Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Indonesia, Norja ja kahden vuoden kieltolaki - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 27.9.2012

Indonesia:

Kahden vuoden kieltolaki

Norja on luvannut Indonesialle miljardi dollaria, jotta se ei tuhoaisi metsiään. Alkajaisiksi Indonesia on sitoutunut kahden vuoden moratorioon, jolloin luonnonmetsille ei myönnetä hakkuulupia.

Sen piti olla hanke, jonka avulla maapallon hiilidioksidipäästöjä olisi voitu helposti ja nopeasti vähentää monta kertaa enemmän kuin Suomi tuottaa. Sen piti olla jotain muuta kuin arkisia kulutusvalintoja, joiden avulla jokainen meistä voi vaikuttaa.

Tämän piti olla se suuri teko, jolla ilmastonmuutosta olisi voitu oikeasti hidastaa.

Toukokuussa 2011 Indonesia aloitti ainutlaatuisen kokeilun Norjan hallituksen kanssa. Se julisti voimaan kahden vuoden moratorion, jonka aikana ei myönnetä lupia luonnonmetsien hakkuisiin eikä turvealueiden hyödyntämiseen.

Moratorio on osa sopimusta, jonka mukaan Norja tukee Indonesian metsien suojelua miljardilla dollarilla eli noin 800 000 eurolla. Hankkeen taustalla oli Indonesian vuonna 2009 antama ilmoitus, jonka mukaan maa on valmis leikkaamaan päästöjään 41 prosenttia, jos se saa siihen tukea ulkomailta. Päästövähennykset oli tarkoitus löytää ennen kaikkea metsistä.

Rikottu hakkuurauha

Indonesia on maailman suurimpia kasvihuonekaasujen tuottajia, ja sen hiilijalanjälkeä kasvattaa erityisesti metsäkato. Indonesian metsien ja soiden tuhoutuminen aiheuttaa vuosittain arviolta 1 600 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Se on yli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin Suomen kokonaispäästöt.

Pelkästään Indonesian soiden tuhoutuminen aiheuttaa kuivina vuosina noin viisi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaikki maassa käytetyt liikennepolttoaineet.

Norjalaiset oivalsivat, että ilmastonmuutosta on nopeinta ja halvinta hillitä keskittymällä soiden kaltaisiin suuriin päästölähteisiin.

Moratorion tavoitteet olivat kunnianhimoiset. Kahden vuoden kieltolaki on nyt puolivälissä, ja näyttää ilmeiseltä, etteivät tavoitteet toteudu.

Alkuperäinen sopimus metsäohjelmasta tehtiin vuonna 2010. Moratorion aloittamista vitkuteltiin vuoden verran, jolloin monille kiistanalaisille metsä- ja suoalueille ehdittiin myöntää hakkuuluvat.

Samalla hakkuutauon piiriin kuuluva metsäalue pieneni. Luonnonmetsän määritelmä rajattiin lopulta niin kapeaksi, että siihen kuuluvat ainoastaan täysin koskemattomat metsäalueet. Suurin osa niistä oli jo valmiiksi suojelumetsiä. Hakkuurauha koski lopulta vain 22,5 miljoonaa hehtaaria, joita ei ollut aiemmin suojeltu.

Kansalaisjärjestöjen laskujen mukaan se on vain noin kolme prosenttia Indonesian metsäpinta-alasta. Sekään ei ole kokonaan säästynyt. Moratoriota on rikottu useita kertoja, muun muassa Tripan suosademetsäalueella, jonka tulipaloista ja orankien ahdingosta on ollut uutisia Suomessakin.

Indonesiasta REDD-laboratorio

Indonesialaiset kansalaisjärjestöt ovat löytäneet moratoriosta pelkkää moitittavaa. Esimerkiksi paikallinen Maan ystävät eli Walhi kritisoi hanketta voimakkaasti, vaikka se on aiemmin ehdottanut vastaavaa hakkuutaukoa.

Kansalaisjärjestöt arvostelevat Norjaa kaksinaamaisuudesta. Samaan aikaan kun Norjan ilmastorahasto antaa rahaa metsien suojeluun, Norjan öljyrahasto omistaa osakkeita palmuöljy-yhtiöstä, joka on rikkonut moratoriota ja kaatanut sademetsää plantaasinsa tieltä Borneolla.

Järjestöt kysyvät, yrittääkö Norja ostaa miljardilla dollarilla puhtaan omantunnon siitä, että sen talous perustuu öljyn pumppaamiseen? Kaiken kukkuraksi indonesialaiset eivät ole vielä saaneet luvattuja rahoja. Norja on maksanut heille vasta noin 30 miljoonaa dollaria.

Järjestöt epäilevät, että Indonesiasta on tulossa koelaboratorio niin sanotuille REDD-hankkeille eli metsien suojelun päästökauppamekanismeille.

REDD-hankkeiden tavoitteena oli luoda metsien ja soiden hiilinieluille kansainväliset markkinat, joilta energiayhtiöt ja muut suuret saastuttajat voivat ostaa päästöoikeuksia. Niistä maksetaan paikallisyhteisöille korvauksia metsien suojelusta.

Indonesialaiset kansalaisjärjestöt väittävät, että REDD vie paikallisyhteisöjen maat ja sysää vastuun ilmastonmuutoksesta rikkailta köyhille.

Hakkuutauon perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole lopettaa metsien hyödyntämistä. Päämääränä on tarjota Indonesialle aikaa järjestää metsähallintonsa kuntoon niin, että se pystyy jatkossa hoitamaan metsiään kestävällä tavalla ja rahoittamaan suojelutoimia REDD-mekanismien avulla.

Siinä moratorio on ainakin osittain onnistunut. Sen suurin saavutus on ollut ajantasaisen, julkisen kartan laatiminen Indonesian metsävaroista ja eri tahojen myöntämistä hakkuuluvista. Tähän asti eri ministeriöt ovat käyttäneet omia, toistensa kanssa ristiriitaisia karttojaan.

Tukea vain edistyksestä

Indonesia on Transparency Internationalin listauksen mukaan yksi maailman korruptoituneimmista valtioista. Kun lehdissä lukee, että Norja lahjoittaa maalle miljardin, se aiheuttaa suuria odotuksia monilla tahoilla.

Hankkeen sensitiivisyydestä kertoo, että norjalainen diplomaatti on valmis selittämään minulle moratorion ideaa seikkaperäisesti, mutta lausuntoja hän ei halua antaa. Ne kuuluvat poliitikoille.

Ja mitä tulee rahaan, tässä vaiheessa sitä ei ole ollut tarkoituskaan antaa enempää kuin 30 miljoonaa dollaria. Jatkossa Norja luovuttaa sitä Indonesialle sitä mukaa, kun tulosta syntyy. Periaate on yksinkertainen ja kehitysavussa harvinainen: Jos Indonesian päästöt vähenevät, Norja maksaa. Jos eivät vähene, Norja ei maksa.

Alkuvaiheessa maksatukset perustuvat kuitenkin siihen, että Indonesia saa yhdessä sovitut metsähallinnolliset järjestelmät toimimaan. Niitä ovat muiden muassa kansallinen REDD-strategia, REDD-viraston perustaminen ja uskottava päästöjen seurantamekanismin luominen. Myöhemmin maksut perustuvat todellisiin päästövähennyksiin.

Norjalaisten mielestä kyseessä on uusi tapa ajatella kehitysapua ja ilmastonmuutosta. Norja maksaa päästövähennyksistä, vaikka kansainvälisiä hiilimarkkinoita ei koskaan syntyisi.

Jotain kertoo kuitenkin se, että REDD-hankkeiden yhteydessä on alettu korostaa "ei mitään kaduttavaa" -periaatetta. Se tarkoittaa, että tehdään asioita, jotka kannattavat joka tapauksessa.

Tavoitteena on, että vaikka Indonesian päästöt eivät lopulta vähenisi, hanke parantaisi metsähallintoa niin paljon, ettei sitä tarvitse harmitella.

ELINA GRUNDSTRÖM

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

REDD oli hyvä idea

"Ideana REDD on ollut menestys: tuore lähestymistapa, joka on antanut toivoa uudesta tuloksiin perustuvasta kehitysrahoituksesta, joka voisi nopeasti hidastaa ilmastonmuutosta."

Näin tiivistää Rion ilmastokokouksessa julkistettu kymmenien tutkijoiden yhteisjulkaisu Analysing REDD+.

REDDin eli metsiensuojelun päästökauppamekanismien piti olla nopea, helppo ja kaikkia osapuolia hyödyttävä tapa vähentää päästöjä. Raportin mukaan se on kuitenkin osoittautumassa pettymykseksi.

REDD tulee sanoista Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation eli "metsien häviämiseen ja turmeltumiseen liittyvien päästöjen vähentäminen". Se perustuu edistykselliseen ajatukseen, jonka mukaan ilmastonmuutosta voidaan ehkäistä luomalla hiilinieluille markkinat ja maksamalla paikallisyhteisöille metsien suojelusta.

REDD-mekanismeista sovittiin ensimmäisen kerran Balin ilmastokokouksessa vuonna 2007. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 metsäkorvausten keinovalikoimaan lisättiin kestävä metsänhoito, ja sen jälkeen on puhuttu myös REDD+-mekanismeista.

Mutta ilmastoneuvottelut etenevät hitaasti eikä kansainvälisiä hiilimarkkinoita ole saatu käyntiin.

Kehitysavun suosikki

Yksi Analysing REDD+ -raportin kirjoittajista on Kaisa Korhonen-Kurki, joka työskentelee tutkijana julkaisun tuottaneessa kansainvälisessä metsäinstituutissa Ciforissa Indonesiassa.

"Öljypalmun istuttaminen on valtavan paljon kannattavampaa maankäyttöä kuin jäädä odottamaan REDD-rahoja, joita joskus tulevaisuudessa toteutuvilta hiilimarkkinoilta olisi mahdollista saada", hän sanoo.

REDD on ollut viime vuosina kehitysavun suosikki, ja siihen on sijoitettu satoja miljoonia euroja. Pelkästään Indonesiassa hankkeita on yli 40, mutta aikaansaannokset antavat vielä odottaa itseään.

Ciforin ohjelmajohtajan Andrew Wardellin mukaan REDDiä on heikentänyt se, että siitä on yritetty tehdä yleispätevä patenttiratkaisu kaikkiin metsähallinnon ja maailman ongelmiin, kuten köyhyyteen ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen.

Kun hiilimarkkinoita ei ole syntynyt, REDD on lähtenyt liikkeelle pilottiprojekteina, jotka on REDDin alkuperäisen idean vastaisesti rahoitettu kehitysavulla. Wardell arvioi, että 95 prosenttia rahoista on mennyt johonkin muualle kuin paikallisyhteisöille.

"Tutkimuslaitokset, kansalaisjärjestöt ja yliopistot hyötyvät, mutta en tiedä montakaan metsistä riippuvaista paikallisyhteisöä, joka olisi hyötynyt REDD-rahoista."

Analysing REDD+ -raportissa arvioidaan, että tulevaisuudessa REDD voisi toteutua yhdistelmähankkeina, joissa olisi mukana sekä kehitysrahaa että markkinamekanismeja.

Korhonen-Kurki tutki väitöskirjassaan yhdistettyjä kehitys- ja suojeluhankkeita Madagaskarilla. Hän suhtautuu epäillen siihen, että suojelu- ja kehitystavoitteet voidaan  yhdistää onnistuneesti samassa hankkeessa.

"En haluaisi antaa valtaa sellaiselle pessimismille, että mikään ei toimi. Mutta on tässä valtavat haasteet."

 

ELINA GRUNDSTRÖM

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 24.9.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi