Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kenian vammaisia syrjitään kaduilla ja kodeissa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutisia

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 13.12.2012

Kenian vammaisia syrjitään kaduilla ja kodeissa

Keniassa arvioidaan olevan noin 1,6 miljoonaa vammaista. Suurinta osaa heistä piilotellaan sisätiloissa ja ihmiset pitävät heitä kirouksena.

Kenia, kerjääminen. Kuva: Eeva Suhonen.35-vuotias Patrick Mandel tulee Matharen slummista keskustaan kerjäämään kaikkina viikonpäivinä paitsi sunnuntaina. Kuva: Eeva Suhonen.

Kenian vammaisilla ei usein ole juuri mitään mahdollisuuksia olla osana yhteiskuntaa. He ovat ehkä kaikkein syrjityimpiä koko maassa.

Terresia Njeri on 41-vuotias vammainen nainen, jolla on kolme lasta. Hän on kieltäytynyt antamasta periksi yhteiskunnan marginalisoinnille.

Sen lisäksi, että hänellä on vamma, hän on nainen. Vammaisilla naisilla ei ole edes niitä mahdollisuuksia, mitä samassa tilanteessa olevilla miehillä on.

Usein vammaiset eivät käy koulua ja ovat lukutaidottomia monen muun esteen lisäksi.

”Asuin ensimmäiset 27 vuotta sisätiloissa ja pelkäsin julkisia paikkoja”, kertoo Njeri.

Hän päätti uhmata sortavaa kulttuuria ja esteitä, joita on seurannut huonosta lakien toimeenpanosta maassa, joka on allekirjoittanut vammaisten oikeuksia käsittelevän YK:n sopimuksen.

Lisää lakeja tarvitaan

Keniaan perustettiin säätiö vammaisten aseman parantamiseksi vasta vuonna 1992. Edistysaskeleet ovat olleet pieniä. Maassa ei esimerkiksi ole vammaisten toimeentulo-ohjelmaa.

Nairobin keskustassa tapaa paljon vammaisia kerjäämässä kadulla. He liikkuvat usein slummista keskustaan busseilla, jos heidän annetaan ryömiä sisään.

Monet vammaisten elämää rajoittavat esteet ovat institutionaalisia, kulttuurisia ja jopa uskonnollisia.

”Vammaiset eivät kohtaa syrjintää vain kotien ulkopuolella. Omakin perhe voi hyljeksiä. Keniassa ei ole juurikaan lakeja, jotka suojelisivat vammaisia yhteiskunnan syrjinnältä. Tämä on yksi suurimmista ongelmista, minkä vammaiset täällä kohtaavat”, sanoo Kiberan itseapuryhmässä työskentelevä sosiaalityöntekijä Mary Mungai.

Liiketoimintakoulutus sosiaalisina tikkaina

Njeri sai mahdollisuuden osallistua liiketoimintakoulutukseen, vaikka ei ollut käynyt päivääkään tavallista koulua.

Nyt hän on koulutettu liikenainen, joka tekee astioita paikallisista materiaaleista. Hän ei pelkää enää puhua julkisesti.

”Olen kieltäytynyt antamasta periksi. On kuin olisin kiivennyt vuorelle sosiaalisia tikkaita – huolimatta syrjinnästä. Jopa oma perheeni on hyljeksinyt minua. Olin perheelleni merkki huonosta onnesta ja yhteisöni piti minua kirouksena”, Njeri avaa tarinaansa.

Hubert Seifert, joka työskentelee Kenian vammaisten järjestön johtajana vahvistaa tarinan. Hän kertoo, että erityisesti vammaisten naisten tukemiseen tarvitaan luovuutta.

”Olemme perustaneet ohjelmia, joissa vammaiset voivat tehdä töitä kotona. Yritämme auttaa naisia olemaan itsenäisiä. Oma työ kotona tekee heistä vahvempia”, kertoo Seifert liiton projektista.

Suurin osa kenialaisista vammaisista asuu köyhissä perheissä. Tarvitaan paljon lisää luovuutta, jotta heidän asemansa paranee ja heistä tulee osa yhteiskuntaa.

Evans Wafula ja Eeva Suhonen

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi