Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kazakstanissa Aral-järvi palaa kaupunkiin - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 27.9.2012

Kazakstanissa Aral palaa kaupunkiin

Keski-Aasian jättijärven pohjoisosat elpyvät. Eteläinen Aral sen sijaan näyttää olevan mennyttä.

"Kalaa kalaa kalaa", mummot kauppaavat ja kulkevat toinen toisensa perässä ahtaalla junan käytävällä.

Littanat kampelat levittävät savun hajun hikiseen junanvaunuun.

Matkaamme kohti Aralskin pikkukaupunkia. Kazakstanin vanhasta, eteläisestä pääkaupungista Almatysta sinne on puolentoista vuorokauden junamatka, Moskovasta kahden. Ympärillä leviävät Keski-Aasian loputtomat arot.

Kazakstanilaisen Aralskin pikkukaupungin vanha satama oli ruostunut ja pölyinen toukokuussa 2012. Araljärven pohjoisosat ovat kuitenkin elpyneet viime vuosina niin paljon, että veden ennustetaan yltävän taas kaupunkiin vuonna 2018. Kuva: Teemu Hotti.  Kazakstanilaisen Aralskin pikkukaupungin vanha satama oli ruostunut ja pölyinen toukokuussa 2012. Araljärven pohjoisosat ovat kuitenkin elpyneet viime vuosina niin paljon, että veden ennustetaan yltävän taas kaupunkiin vuonna 2018. Kuva: Teemu Hotti.

Neuvostoliiton alkuaikoina Aralskin kerrotaan olleen kala-aitta, jonka antimia lähetettiin pitkin valtakuntaa. Aralskin juna-asemalla ajasta muistuttaa mosaiikki, jossa Lenin valvoo, kun junavaunut lastataan täyteen järven saalista.

Sitten kalantuoksuinen satamakaupunki muuttui. Nostokurjet ruostuivat. Kadut valtasi autiomaan tomu.

Liika kastelu kuihdutti järven

Joissain kartoissa Aralskin kaupunki näyttää olevan vielä Araljärven rannalla, mutta se ei ole pitänyt paikkaansa sitten 1970-luvun, jolloin jättijärven vedenpinta alkoi pikkuhiljaa laskea.

"En muista merta [Araljärveä]. Olin niin pieni, kun se lähti", kertoo rouva, joka majoittaa matkailijoita kotiinsa.

"Kukaan ei tiennyt, miksi meri lähti. Kerrottiin tarinoita, että se on ennenkin vetäytynyt ja tullut aina takaisin", hän muistelee.

Aral kuihtui, kun valtaosa sitä ruokkivien jokien Amudarjan ja Syrdarjan vedestä ohjattiin puuvillapelloille. Järven pinta laski tasaisesti, ja 1980-luvun lopussa järvi jakaantui pienempään pohjoisosaan ja isompaan eteläosaan. Tilanne paheni vielä pitkälle 2000-luvulle asti.

On arvioitu, että Neuvostoliitossa oltiin suunnitteluvaiheessa hyvin tietoisia, ettei virta pitäisi Aralin vedenpintaa aikaisemmissa lukemissa, mutta päätös tehtiin silti. Syntyi yksi pahimmista ihmisen aiheuttamista luonnonkatastrofeista.

Mutta nyt Aral on tulossa takaisin kaupunkiin.

Pelastaminen oli poliittinen päätös

Järven tuhoaminen oli aikanaan poliittinen päätös. Niin on ollut myös sen pelastaminen.

Keski-Aasian valtiot perustivat heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yhteistyöjärjestön (EC-IFAS), joka on neuvotellut sopimuksia järven pelastamiseksi ja ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Järven kuivuessa koko alueen ekosysteemi on muuttunut. Suolamyrskyt aiheuttavat ihmisille vakavia terveysongelmia.

Pelastusohjelmia on tähän mennessä tehty kolme, joista viimeisimmästä sovittiin viime keväänä. Eteläinen Aral kuihtuu kuihtumistaan. Pohjoisella sen sijaan on toivoa.

Maailmanpankki lainasi vuonna 2001 Kazakstanille yli 60 miljoonaa dollaria Aralin pelastamiseksi. Rahoilla esimerkiksi parannettiin kastelujärjestelmiä ja rakennettiin kestävämpiä siltoja, jotta veden juoksutusta voitiin lisätä.

Vuonna 2005 valmistui Kokaralin pato, joka estää veden holtittoman valumisen pohjoisesta etelään.

Tuloksia on alkanut näkyä. Maailmanpankin raportin mukaan Pohjois-Aralin koko on kasvanut yli kolmanneksella 2000-luvulla. Etäisyys Aralskin kaupungin ja järven välillä on pienentynyt 75 kilometristä 35 kilometriin.

Yhteistyöjärjestö EC-IFAS arvioikin, että Aral palaa kaupunkiin vuonna 2018. Aralskin pormestari on vielä toiveikkaampi: hän totesi The Ecologistin toimittajalle, että uskoo katselevansa järvimaisemaa jo 2013.

Kalastuselinkeino elpyy. Maailmanpankin mukaan pohjoisesta saatu kalasaalis on kasvanut 2000-luvulla nelinkertaiseksi, yli 2 500 tonniin vuosittain. Myös veden suolaisuus on laskenut lähes entiselle tasolleen.

Pohjois-Araliin on istutettu kalalajeja, jotka kestävät paremmin suolaista vettä, esimerkiksi kampelaa, kertoo kalastajien etujärjestön puheenjohtaja Serik Duisenbajev.

Maistelen kampelaa majatalossa. Se on ruotoista ja rasvaista.

Vesi on arojen kultaa
 

Vanha, armeijakäyttöön tehty jeeppi pomppii kuin popcorn kattilassa huonokuntoisella tiellä. Rekatkin lingertävät pitkin möykkyistä taivalta. Arolla laiduntaa kameleita.

Aralskin kaupungista Pohjois-Aralin eteläpuolelle on neljän tunnin matka. Kokaralin padolla vesi kuohuu kohti etelää, muttei koskaan tavoita emäjärveä. Vesi katoaa arolle. Satelliittikuvista näkyy, kuinka heiveröiseksi eteläinen Aral on käynyt.

Pahiten se on pienentynyt 2000-luvulla.

Amerikkalaistutkija Philip Micklin arvioi teoksessaan The Aral Sea Disaster vuonna 2006, että eteläisen Aralin pelastaminen on tällä erää mahdotonta.

Etelää ruokkiva Amudarja on liian tärkeä kasteluväline Uzbekistanille ja Turkmenistanille. Mailla ei ole varaa eikä halua ryhtyä pelastustoimiin. Uzbekistan vie vedestä yli puolet ja Turkmenistan viidenneksen.

Maat voisivat siirtyä viljelemään vähemmän vettä vaativia kasveja, kuten viljaa, mutta ulkomaista valuuttaa maahan tuovasta puuvillasta ei haluta luopua. Lisäksi alueella huhutaan olevan öljyä.

Vesi on Keski-Aasian aroilla arvokas luonnonvara. Kazakstan lukitsi pohjoisen vedet itselleen Kokaralin padon avulla.

The Ecologistin haastattelema kazakkiministeri kuitenkin sanoo, ettei padon rakentaminen ollut ongelma Uzbekistanille. Jo vuoden 1997 Maailmanpankin lainahakemuksessa todetaan, ettei Uzbekistan ole vastustanut pohjoisen pelastamistoimia.

Micklin uskoo, ettei eteläinenkään Aral kuivu kokonaan. Järveen valuu lumien sulamisvesiä, kasteluvesiä ja myös pohjavesi ruokkii sitä. Hyvin paljon pienemmäksi se varmasti vielä kutistuu.

Pohjoinen sen sijaan näyttää elpyvän hitaasti mutta varmasti.

VERNA LEINONEN

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 3.10.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi