Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Afganistan: Miespoliiseja tapetaan työtehtävissä, naispoliisi työmatkalla - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutisia

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 6.2.2012

Afganistan: Miespoliiseja tapetaan työtehtävissä, naispoliisi työmatkalla

Afganistanin poliisivoimista naisia on vain 1 300 eli noin prosentti. Lisää tarvittaisiin, mutta rekrytoinnin esteenä on asenneilmasto niin kentällä kuin työpaikallakin. 

Naisen on helpointa avautua ongelmistaan toiselle naiselle. Varsinkaan kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta hän ei kerro miehelle, edes poliisille. Yhtä lailla hän vaikenee perheen sisäisistä asioista.

”Siksi Afganistan tarvitsee lisää ammattitaitoisia naispoliiseja”, sanoo paikallisen naisverkoston Afgan Women's Networkin johtaja Samira Hamidi.

Naispoliisit saavat koulutusta aseen käsittelyssä Kabulin sotilaallisessa harjoituskeskuksessa. Kuva on keväältä 2010. Kuva: Isafmedia / Flickr / CC BY 2.0Naispoliisit saavat koulutusta aseen käsittelyssä Kabulin sotilasharjoittelukeskuksessa. Kuva on keväältä 2010. Kuva: Isafmedia / Flickr / CC BY 2.0

Naispoliisit ovat tarpeen myös ase-etsinnöissä niin kodeissa kuin lukuisissa tarkastuspisteissä katujen ja teiden varsilla. Näin siksi, että miehen ei ole soveliasta tunkeutua tuntemattoman naisen kotipiiriin tai tehdä hänelle ruumiillista turvatarkastusta.

”Afganistanin perinteen ja islamin mukaan on parasta, että naiset ovat tekemisissä naisten kanssa”, muistuttaa kenraali ja varasisäministeri Abdulrahman Rahman.

Tätä nykyä Afganistanin poliisivoimissa palvelee 1 300 naista, mikä vastaa prosenttia poliisin kokonaisvahvuudesta. Sisäministeriö kaavaileekin naispoliisien määrän kasvattamista 5 000:een vuoteen 2014 mennessä. Samaan aikaan vastuu Afganistanin turvallisuudesta siirtyy kansainvälisiltä joukoilta maan omille viranomaisille.

”Nykytilanteessa saamme olla tyytyväisiä, jos meillä on edes 5 000 naispoliisia. Silti sekin on liian vähän”, Rahman myöntää.

Vain 45 prosenttia hyväksyy naispoliisit

Naispoliisien värvääminen ei ole helppoa, sillä afganistanilaisten mielestä poliisiksi kelpaa vain mies.

Vastaavasti harva perhe haluaa tytärtään ammattiin, jonka useimmat afganistanilaiset yhdistävät lahjontaan ja mielivaltaan. Naispoliisi joutuu työskentelemään myös vieraiden miesten rinnalla, mikä varsinkin maakunnissa verottaa hänen mainettaan.

Pari vuotta sitten tehdyssä kyselyssä vain 45 prosenttia vastaajista ilmoitti hyväksyvänsä naispoliisit. Erityisen penseästi naispoliiseihin suhtauduttiin Afganistanin kaakkoisissa maakunnissa.

Hamidi selittää muutosvastarintaa tietämättömyydellä, jonka paikkaamiseksi hän tarjoaa valistusta naisille ja heidän vanhemmilleen. Nyt poliiseiksi ryhtyvät lähinnä vapaamielisten perheiden tyttäret.

”Ihmisille pitää kertoa poliisin työstä. Heitä pitää muistuttaa, että Afganistan tarvitsee naispoliisejaan. Moskeijoiden perjantairukouksissa ja kyläneuvostojen kokouksissa arvovaltaiset miehet voisivat kannustaa toisia miehiä lähettämään vaimonsa, siskonsa ja tyttärensä poliisikouluihin”, Hamidi ehdottaa.

”Tytöt tarvitsevat myös myönteisiä esimerkkejä työssään menestyvistä naispoliiseista.”

Ei vain teenkeittäjiä

Poliisipukuun sonnustautunut nainen ei ole Afganistanissa uutta ja outoa. Ensimmäiset naispoliisit valmistuivat 1950-luvun lopussa, ja osa heistä toimii nyt korkeissa viroissa maan turvallisuushallinnossa.

Silti Johanna Valenius ei kanna huolta vain naispoliisien värväämisestä vaan myös jo virkaatekevien naispoliisien asemasta. Valenius johtaa Afganistanissa Euroopan unionin poliisioperaation EUPOLin ihmisoikeus- ja tasa-arvoyksikköä.

”Afganistan ei tarvitse 5 000 naispoliisia, jotka keittävät vain teetä”, hän kärjistää.

Liian usein naispoliisit päätyvät teenkeiton ohella siivoamaan tai muutoin huolehtimaan urakehityksen kannalta epäolennaisista tehtävistä. He jäävät vaille lisäkoulutusta tai työssä välttämätöntä asetta ja univormua. Samalla yhteiskunnan perinteet rajoittavat naispoliisien liikkumista ja esimerkiksi yötyötä.

Naispoliisit kokevat työpaikallaan myös väheksyntää ja seksuaalista häirintää. EUPOL onkin perustanut naispoliiseille auttavan puhelimen, josta he saavat neuvoja ongelmatilanteissa.

Poliiseja tapetaan 3–5 joka päivä

Valenius muistuttaa, että poliisin työ on erittäin vaarallista: joka päivä Afganistanissa tapetaan 3–5 poliisia. Loukkaantuneita on kaksi kertaa enemmän.

”Miespoliisi kuolee työtehtävissään, kun taas naispoliisi kuolee matkalla töihin tai kotiin. Naiset kuolevat, koska ovat naisia ja poliiseita.”

Valenius viittaa esimerkiksi Malalai Kakariin, jonka talebanit ampuivat kotitalonsa eteen syksyllä 2008. Kakar johti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista yksikköä Kandaharin poliisissa.

Toki Afganistan myös edistyy. Naiset oppivat oikeuksistaan, ja poliisin perheyksiköt puuttuvat kotien väkivaltaan ja muihin riitatilanteisiin. Valtaosa yksikön poliiseista on erikoiskoulutettuja naisia.

”On saavutus nähdä yhä useampi nainen kertomassa kokemastaan väkivallasta naispoliisille”, Samira Hamidi kuvaa nykytilannetta.

Samira Hamidi ja Abdulrahman Rahman osallistuivat tammikuussa Helsingissä järjestettyyn Naiset, rauha ja turvallisuus -seminaariin.

Tiina Kirkas

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi