Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kaasumakkarasta energiaa Kambodžan kelluviin kyliin - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 9.5.2012

Kaasumakkarasta energiaa Kambodžan kelluviin kyliin

Kambodžan tiettömiin kyliin on hankala vetää sähköverkkoa. Mutta vielä vaikeampaa on ulottaa keskitettyjä energiapalveluja kyliin, jotka kelluvat keskellä järveä. Suomen tukema hanke tutkii mahdollisuutta parantaa kelluvien kylien hygieniaa ja tuottaa samalla energiaa biojätteistä.

Kaakkois-Aasian suurin järvi Tonle Sap on noin puolentoista miljoonan ihmisen koti.

Kylät muodostuvat kelluvista taloista, joita siirrellään tarpeen mukaan paikasta toiseen. Kelluvien kylien asukkaat ovat Kambodžan syrjäytyneimpiä ja köyhimpiä.

Puolitoista miljoonaa kambodžalaista asuu Tonle Sap -järven kelluvissa kylissä. Kuva: Olli MoilanenPuolitoista miljoonaa kambodžalaista asuu Tonle Sap -järven kelluvissa kylissä. Kuva: Olli Moilanen

Australialainen Live and Learn -järjestö on työskennellyt Tonle Sapilla eri hankkeissa jo muutaman vuoden. Nyt osana Suomen rahoittamaa energia- ja ympäristöohjelmaa järjestö pilotoi kelluviin kyliin sopivia pieniä biokaasuvoimaloita, joiden polttoaineeksi käy käymäläjätteen lisäksi karjan ulosteet ja kaikkialla versova vesihyasintti.

Vedessä kelluva rakenne vaatii erityiset ratkaisunsa

Pysyvällä maalla tällaiseen on toimivia ratkaisuja.

Jätteet tippuvat suoraan käymälästä maanalaiseen hapettomaan mädätyssäiliöön. Toisesta päästä tulee ulos metaanikaasua sekä lannoitetta. Kaasu pumpataan koko kylän kattavaa putkistoa pitkin liesiin ja kaasulamppuihin. Lannoitteeksi muuttuneet jätteet voi puolestaan vaaratta nakella pelloille, sillä tauteja levittävät patogeenit kuolevat mädätyksessä.

Makkaranmuotoisessa mädätyspötkylässä käymäläjäte muuttuu biokaasuksi ja lannoitteeksi. Kuva: Live and LearnMakkaranmuotoisessa mädätyspötkylässä käymäläjäte muuttuu biokaasuksi ja lannoitteeksi. Kuva: Live and Learn

Kelluvassa kylässä on heti edessä muutama haaste: mädätyssäiliötä ei voi rakentaa maan alle ja kaasuputkistoja ei voi vetää veneestä toiseen, selittää projektin johtaja Robert Hughes.

”Olemme kehittäneet erilaisia kelluviin taloihin sopivia biokaasujärjestelmiä. Olemme nyt asentaneet muovisen makkaranmuotoisen prototyypin talon alle, osittain veden alle”, Hughes kertoo.

”Olemme myös kehitelleet käsipumppujärjestelmää, jolla kaasun saa puristettua kaasupulloihin, jolloin sen saa siirrettyä helposti”, Hughes sanoo.

Kaasu täytyy saada siirrettyä, sillä kaikkiin taloihin ei ole mieltä rakentaa omaa biokaasujärjestelmäänsä. Samalla mädätyslaitteet omistavalle muodostuu mahdollisuus myydä kaasua ja ansaita lisätuloja.

Toistaiseksi Hughes ja kumppanit pilotoivat biokaasujärjestelmiä vain kodeissa, jotka kasvattavat lautoillaan sikoja. Näin raaka-ainetta riittää. Jatkossa mädätysmakkaraan voi työntää myös vesihyasinttia, jota kasvaa joka puolella järveä. Vesihyasintti on tulokaslaji, joka leviää valtavaa vauhtia tukkien vesistöjä, joten ruovikkoa onkin hyvä hieman harventaa.

Jätteiden käsittelyn edut ovat selkeät

Tällä hetkellä suurimmalla osalla kelluvien kylien asukkaista ei ole minkäänlaista käymälää. Ulosteet tippuvat lattian reiästä suoraan järveen. Ja juomavesi otetaan –   tietenkin samasta ympärillä vellovasta järvestä.

Rob Hughes esittelee miten mädätyslaitteen tuottama biokaasu palaa. Kuva: Olli MoilanenRob Hughes esittelee miten mädätyslaitteen tuottama biokaasu palaa. Kuva: Olli Moilanen

”Vain noin puolet kelluvien kylien asukkaista puhdistaa juomavetensä melkein aina”, Hughes arvioi.

”Sanitaatio on mielestäni kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tiedät sen itsekin: kun et ole terve, kaikki muu kärsii”, Hughes havainnollistaa.

Viime aikoina kelluviin taloihin ilmestyneet sikalat ovat pahentaneet sanitaatio-ongelmaa. Sikaloita on lisännyt muun muassa laaja kehitysyhteistyöhanke, jossa sikaloiden avulla luotiin kelluviin kyliin lisäelinkeinoja.

”Siinä hankkeessa ei valitettavasti ajateltu sanitaatiota. Näimme tässä tilaisuuden hieman korjata toisen hankkeen aikaansaannoksia”, Hughes sanoo.

Tilanne osoittaa, miten kehitysyhteistyössä yhden päämäärän saavuttaminen saattaa toisesta näkökulmasta olla jopa haitallista.

Kun ihmisten ja sikojen ulosteet kerätään talteen ja tehdään niistä biokaasua, saavutetaan kaksi verratonta etua: sanitaatiotilanne paranee ja energiaa syntyy. Jälkimmäinen tarkoittaa sekä rahallista että ajallista säästöä, kun polttopuita ei tarvitse kerätä tai kerosiinia ostaa.

Paikallinen osaaminen kohtaa ulkopuolisen näkökulman

Vaikka biokaasun tuottaminen jätteistä on selkeästi järkevää, Hughes korostaa, että kehitysyhteistyössä pitää kuunnella herkällä korvalla yhteisön ääntä.

Eräs kelluvan kylän asukas on tuonut erittäin aktiivisesti omia ajatuksiaan esiin. Hän muun muassa suunnitteli oman versionsa kelluvasta käymälästä.

”Ja juuri tämä on ollut meille tärkeä oppitunti. Meidän pitää pystyä olemaan vastaanottavaisia paikallisille innovaatioille”, Hughes sanoo.

”Usein insinöörikoulutus luo mahdollisuuden keksiä uusia ratkaisuja. Mutta todellinen menestys riippuu siitä, miten yhteisö ottaa ratkaisun vastaan. Ja useimmiten paikallisilta löytyy sellaista käytännön tietoa, joka vasta saa ratkaisun toimimaan tietyssä ympäristössä.”

Asukkaiden pitää myös huomata, että tekniikka toimii ja hyödyttää heitä.

”Ideaalitilanne olisi se, että ihmiset näkevät mädätyslaitteen ja toteavat, että se toimii niin hyvin, että rakentavat itselleen samanlaisen”, Hughes toivoo.

Olli Moilanen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Päivitetty 11.5.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi