kehnoa englantiaan ääni väristen.

”Hienosti menee”, Hautala rohkaisee hermostunutta nuorukaista.

Hieu selviää kunnialla puheestaan. Heidi Hautala nousee ylös ja antaa raikuvat aplodit.

PÄIVI ÄNGESLEVÄ

 

Suomi tukee rauhantyötä Myanmarissa

Suomi tukee parhaillaan Myanmarissa rauhaa ja ihmisoikeuksia edistäviä hankkeita kansalaisjärjestöjen kautta.

Etniset vähemmistöt ja keskushallinto ovat sotineet maassa yli kuusi vuosikymmentä. Suomi tukee 1,2 miljoonalla eurolla Euro–Burma-toimiston ja Suomen Lähetysseuran kaksivuotista hanketta, joka valmentaa suurimpia etnisiä ryhmiä neuvottelemaan rauhasta.

Suomi tukee myös kolmea järjestöä Bangkokin lähetystön paikallisen yhteistyön määrärahoista. Yksi on Shwe Minn Tha, johon Hautala tutustui. Toinen on Centre for Peace and Conflict Study -järjestön hanke, joka tutkii rauhanprosessia. Kumpikin saa 19 000 euroa.

Lisäksi Norwegian People´s Aid -järjestön pilottihanke saa 166 000 euroa. Se toteutetaan eteläisen Palawin ja Kyeikpeelaungin karen-vähemmistön alueilla, joissa on solmittu aselepo. Kyläläiset saavat Suomen rahoituksella esimerkiksi hyttysverkkoja malarian torjuntaan ja apua tien kunnostamiseen.

Pilottihankkeen idea on yksinkertainen: kun kyläläiset näkevät, että tulitauosta on heille hyötyä, rauhanprosessi vahvistuu.

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 20.3.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi