Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Tausta: Etelä-Afrikka apartheidin jälkeen - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 5.1.2012 | Suomen suurlähetystö, Pretoria

Tausta: Etelä-Afrikka apartheidin jälkeen

Etelä-Afrikkaa apartheidin purkamisesta lähtien hallinnut Afrikan kansalliskongressi (ANC) järjestää 8. tammikuuta 100-vuotisjuhlansa Bloemfonteinissa, jossa puolue aikoinaan perustettiin. Paikalle odotetaan 120 000 vierasta. Suomea edustaa ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Apartheidin aikaan mustat pakotettiin asumaan omille alueilleen, joista he saattoivat luvanvaraisesti käydä töissä valkoisten alueilla. Kuva on vuodelta 1985 Nyanga-nimiseltä asuma-alueelta läheltä Cape Townia. Kuva: YK/Flickr/CC BY-NC-ND 2.0Apartheidin aikaan mustat pakotettiin asumaan omille alueilleen, joista he saattoivat luvanvaraisesti käydä töissä valkoisten alueilla. Kuva on vuodelta 1985 Nyanga-nimiseltä asuma-alueelta läheltä Kapkaupunkia. Kuva: YK/Flickr/CC BY-NC-ND 2.0

Vuodesta 1961 lähtien Etelä-Afrikan valtiomuoto on ollut tasavalta. Maa siirtyi rotuerotteluun perustuneesta apartheid-järjestelmästä enemmistödemokratiaan vuonna 1994, jolloin pidettiin ensimmäiset demokraattiset vapaat vaalit.  Nelson Mandela valittiin presidentiksi, ja siitä lähtien maata on hallinnut Afrikan kansalliskongressin (ANC) johtama koalitio.

Mandelan jätettyä politiikan ennen vuoden 1999 vaaleja Etelä-Afrikan presidentiksi nousi Thabo Mbeki, joka valittiin uudelleen vuonna 2004. Mbekin presidenttikautta leimasivat riidat entisen varapresidenttinsä Jacob Zuman kanssa, joka valittiin ANC:n johtoon joulukuussa 2007. Syyskuussa 2008 Mbeki suostui ANC:n johdon vaatimuksesta eroamaan presidentin virasta ennen kautensa päättymistä.

Maan virkaatekevänä presidenttinä vuoden 2009 huhtikuussa pidettyihin vaaleihin asti toimi Kgalema Motlanthe, jonka jälkeen Zuma nousi maan johtoon 9. toukokuuta 2009.

ANC:n tärkeimmät liittolaiset ovat olleet ammattiyhdistysliike COSATU ja Etelä-Afrikan kommunistinen puolue (SACP), joka on osallistunut maan parlamenttivaaleihin ANC:n ehdokaslistoilta. Liittolaisten välisiin suhteisiin on viimeisten vuosien aikana muodostunut jännitteitä, kun COSATU ja SACP ovat vaatineet suurempaa vaikutusvaltaa päätettäessä maan talouspolitiikasta.

ACN on edelleen vahvasti vallassa, ja ainoa varteenotettava oppositiopuolue on Democratic Alliance (DA), vaikka siitä ei ole vielä ANC:n haastajaksi.

DA on pyrkinyt kasvattamaan suosiotaan myös maan mustan väestön keskuudessa, ja lokakuussa 2011 puolueen parlamenttiryhmä sai uudet kasvot, kun ryhmän uudeksi johtajaksi valittiin 31-vuotias Lindiwe Mazibuko. Puolue pitää valintaa historiallisena, koska ensimmäistä kertaa parlamenttiryhmän johtoon nousi nuori musta nainen.

Onni yksillä, kesä kaikilla. Tälle rannalle stranofonteinilaisrannalle Cape Townin lähistöllä ei ollut mustilla asiaa. Kuva vuodelta 1985. Kuva: YK/Tannenbaum/Flickr/CC BY-NC-ND 2.0)Onni yksillä, kesä kaikilla. Tälle rannalle stranofonteinilaisrannalle Cape Townin lähistöllä ei ollut mustilla asiaa. Kuva vuodelta 1985. Kuva: YK/Tannenbaum/Flickr/CC BY-NC-ND 2.0)

Jakautunut ja eriarvoinen yhteiskunta

Etelä-Afrikan 17 demokratisoitumisen jälkeistä vuotta eivät ole tuoneet ratkaisua maan sitkeään rakenteelliseen työttömyyteen ja tuloeroihin. Etelä-Afrikan yhteiskunta on edelleen erittäin jakautunut ja eriarvoinen.

Vaikka maahan on kehittynyt musta keskiluokka, valtaosa mustasta väestöstä elää edelleen köyhyydessä. Vauraus keskittyy pitkälti valkoisille, vaikka poliittinen valta on mustilla. Osa valkoisista on katkeroitunut Afrikan kansalliskongressin ANC:n mustia suosivista työlaeista ja syyttää puoluetta korruptiosta.

Yhteiskunnallinen muutosprosessi on edennyt, mutta vaaleissa annetut epärealistiset lupaukset koettelevat erityisesti köyhimmän kansanosan kärsivällisyyttä. Muutoksien halutaan tapahtuvan heti ja konkreettisesti, mutta todellisuudessa aikaa tarvitaan ainakin kahden sukupolven verran.

Suurimmat haasteet ovat tällä hetkellä koulutus, työttömyys, terveydenhoito, rikollisuus ja maaseudun kehitys. Myös palveluiden tuottaminen mustien köyhille asuinalueille on ollut vaikeaa, mistä on aiheutunut mellakoita ja väkivaltaisuuksia.

Kun ANC nousi valtaan vuonna 1994, se lupasi tasa-arvoa ja työtä kaikille. Se neuvotteli maailman edistyksellisimpiin kuuluvan perustuslain, joka takaa kaikille oikeuden työhön, asuntoon ja koulutukseen.

Jyrkät koulutuserot näkyvät koulujen päättökokeiden tuloksissa. Kuva: Marja-Leena KultanenJyrkät koulutuserot näkyvät koulujen päättökokeiden tuloksissa. Kuva: Marja-Leena Kultanen

Koulutetusta työvoimasta pulaa

Apartheidin jälkeen Etelä-Afrikassa ei ole ollut tarpeeksi koulutettuja ihmisiä toteuttamaan talouden uusjakoa. Monet valkoisista virkamiehistä olivat hyväksyneet kompensaatiopaketin, jolla he luopuivat työpaikastaan. Tilalle ei ollut palkata koulutettuja mustia, sillä heidän koulutukseensa ei panostettu apartheidin aikana. Maasta puuttui  ja puuttuu edelleen  keskitason johtoa, insinöörejä, virkamiehiä ja ylipäätään pätevää työvoimaa.

ANC:n toimintaan vaikuttaa tällä hetkellä vuoden 2012 puoluekokous ja kysymys Zuman uudelleen valinnasta. Myös kolmikanta ANC:n, kommunistien ja ammattiyhdistysliikkeen välillä on horjunut, varsinkin AY-liikeen arvostellessa ANC:n toimintaa.

ANC:n nuorisoliigan, etenkin sen johtajan Julius Maleman, toiminta on ollut provosoivaa ja aggressiivista. Marraskuussa 2011 puolueen kurinpitokomitea erotti hänet viideksi vuodeksi puolueesta ja samalla nuorisojärjestön (ANCYL) johtajuudesta. Tällä hetkellä Maleman poliittinen tulevaisuus on auki.

ANC:lla on edelleen yksinkertainen enemmistö parlamentissa, vaikka se menettikin kahden kolmasosan enemmistönsä vuoden 2009 vaaleissa. Zuman arvioidaan olevan poliittisen uransa vaikeimmassa tilanteessa sitten vuoden 2007, jolloin hänet valittiin ANC:n presidentiksi. Eräiden arvioiden mukaan myös itse puolue on murrosvaiheessa.

Presidentti Zuman valtakausi on ollut tähän mennessä ailahtelevaa, ja häntä pidetään enemmänkin välittäjänä ja tasapainottajana kuin suurena valtiomiehenä. Zuman aikana ANC:n kannatus on kaksissa vaaleissa laskenut. Valtionhallinnon institutionaalinen epävarmuus, kapasiteetin puute ja huonosti valmisteltu lainsäädäntö eivät luo uskoa paremmasta lähitulevaisuudesta. Yhtäältä Zuman suosio on kestänyt ja yht’äkkiä hän on taas aallonharjalla.

 

Msendon klinikan synnytyshuone. Kuva: Laura OjaKyläklinikan synnytyshuone odottaa koulutettua hoitajaa Dwesassa. Se on köyhimpiin maakuntiin kuuluvan Itä-Kapmaan köyhintä seutua. Kuva: Laura Oja

 

Lakiesitys rajoittaa sananvapautta

Myös sananvapaudesta on tullut polttava aihe viime kuukausien poliittisessa keskustelussa. Etelä-Afrikan parlamentin alempi kamari hyväksyi marraskuussa 2011 valtion tietosuojelulain, joka on hallituksen mukaan välttämätön kansalliselle turvallisuudelle.

Käytännössä lakiesitys antaa mahdollisuuden valtionhallinnon elimille luokitella asiakirjojaan salaisiksi haluamallaan tavalla kansallisen intressin ja kaupallisen tiedon nimissä. Tietojen luvaton julkistaminen tai pelkkä hallussapito voi tuoda toimittajalle tai vuotajalle usean vuoden vankeustuomion.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö ennustaa, että laki rajoittaa viestimien mahdollisuuksia selvittää korkean tason korruptiota. Seuraavassa vaiheessa lakiesitys siirtyy kansallisen provinssineuvoston äänestykseen. Se voi palauttaa asian takaisin parlamentin käsiteltäväksi muutosehdotuksin.

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi