Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Syvänmeren satama uhkaa harvinaisia merikilpikonnia Mosambikissa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Teemat: Uutisia

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 24.7.2012

Syvänmeren satama uhkaa harvinaisia merikilpikonnia Mosambikissa

Suunniteltu syvänmeren satama suojelualueella voi lisätä investointeja, mutta sen vaikutukset ympäristöön ja elinkeinoihin voivat olla lamauttavia.

Etelä-Afrikan ja Mosambikin rajalta pohjoiseen jatkuu silmänkantamattomiin valkoinen hiekkaranta. Alueella pesivät harvinaiset merinahkakilpikonnat. Valtavat, jopa 900 kiloa painavat kilpikonnat ovat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n äärimmäisen uhanalaisten eläinten listalla. Kilpikonnat ja myös elefanttilaumat kulkevat Etelä-Afrikan puolelle. Siksi yhteistyö eri maiden viranomaisten välillä on tärkeää.

Mosambik luonnonsuojelu. Merinahkakilpikonna, kuva: Peace Parks FoundationMerinahkakilpikonnat rantautuvat munimaan Mosambikin rannikolle lokakuusta joulukuuhun. Kuva: Peace Parks Foundation

Vuonna 2000 Etelä-Afrikan, Mosambikin ja Swasimaan presidentit allekirjoittivat Lubombon suojelualueen perustamissopimuksen. Alueeseen kuuluva, Afrikan ensimmäinen rajat ylittävä merensuojelualue Ponta Do Ouro Marine Special Reserve perustettiin vuonna 2009. Ennen konfliktien runtelemassa eteläisessä Afrikassa yhteistyö ympäristö- ja turismisektoreilla on ollut uuden aikakauden alku. Nyt rannikon uhkana on kuitenkin Techobaninen miljardien dollarien satamahanke.

Rauhanpuistot - yhteistyötä maiden välillä

Maiden rajat ylittävien niin sanottujen rauhanpuistojen tarkoituksena on sitoa maiden luonnonsuojeluintressit keskenään. Viranomaisten yhteistyö, yhteisöjen osallistaminen, yhtenäiset ympäristöpoliitiikat ja lait mahdollistavat työpaikkojen lisäämisen tuhoamatta ympäristöä. Ensimmäinen rauhanpuisto perustettiin Yhdysvaltojen ja Kanadan välille jo 1930-luvulla.

Mosambik luonnonsuojelu. Werner Myburgh, kuva: Laura Heiskanen“Eteläisen Afrikan hallitukset ovat tulleet yhä enemmän tietoisiksi ympäristönsuojelun tarjoamista mahdolli-suuksista”, sanoo Peace Parks Foundation-järjestön toimitusjohtaja Werner Myburgh. Kuva: Laura Heiskanen

Peace Parks Foundation on avustanut Mosambikin suojelualueiden kehittämisessä jo vuodesta 1997 alkaen tarjoamalla asiantuntija-apua ja hallinnoimalla hankkeiden rahoitusta. Myös Suomen suurlähetystö Pretoriassa on tukenut Peace Parks Foundationia ja Etelä-Afrikan matkailualan koulua.

“Kymmenen vuotta sitten miljoonan hehtaarin kokoisessa Mosambikin Limpopon kansallispuistossa ei työskennellyt yhtään vartijaa. Vuonna 2012 vartijoita on jo 150. Norsujen määrä on samassa ajassa kasvanut muutamasta tuhanteen. Yhä useammat turistit matkustavat kansallispuistoon”, kertoo Peace Parks Foundationin toimitusjohtaja Werner Myburgh.

Todellisuus muuttuu hitaammin kuin poliittinen päätöksenteko

Kyseessä eivät kuitenkaan ole suljetut puistot, vaan alueet, joiden sisällä myös asuu ihmisiä. Esimerkiksi Chemucanen kylässä Mosambikissa kyläläiset omistavat turistien majoituspaikat, mutta taloudellisen riskin ottaa yksityinen investoija. Osa varoista menee kylän rahastolle, jota käytetään koulutuksen ja veden- ja energiansaannin parantamiseen.

“Eteläisen Afrikan maiden poliittiset päättäjät ovat ymmärtäneet, että korkeantason poliittinen päätöksenteko tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin todellisuus kylätasolla. Yhteisöjen, järjestöjen ja paikallisten heimopäälliköiden osallistuminen maankäytön suunnitteluun on äärimmäisen tärkeää.”

Mosambik luonnonsuojelu. Eteläisen Mosambikin rannikko on osa Maputaland-Pondoland-Albany -aluetta. Kuva: Laura HeiskanenEteläisen Mosambikin rannikko on osa Maputaland-Pondoland-Albany-nimistä, luonnon monimuotoisuudeltaan äärimmäisen rikasta aluetta. Kuva: Laura Heiskanen

Kivihiiltä Botswanasta Kiinaan

Vuonna 2010 australialainen kaivannaisyritys löysi merkittävät kivihiiliesiintymät Botswanan kaakkoisosasta.

“Vaikka sataman rakentamisesta on keskusteltu jo 70-luvulta, Botswanan tarve saada kivihiili Aasian markkinoille on nostanut hankkeen taas esille”, kertoo Myburg. Botswana on sisämaa, joten vaihtoehtoja on kolme: junaradan rakentaminen Afrikan länsirannikolle Namibiaan Walvis Bayn satamaan. Toinen vaihtoehto on linkittää vielä rakentamaton junarata Etelä-Afrikan rautatieverkostoon ja sitä kautta Richard’s Bayn satamaan.

Kolmas ja kallein vaihtoehto on rakentaa junarata Zimbabwen kautta Mosambikin rannikolle. Satama ja sen rahoitus on kuitenkin vasta suunnitteilla, mutta toteutuessaan vaikutukset olisivat laajat.

Satama uhka juomavedelle

“Maputon satama on liian matala suurille aluksille. Ponta do Ouron suojelualueella mannerlaatta kuitenkin syvenee äkillisesti. Lisäksi rakennusalueella tulisi kaivaa yli 25:n metrin syvyyteen, joka johtaisi viereisen Piti-järven ja sitä kautta koko alueen makeavesivarojen suolaantumiseen”, huomauttaa Myburgh.

“Lisäksi biodiversiteetin ja pienkalastuksen kannalta ainutlaatuinen, rannikkoa suojeleva 12 kilometriä pitkä koralliriutta tulisi räjäyttää. Vaikutukset merinahkakilpikonnien elinympäristöön olisivat siten dramaattiset.”

Merinahkakilpikonnat rantautuvat munimaan Mosambikin rannikolle lokakuusta joulukuuhun. Paikalliset ovat pitkään keränneet munia ravinnoksi, mutta yhteisöjen osallistuminen kilpikonnien pesimisen seurantaan on vähentänyt munien keräämistä. Kasvavan turismin myötä myös paikalliset ovat ymmärtäneet kilpikonnien tuomat mahdollisuudet.

Laura Heiskanen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Muualla verkossa

Päivitetty 24.7.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi