Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Vaihtoehto perinteiselle kehitysavulle - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 14.12.2012

Vaihtoehto perinteiselle kehitysavulle

Kehittyvät maat vaurastuvat ja sijoittavat entistä aktiivisemmin. Vaurauden uusjako näkyy myös kehitysavussa, jossa uudet avunantajat vahvistavat asemiaan.

Nousevat taloudet Kiina, Intia, Brasilia. Kiinalaiset yritykset tuovat usein työntekijänsä kotimaastaan rakennustyömailleen Afrikassa. Kuvassa rakennetaan Afrikan unionin uutta päämajaa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.

Maailmantalouden painopiste siirtyy kiihtyvällä vauhdilla läntisistä teollisuusmaista kehittyviksi talouksiksi kutsuttuihin maihin.

Maailmanpankin arvion mukaan kehitysmaiden yhteenlaskettu kokonaistuotanto nousee teollisuusmaiden tuotantoa suuremmaksi jo vuoden 2015 tienoilla.

Kiina on jo maailman toiseksi suurin talous. Myös Intia, Brasilia ja useat muut kehittyvät taloudet kurovat kiinni eroa läntisiin teollisuusmaihin.

Tulevina vuosina nousevien talouksien rooli maailmantalouden vetojuhtana korostuu entisestään. Marraskuussa vahvistuivat arviot, joiden mukaan Kiinan talouskasvu olisi jälleen kiihtymässä tämän vuoden 7,5 prosentista.

Samaan aikaan euroalue on vajonnut taantumaan, eikä ylivelkaantuneelta Yhdysvalloiltakaan odoteta paljoa enempää.

Uudet sijoittajat

Painopisteen muutos näkyy globaaleissa rahavirroissa. Kiina on kerännyt vientituloillaan maailman suurimmat valuuttavarannot, joille se etsii sijoituskohteita eri puolilta maailmaa, muun muassa Yhdysvaltain joukkovelkakirjalainoista.

Öljyllä, mineraaleilla ja maataloustuotteilla vaurastuneet maat, kuten Brasilia, Venäjä ja Persianlahden öljymaat, ovat niin ikään aktiivisia sijoittajia kansainvälisillä markkinoilla.

Vastaavanlaisia uusia sijoittajia alkaa löytyä Afrikastakin. Angolan hallitus on tarjonnut tukeaan entiselle siirtomaaisännälleen Portugalille, jotta se selviäisi nykyisestä talouskriisistä.

Myös nousevien talouksien yritykset sijoittavat entistä aktiivisemmin. Intialaiset Mittalin ja Tatan mahtisuvut ovat tehneet mittavia sijoituksia muun muassa Euroopan teollisuuteen. Samoin venäläiset oligarkit ovat olleet innokkaita sijoittamaan miljardejaan ulkomaille.

Kehitysmaista avunantajia

Vaurauden uusjako näkyy kehitysavussa, jossa läntisten teollisuusmaiden ehdoton ylivalta on murtumassa.

Qatarin emiiri Hamad bin Khalifa al-Thani sai lokakuussa sankarin vastaanoton Gazassa, jossa hän lupasi 400 miljoonan Yhdysvaltain dollarin apupaketin palestiinalaisaluetta hallitsevan Hamasin hallitukselle. Rahoilla aiotaan rakentaa muiden muassa sairaala ja kaksituhatta asuntoa köyhyyden koettelemalle alueelle.

Qatar on noussut kaasuvaroillaan maailman vauraimpien valtioiden joukkoon. Viime vuosina siitä on tullut aktiivinen avunantaja Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Myös monet muut uudet avunantajat ovat voimalla nousemassa perinteisen kehitysyhteistyön haastajaksi.

Kiinan avusta suuri osa suuntautuu köyhempiin naapurimaihin, Laosiin, Myanmariin, Vietnamiin ja Pohjois-Koreaan. Eniten keskustelua on herättänyt kuitenkin maan nopeasti kasvanut apu Afrikkaan ja siihen liittyvät kaupalliset kytkökset.

Intia on aktivoitunut Afrikan maissa, joissa on paljon luonnonvaroja ja mahdollisuuksia lisätä ruoantuotantoa. Maalla on ollut jo vuosikymmeniä avustushankkeita omissa naapurimaissaan.

Brasilian apulupaukset ylsivät brittiläisen Economist-lehden mukaan 1,2 miljardiin dollariin vuonna 2010. Suurimmat avustuskohteet ovat olleet Haiti maanjäristyksen jälkeen ja Maailman ruokaohjelma WFP. Lisäksi maa on myöntänyt kehitysluottoja useilla miljardeilla dollareilla muun muassa Afrikan portugalinkielisiin maihin.

Apua naapureille

Perässä tulevat alueelliset mahtivaltiot, jotka avustavat köyhempiä naapureitaan. Saudi-Arabia ja Kuwait olivat jo paljon ennen Qataria merkittäviä rahoittajia ennen muuta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Thaimaa avustaa muita Kaakkois-Aasian maita. Turkki tukee puolestaan liittolaisiaan Lähi-idässä ja Kaukasiassa. Etelä-Afrikka auttaa eteläisen Afrikan maita.

Oma lukunsa on Venezuela. Maa on avustanut presidentti Hugo Chávezin kaudella monia Latinalaisen Amerikan maita, muun muassa Nicaraguaa. Tärkein motiivi on ollut Yhdysvaltain vaikutusvallan vastustaminen alueella.

Myös Euroopan unionin uudet jäsenmaat ovat liittyneet kehitysavun antajien joukkoon, joskin niiden rahalliset panostukset ovat toistaiseksi pieniä. Näissä maissa on käyty keskustelua avun suunnasta. Monien mielestä Afrikka tuntuu kaukaiselta avustuskohteelta, kun taas Moldovan, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kaukasuksen alueen maihin liittyy paljon vahvempia kaupallisia ja poliittisia intressejä.

Neuvostoliitto oli aikoinaan Kiinan tavoin sosialististen kehitysmaiden merkittävä avustaja. Venäjän kehitysmaasuhteet ovat huomattavasti ohuemmat kuin Neuvostoliitolla. Venäjän ulkoministeriön alaisuudessa toimii virasto, joka hoitaa naapurimaissa asuvien venäläisten asioita ja antaa humanitaarista apua.

Lisäksi Venäjällä on Maailmanpankin hallinnoima rahasto ”Russia Education Aid for Development”. 32 miljoonan dollarin rahastosta tuetaan koulutusalan hankkeita muiden muassa Keski-Aasian ja Kaukasuksen entisissä neuvostotasavalloissa sekä entisen Neuvostoliiton liittolaismaissa Afrikassa.

DACin ylivalta murenee

Yksikään edellä mainituista valtioista ei kuulu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomiteaan DACiin. Se koostuu 23 valtiosta ja Euroopan komissiosta. DACin jäsenet vastasivat aiemmin noin 90 prosentista maailmassa annetusta kehitysavusta.

Nyt DAC-maiden ylivalta on murtunut.

DACin ulkopuolisten maiden avun määrästä ei ole luotettavia tietoja, mutta arvioiden mukaan niiden osuus alkaa lähennellä viidesosaa kaikesta kehitysavusta.

DACin jäsenten kehitysapu oli vuonna 2010 yhteensä runsaat 128 miljardia dollaria. Tällöin uusien avunantajien avustussumma lähentelisi 25 miljardia dollaria vuodessa.

Suurempiakin arvioita on esitetty. Yhdysvaltain kongressille tehdyn selvityksen mukaan yksin Kiinan kehitysapu olisi ollut 25 miljardia dollaria jo vuonna 2007. Muutama vuosi sitten tehty arvio sai kuitenkin osakseen arvosteluryöpyn. Arvioon oli koottu kaikki julkisuudessa olleet apulupaukset, ja se sisälsi ilmeisesti myös päällekkäisyyksiä.

Auttajien vertailu vaikeaa

Uudet avunantajamaat eivät tilastoi muille maille annettua apua DACin käytännön mukaisesti. Siksi maiden apumäärien ja avun sisällön vertailu on hyvin vaikeaa.

Esimerkiksi Kiinan apu Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Kaakkois-Aasiaan koostuu lahja-avun ohella edullisin ehdoin annettavista kehitysluotoista, joiden eroa kaupallisiin lainoihin on vaikea erottaa.

Saudi-Arabia ilmoitti vuonna 2008 apunsa määräksi 5,6 miljardia dollaria ja Turkki 780 miljoonaa dollaria. Luvut eivät ole vertailukelpoisia DACin tilastojen kanssa.

Uudet avunantajat suosivat kahdenvälisiä suhteita. Esimerkiksi Saudi-Arabia kanavoi avustaan vajaat kymmenen prosenttia kansainvälisille järjestöille.

Kehitysavun antaminen edellyttää koulutettua henkilökuntaa ja tehokasta hallintoa, jotta rahat menevät haluttuun käyttötarkoitukseen. Tutkijoiden yleinen arvio on, että suurimpia arabimaita lukuun ottamatta uusilla avunantajilla on varsin vähän hallinnollisia resursseja avun antamiseen.

Uusien avunantajien toiminnan hahmottaminen on vaikeaa siksikin, että rahat tulevat usealta hallinnonalalta. Esimerkiksi Kiinassa ulkoministeriö vastaa muiden muassa lahja-avusta, asiantuntija-avusta ja nuorten vapaaehtoisohjelmista. Kauppaministeriö hallinnoi korkotukiluotto-ohjelmia.

Kiinan kehitysrahoituksen arviointia vaikeuttaa lisäksi se, että avun, luottojen ja suorien investointien välinen raja ei ole välttämättä yhtä selkeästi määriteltävissä kuin DAC-maiden kehitysyhteistyössä.

Yksi uusien avunantajien apumuodoista ovat lisäksi velkahelpotukset, joita avun vastaanottajat ovat saaneet maksamattomista luotoistaan.

Panostus infrastruktuuriin

Monet uusista avunantajista ovat mukana terveys- ja opetusalan hankkeissa. Muutkin sosiaaliset kysymykset kiinnostavat.

Esimerkiksi Intia on jakanut osaamistaan Etiopiassa ja Keniassa ohjelmissa, joissa köyhille ihmisille maksetaan tehdystä työstä rahaa ja ruokakuponkeja. Brasilia on levittänyt Latinalaiseen Amerikkaan ja Afrikkaan mallia menestyksekkäästä Bolsa Família -tulonsiirtojärjestelmästä. Bolsa Famíliassa köyhät perheet saavat kuukausittaista toimeentulotukea, jos perheiden lapset opiskelevat koulussa sekä käyvät säännöllisissä neuvolatarkastuksissa ja rokotuksissa.

Valtaosa uusien avunantajien tuesta menee kuitenkin avunsaajamaan infrastruktuuriin.

Esimerkiksi Kiina panostaa luonnonvarojen hyödyntämistä helpottaviin teihin, satamiin ja tietoliikenneyhteyksiin. Lisäksi Kiina rahoittaa patoja ja muita energiahankkeita.

Luotot maksetaan usein takaisin raaka-aineina, esimerkiksi Sudanissa öljyllä.

Uudet avunantajat tavoittelevat taloudellisten motiivien lisäksi diplomaattista vaikutusvaltaa. Esimerkiksi Taiwan oli jokin aikaa sitten monien Afrikan maiden tärkeimpiä tukijoita. Nyt monet entisistä liittolaisista ovat siirtyneet Kiinan kansantasavallan leiriin ilmeisesti suurempien avustuslupausten siivittäminä.

Uusien avunantajien nousu heijastuu keskusteluun kansainvälisten järjestöjen voimasuhteista. Apuaan kasvattava Intia on halunnut jo pitkään pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostossa. Kiina sai runsaat kaksi vuotta sitten lisää äänivaltaa Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa, kun se lisäsi rahoitusosuuttaan järjestöille.

Nyt valmisteilla on uudistus, joka toisi kehittyville talouksille lisää vaikutusvaltaa kehitysrahoituslaitoksissa.

Vaikuttavuudesta vähän tietoa

Uusia avunantajia on arvosteltu siitä, että avustuskohteita ei välttämättä valita kohdemaan tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi Kiinan rahoittamat uudet maantiet, rautatieverkot ja satamat hyödyttävät enemmän luonnonvarojen mahdollisimman tehokasta vientiä kuin kohdemaan köyhiä.

Brasilian biopolttoainehankkeita Afrikassa on puolestaan moitittu siitä, että ne hyödyttävät ennen muuta Brasilian omaa teollisuutta.

Uusien avunantajien apu on usein sidottu lahjoittajamaista tehtyihin hankintoihin. Etenkin Kiina on saanut kritiikkiä rakennushankkeista, joissa lähes kaikki, työntekijät ja laitteet mukaan lukien, tulee Kiinasta.

Viime aikoina hankkeisiin on tosin palkattu entistä enemmän paikallista työvoimaa.

Uusien avunantajien kehitysavun vaikuttavuudesta on kerrottu vähän. Niukka tiedotuslinja herättää kysymyksiä hankkeiden vaikutuksista ympäristöön ja paikallisen väestön elämään. Myös köyhien maiden uutta velkakierrettä pelätään, jos lainarahat menevät tuottamattomiin kohteisiin.

Köyhien maiden hallituksille uudet rahoituslähteet ovat tervetulleita, sillä Euroopan ja muiden länsimaiden kehitysapu ja kaupalliset rahavirrat ovat kääntyneet laskuun.

Uudet avunantajat eivät aseta yhtä tiukkoja ehtoja avun saamiselle esimerkiksi demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Myös perinteiseen apuun liittyvä raskas byrokratia rasittaa monia kehitysmaita.

Kehitysapu ei kelpaa

Meneillään on murrosvaihe, jossa kehitysmaat sekä antavat että vastaanottavat apua.

Brasilia osti Yhdysvaltain velkakirjoja yli 200 miljardilla dollarilla. Samaan aikaan Norja lupasi lahjoittaa miljardi dollaria Brasilian hallituksen Amazon-rahastoon, jos tavoitteet metsäkadon pysäyttämiseksi saavutetaan. Brasilia on tällä hetkellä Norjan suurin kehitysyhteistyön kohdemaa.

Ruotsi rahoittaa edelleen Kiinassa muun muassa ympäristöalan kehityshankkeita. Samaan aikaan kiinalaiset valtiolliset ja yksityiset yritykset ostavat Ruotsista yrityksiä. Esimerkiksi Volvo siirtyi autonvalmistaja Zhejiang Geelyn omistukseen kaksi vuotta sitten.

Kehitysyhteistyön määrä Kiinaan on kuitenkin laskenut merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Kiina suostuu edelleen vastaanottamaan teknologian siirtoa edistävää tukea, mutta esimerkiksi WFP:n ruoka-avun se halusi lopettaa jo kahdeksan vuotta sitten.

Intia seuraa perässä. Britannian kehitysministeri Justine Greening ilmoitti marraskuussa, että maa lopettaa kehitysavun Intiaan vuoteen 2015 mennessä. Aloite avun lopettamisesta tuli Intian hallitukselta, jonka mukaan maa ei enää tarvitse ulkopuolista tukea köyhyyden vähentämiseen.

MATTI REMES

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Lähde: Mawdsley, Emma. 2012. From Recipients to Donors. Zed Books.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 14.12.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi