Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Tadžikistan: Viisas viljelijä panostaa laatuun - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 16.3.2012

Tadžikistan: Viisas viljelijä panostaa laatuun

Kaksi kolmesta tadžikistanilaisesta saa niukan elantonsa maanviljelystä. Osa viljelijöistä on ryhtynyt satsaamaan laadukkaisiin tuotteisiin, joista maksetaan hyvin. 

Suuret puuvillapellot jäävät taakse, kun käännymme viljelijä Halim Rahmonovin, 53, pihalle. Hän tarjoaa heti makeita, kullanpunaisia aprikoosejaan.

”Aprikoosi on tilamme tärkein tuote. Uusilla laitteistoilla pystyn kuivattamaan hedelmät niin, että ne ovat laadukkaampia, jolloin saan niistä paljon paremman hinnan.”

Rahmonov sai aiemmin aprikooseista korkeintaan 5 Tadžikistanin somonia eli 80 senttiä kilolta, mutta nyt ykkösluokan hedelmien kilohinta on jopa 21 somonia eli 3,4 euroa.

Hän on saanut lainaa hankkeelleen YK:n kehitysohjelman UNDP:n Khujandin toimiston Aid for Trade -ohjelmasta, jota Suomen ulkoministeriö tukee. Aid for Trade tarjoaa Tadžikistanin pohjoisen Sughdin maakunnan maatalousyrittäjille koulutusta, neuvontaa ja lainoja. 

”Sain UNDP:ltä 10 000 dollarin lainan, jolla olen voinut hankkia hedelmiä varten kolme aurinkoenergialla toimivaa kuivauslaitteistoa, kuivauskehikoita ja muuta tarpeellista tavaraa. Osan lainasummasta olen pitänyt pääomana”, Rahmanov kertoo.

”Olen myös ostanut muilta viljelijöiltä hedelmiä ja kuivannut niitä. Tällä satokaudella ostin 42 tonnia aprikooseja. Olen pystynyt maksamaan lainasta takaisin jo kolmanneksen.”

Laatua ulkomaille

Laadukkailla tuotteilla riittää kysyntää, ja niistä maksetaan hyvin. Halim Rahmanov myy tuotteensa välittäjille, jotka kauppaavat kuivattuja aprikooseja Venäjälle ja Kazakstaniin.

”Kuivasin aprikoosit aiemmin vanhaan tapaan avoimen taivaan alla, jolloin ne saattoivat kostua, homehtua ja pilaantua”, Rahmanov selittää. Hedelmät olivat myös alttiita pölylle, hiekalle ja lialle. Lisäksi hedelmiä verottivat eläimet ja hyönteiset.

Rahmanov kasvattaa myös muita hedelmiä, kuten meloneja. Loppusyksystä kypsyvät greipit, mandariinit ja sitruunat, joiden viljelyn hän aloitti vasta pari vuotta sitten.

”Viime vuonna sitruunoita tuli jo kaksi tonnia”, hän kehaisee.

Pihalla on myös kasvihuone vihanneksia varten. Hedelmätarhojen ja kasvimaiden lannoitukseen hän käyttää oman tilansa karjanlantaa. Lehmiä on 24, vuohia 68 ja lampaita 56, Rahmanov luettelee.

Hänen tilansa toimii dekhan-osuuskuntana. Kun Neuvostoliitto hajosi 1991, neuvostoaikaiset kolhoosit lopettivat toimintansa. Ihmiset jatkoivat työskentelyä yhteistoimintatiloilla, joita alettiin kutsua nimellä dekhan farm, talonpojan farmi.

Osuuskunnat omistavat yli 60 prosenttia Tadžikistanin viljelyalasta. Tilojen koko vaihtelee kymmenestä hehtaarista tuhansiin hehtaareihin. Osuuskunta voi toimia kahden tai useamman perheen kollektiivina, mutta myös yksittäiset henkilöt voivat muodostaa oman tilan.

 ”Meidän osuuskuntaamme kuuluu 28 jäsentä. Olemme kaikki sukulaisia. Hedelmätarhoja meillä on parikymmentä hehtaaria. Sadonkorjuuaikana palkkaamme aprikoosin poimintaan myös ulkopuolisia työntekijöitä. Puuvillaa viljelemme kahdellatoista hehtaarilla”, Rahmanov selvittää.

”Meidän pitäisi saada aprikoosin viljelystä huomattavasti parempi tuotto kuin puuvillan viljelystä. Tavallisesta raakapuuvillasta on maksettu viime aikoina noin 7 somonia, kun  hyvälaatuisesta aprikoosista voi saada 21 somonia kilolta.”

Luomu kannattaa

Lähellä Rahmanovin tilaa on naisia puuvillapellolla. Työ on kovaa paahtavassa auringonpaisteessa. Höyhenenkeveitä puuvillapalloja saa kerätä pitkään ennen kuin kori alkaa täyttyä.

”Pyrimme keräämään noin 80 kiloa puuvillaa päivässä. Viljelyalaa on kuusitoista hehtaaria. Saamme puuvillaa yleensä 5-6 tonnia satokaudelta, joka kestää syyskuusta marraskuuhun”, 51-vuotias Saodat Akhmadjonova kertoo.

Hän johtaa dekhan-farmia, joka on 48 jäsenen osuuskunta. Viljelyalaa on yksi hehtaari jäsentä kohden. Puuvillan lisäksi osuuskunta kasvattaa viinirypäleitä ja aprikooseja. Osuuskunta on nyt siirtymässä luomutuotantoon ja odottaa puuvillalta parempaa tuottoa.

”Viljelemme luomupuuvillaa, koska siitä pitäisi saada sertifioinnin jälkeen kaksinkertainen hinta tavalliseen puuvillaan verrattuna. Lisäksi viljelykustannukset ovat oleellisesti pienemmät, kun ei tarvitse käyttää kemiallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä”, Akhmadjonova sanoo.

”Opin UNDP:n järjestämässä koulutuksessa paljon luomuviljelystä. Osaan nyt suunnitella viljelyä yleensä ja tiedän, kuinka suojata puuvillaa tuholaisilta ja valmistaa orgaanisia lannoitteita.”

Luomupuuvillan osuus maailman puuvillantuotannosta on vain yhden prosentin luokkaa, vaikka sen kysyntä ja tuotanto ovat kasvaneet viime vuosina.

Ympäristön kuormittaja

Puuvilla oli jo neuvostoaikana Tadžikistanin ykköskasvi, jonka viljelyä säädeltiin tarkkaan. Kasvi tuottaa edelleen 30 prosenttia valtion tuloista.

Perinteinen puuvillan viljely kuormittaa ympäristöä. Kasvi on altis lukuisille sairauksille ja tuhohyönteisille ja kestää huonosti kuivuutta. Se tarvitsee paljon vettä, mikä vaatii toimivia kastelujärjestelmiä.

Afganistanista alkunsa saava Amudarja-joki virtaa Tadžikistanin läpi Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin, kunnes se palaa Uzbekistaniin. Amudarjan veden käyttö puuvillan keinokasteluun on tärkeimpiä syitä Araljärven kuivumiselle. Se oli aikoinaan maailman neljänneksi suurin järvi.

Puuvillan viljelyssä käytetään enemmän torjunta-aineita kuin minkään muun kasvin tuotannossa. Arvioiden mukaan puuvillapelloilla käytetään jopa kymmenesosa maailmassa käytettävistä torjunta-aineista. Myös Tadžikistanissa tehoviljely on saastuttanut vesistöjä ja heikentänyt maaperää.

Suomi tukee maaseudun yrittäjiä

Tadžikistan on yksi niistä Keski-Aasian maista, joissa Suomen ulkoministeriö on tukenut UNDP:n koordinoimaa Aid for Trade -ohjelmaa vuodesta 2009 lähtien.

Tadžikistan on entisen Neuvostoliiton köyhin osa, jonka väestöstä 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Monet lähtevät etsimään leveämpää leipää Venäjältä. Tadžikistanin maataloussektori työllistää kaksi kolmesta työikäisestä kansalaisesta, vaikka vain seitsemän prosenttia vuoristoisen maan pinta-alasta sopii viljelyyn.

Aid for Trade -ohjelma tukee yrittäjyyttä maaseudulla ja edistää sitä kautta koko alueen taloudellista kehitystä. Viljelijät saavat koulutusta ja neuvontaa viljelyyn sekä tuotteiden markkinointiin. Lisäksi he voivat saada lainaa toiminnan kehittämiseen.

Keski-Aasian lisäksi Aid for Trade -ohjelmaa toteutetaan Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa. Ohjelma kuuluu ulkoministeriön Laajemman Euroopan aloitteeseen (WEI), jonka tarkoituksena on vahvistaa Suomen kehityspolitiikkaa Itä-Euroopassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa, yhteensä 11 maassa. WEI-aloite pyrkii edistämään alueen maiden vakautta ja hyvinvointia. Se tukee demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä sekä hyvää hallintoa. Pääteemoina ovat turvallisuus, kauppa ja kehitys, tietoyhteiskuntakehitys, energia- ja ympäristöyhteistyö sekä yhteiskunnallinen kestävyys. Aloitteen keskivälin evaluointi tehdään tänä vuonna.

Riitta Saarinen Kehitys-Utveckling 1.2012

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 15.3.2012


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi