Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Maailman nuorilla on vaihtelevat eväät luokkaretkelle - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 14.6.2012

Maailman nuorilla on vaihtelevat eväät luokkaretkelle

Kehitysmaiden valtavat nuorisojoukot voivat yltää parempaan elintasoon kuin vanhempansa. Länsimaiden koulutetut nuoret taas kohtaavat globaalin kilpailun ja epäedullisen ikärakenteen.

Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä, joista lähes puolet eli reilut kolme miljardia on alle 25-vuotiaita. Heistä nuoria eli 15−24-vuotiaita on reilut 1,2 miljardia.

Nuorista joka kahdeksas on vailla työtä. Työ tai sen puuttuminen ratkaisee pitkälti sen, ketkä pääsevät ”luokkaretkelle” eli onnistuvat nousemaan parempiin yhteiskunnallisiin asemiin kuin  vanhempansa. Nuoret jakautuvat voittajiin ja häviäjiin sekä teollistuneissa maissa että kehitysmaissa.

Globaalin kilpailun kiristyminen tarkoittaa, että kehittyneiden maiden nuoret eivät välttämättä yllä samaan elintasoon kuin aiempi sukupolvi. Myös väestön ikääntyminen kurittaa tulevaisuudessa länsimaisia nuoria.

Kehitysmaiden nuorten tilanne on väestöpyramidien perusteella päinvastainen. Afrikan maissa lapsia ja nuoria on valtavasti. Kun he ehtivät työikään, heillä on suhteessa vähän elätettäviä – varsinkin, jos elintason ja koulutustason nousu tarkoittaa syntyvyyden laskua kuten muualla maailmassa.

Suuri osa maailman tämän hetken nuorista on saanut paremman koulutuksen kuin omat vanhempansa. Juuri heillä pitäisi olla intoa, tietoa ja kykyjä muuttaa maailmaa.

Mutta löytyykö heille työtä?

Innovaattoreita vai elättejä?

Länsimaissa nuoria on vähän suhteessa muihin ikäluokkiin. Suomessa yksi työllinen elättää vähän yli yhden henkilön, mutta huoltosuhde pahenee, kun eläkeläisten määrä kasvaa.

Kehitysmaissa taas puhutaan nuorisopullistumasta, joka tarkoittaa, että nuoria on muihin ikäluokkiin verrattuna paljon. Suurin nuorisopullistuma löytyy Afrikan neljästäkymmenestä islaminuskoisesta valtiosta, esimerkkinä vaikkapa Egypti.

Kehitysmaiden suurkaupungeissa kuljeskelee joukottain toimettomia nuoria miehiä, joilla ei ole varaa perustaa edes perhettä. Niin kutsuttuna arabikeväänä 2011 Pohjois-Afrikan turhautuneet nuoret syöksivät vanhoja eliittejä vallasta muun muassa sosiaalisen median avulla.

Arabikevät oli lähtölaukaus nuorison maailmanlaajuiselle liikehdinnälle. Sitä seurasivat Lontoon mellakat ja Occupy-liike, joka arvostelee nykyistä talousjärjestelmää ja sosiaalista eriarvoisuutta. Nuorilla on aikaa aktivismille, sillä pelkästään vuosien 2008−2009 talouskriisi sysäsi kerralla yli 10 miljoonaa nuorta työttömiksi.

Monen kehitysmaan tulevaisuuden ratkaisee se, miten nuoret pääsevät koulutukseen ja työelämään. Nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia kehittyä. He kaipaavat laadukasta koulutusta, pääsyä taitoja kehittäviin töihin ja osallistumista poliittiseen keskusteluun. He tarvitsevat myös ehkäisyvalistuksen ja terveydenhuollon kaltaisia palveluja.

Tarpeiden kanssa on tekemistä, kun nuorisopolvet pullistuvat.

Jos nuoret jäävät vanhempiensa eläteiksi, avioituvat liian varhain tai syrjäytyvät, valtiot ikään kuin menettävät sijoituksensa nuoriin. Mutta toisinkin voi käydä. Maailman työjärjestö ILO korostaa raporteissaan, että nuoret ovat luovia innovaattoreita. Esimerkiksi Intian hallitus uskoo, että nuorison valtava määrä ennustaa talouskasvua vuosikymmeniksi.

Työntekijöitä ainakin riittää, sillä alle 25-vuotiaita intialaisia on yli 600 miljoonaa. Mutta vain osa intialaisista nuorista menestyy yhä monimutkaisemmassa taloudessa.

Luokkaretki jäi lyhyeksi

Länsimaiset nuoret joutuvat kilpailemaan entistä ankarammin hyvistä työpaikoista. Nuorten on vaikea yltää siihen sosiaaliseen asemaan, jossa heidän vanhempansa ovat.

Herrahissi on pysähtynyt, Suomen historian proefssori Juha Siltala toteaa. Mutta nuorten odotukset työpaikoista ja sosiaalisesta asemasta ovat korkealla.

”Nykyiset nuoret purkavat pettymystään esimerkiksi Occupyn kaltaisissa liikkeissä.”

Suurimman ”luokkaretken” tekivät sodanjälkeiset suuret ikäluokat. Niihin kuuluvista joka kolmas ylsi sosiaalisesti parempaan asemaan kuin vanhempansa. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka sai toteuttaa omia tarpeitaan. Maailma näytti ruusuiselta: koulutus kannatti, työmarkkinat vetivät ja keskiluokan palkat nousivat.

Toisin kävi heidän lastensa, joita kutsutaan X-sukupolveksi ja väliinputoajiksi.

Heistä vain joka viides on päässyt parempaan asemaan kuin vanhempansa. Heitä sanotaan myös lamasukupolveksi, sillä osa valmistui työmarkkinoille 1990-luvun lamavuosina. Nuoret joutuivat pätkätöihin tai jäivät työttömiksi, ja osa syrjäytyi.

”Ristiriita syntyy, kun odotukset ja työmarkkinat eivät kohtaa”, Siltala selittää.

Y-sukupolvi ymmärtää arvonsa

Nykyiset nuoret työnhakijat kuuluvat Y-sukupolveen. Heillä oli aineellisesti turvattu lapsuus ja tilaa kasvaa omiksi persoonikseen, ja heistä varttuikin sosiaalisesti älykkäitä, luovia ja empaattisia nuoria, jotka ovat tietoisia omasta arvostaan.

He odottavat, että koulutus tarjoaa heille hyväpalkkaisen ja luovan asiantuntijatyön.

”Tarjolla onkin prosessiluonteista ja pakkotahtista työtä kehitysmaaehdoilla”, Siltala kärjistää.

Nuorisotyöttömyys Euroopassa on kasvanut. Joka viides nuori on työtön, ja Euroopassa puhutaan jo menetetystä sukupolvesta. Pahin tilanne on Espanjassa ja Kreikassa, jossa puolet alle 25-vuotiaista on vailla työtä. Myös nuoret itse ovat pessimistisiä tulevaisuutensa suhteen, käy ilmi YK:n väestörahaston UNFPA:n raportista The State of World Population 2011: People and Possibilities in a World of 7 Billion.

Suomalaiset nuoret kavahtavat halpatyötä eivätkä halua pakkoyrittäjiksi.

Kilpailu työpaikoista on kovaa, ja aineellista menestystä arvostaa enää vain joka viides tai kuudes nuori. Osa nuorista irtisanoutuu talouskasvun ajattelusta ja lopettaa turhan ponnistelun. Toiset yrittävät eri aloilla lannistumatta, ja jotkut vähentävät työntekoaan eli downshiftaavat. Moni panostaa ystäviinsä ja vapaa-aikaansa.

Mutta nuorten työhalut eivät ole kadonneet mihinkään, Siltala korostaa. Nuoret ovat entistä kiinnostuneempia työnsä sisällöstä ja sen merkityksestä.

”Työelämän epävarmuus, epätasa-arvoisuus ja riskit ovat kasvaneet. Nuoret eivät halua joutua pakotetuksi peliin, jonka riskejä eivät voi hallita. He ovat henkilökohtaisesti sitoutuneita työhönsä ja arvostavat työn mielekkyyttä, työnteon merkityksellisyyttä ja hyviä pomoja.”

Aktivismi luo ammatin

Nuoruus on pidentynyt kaikkialla maailmassa ja voi jatkua 35 ikävuoteen. Aikaa jää poliittiseen aktivismiin, koska perhettä ja työtä ei ole, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Sofia Laine sanoo.

Usein käy niin, että toimeton mutta hyvin koulutettu nuori kiinnostuu paikallisen nuoriso- tai kansalaisjärjestön toiminnasta. Hän on aktiivinen ja siirtyy kansalliseen järjestötoimintaan, josta hän päätyy edustajaksi kansainvälisiin poliittiisiin kokouksiin.

”Osallisuudesta tulee työ ja ammatti. Näitä urapolkuja on niin kehitys- kuin länsimaissakin”, Laine sanoo. Hän on väitellyt nuorten osallistumisesta kansainvälisiin poliittisiin kokouksiin ja kerännyt aineistonsa Euroopasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Selvää on, että nuorten osallistuminen on erilaista kuin heidän vanhempiensa. Facebook, Twitter ja YouTube ovat heille luonnollisia työkaluja, joiden avulla tietoa voi tuottaa ja välittää.

Laine nostaa esimerkiksi Maailman sosiaalifoorumin Nairobissa vuonna 2007.

Slummien nuoret esittivät sosiaalifoorumissa poliittista räppiä ja veivät länsimaisia vieraita slummikävelyille. Slummien nuoria oli erityisesti kutsuttu sosiaalifoorumiin, mutta ei sen poliittisiin kokouksiin, joissa istui lähinnä länsimaalaisia valkoisia miehiä, Laine kertoo. 

”Slummien nuoret järjestivät lopulta mielenosoituksen foorumin viiden dollarin pääsymaksua vastaan, ja portit aukenivat ilmaiseksi kaikille.”

UNFPA:n raportista selviää, että monissa kehitysmaissa nuoret ovat aiempaa kiinnostuneempia politiikasta. Egyptin koulutetut ja toimettomat nuoret halusivat rikkoa hiljaisuuden, johon heidän vanhempansa olivat alistuneet. Nigeriassa poliittisesti aktiiviset nuoret ovat innostaneet ikäisiään vaaliuurnille. Nuorten äänillä on merkitystä, sillä yli puolet nigerialaisista on alle 25-vuotiaita.

Uusi sukupolvi käy koulua ja ehkäisee

Valtaosa maailman nuorista käy koulua, joten he osaavat lukea ja kirjoittaa. Kehitysmaiden nuorista yhä useampi käyttää ehkäisyvälineitä ja aikoo hankkia vähemmän lapsia kuin vanhempansa. He tietävät, että lapset saavat paremman elämän, jos heitä on vähemmän.

Kun lapsia syntyy vähemmän, myös työikäisten määrä suhteessa elätettäviin kasvaa. Syntyy mahdollisuus niin sanottuun demografiseen voittoon (demographic dividend). Sillä tarkoitetaan parin sukupolven mittaista ajanjaksoa, joka voi viisaalla politiikalla viedä kehityksessä aimo loikan eteenpäin.

Nykyiset lapset kuuluvat Z-sukupolveen, 2000-luvulla syntyneisiin.

Kehittyneissä maissa Z-sukupolvi käyttää tietoverkkoja rutiinomaisesti ja on yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa varhemmin kuin heitä edeltävä Y-sukupolvi. On myös arvioitu, että Z-sukupolven nuoret ovat passiivisempia ja noudattavat yhteiskunnan normeja tiukemmin kuin heidän vanhempansa.

Osaavalla Z-sukupolvellakin on uhkakuvansa. Juha Siltala sanoo, että Suomessa yhteiskunta on jakautumassa hyvinvoiviin ja huono-osaisiin.

”Koulutetut vanhemmat käyttävät työaikajoustoja ja ovat lastensa kanssa enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Heidän lapsensa saavat entistä paremmat eväät. Toisissa perheissä köyhyys taas periytyy ja näkyy myös huonompina kouluvalmiuksina.”

Päivi Ängeslevä

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 6.6.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi