Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Intiassa kotiapulaisen työolot vaihtelevat orjuudesta löyhään palkkatyöhön - Ulkoasiainministeriö: Global.finland

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 15.12.2011

Intiassa kotiapulaisen työolot vaihtelevat orjuudesta löyhään palkkatyöhön

Kotiapulaisen työtä halveksivat Intiassa sekä työn antajat että sen tekijät. Yhteisten työehtojen luomista vaikeuttaa paitsi lainsäädännön puuttuminen, myös syvään juurtunut käsitys, jonka mukaan työolosuhteet ovat työnantajan moraalikysymys, eivät työntekijöille kuuluva oikeus, todetaan Päivi Mattilan väitöskirjassa.

Kuva: Päivi MattilaKotiapulaiset mahdollistavat keskiluokalle fyysistä työtä välttelevän elämäntyylin. He helpottavat naisten kotityötaakkaa mutta uusintavat myös luokkaeroja niin keskiluokan ja köyhien kuin alemman ja ylemmän keskiluokan välillä. Kuva: Päivi Mattila

”Se, mitä kotitalouksissa tapahtuu, heijastuu myös muuhun yhteiskuntaan”, sanoo valtiotieteen tohtori ja Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön vs. johtaja Päivi Mattila. ”Kodeissa tehtävä työ on iso poliittinen kysymys, varsinkin sellaisessa maassa kuin Intia, jossa kodin merkitys on erityisen tärkeä.”

Mattila väitteli lokakuussa Helsingin yliopistossa aiheenaan Intian kotien työsuhteet. Kotiapulaisen työ on naisten ja tyttöjen suurimpia työllistäjiä Intian epävirallisella sektorilla.

”Tutkimusaiheessani tiivistyvät kehitysmaiden sisäiset erot. Niin naiset kuin miehetkin ovat keskenään hyvin erilaisia ja eriarvoisia”, Mattila kertoo.

”Työntekijöiden ja työnantajien suhteet ovat oivallinen näyttämö tutkia yhteiskunnan valtasuhteita ja naisten keskinäistä eriarvoisuutta. Ne paljastavat hyvin paljon Intian hierarkkisista suhteista ja niihin vaikuttavista tekijöistä, kuten kasti, luokka, sukupuoli, etnisyys, uskonto ja ikä.”

Nuoret tytöt luovivat kahden maailman välillä

Mattila tutki yksityisissä kotitalouksissa työskenteleviä nuoria tyttöjä ja naisia sekä työnantajia Jaipurissa Rajasthanissa. Hän ei haastatellut saman kotitalouden emäntiä ja apulaisia, jolloin aroistakin asioista voitiin puhua ilman pelkoa.

”Nuoret tytöt olivat tottuneet luovimaan kahden maailman välillä. He saattoivat olla omassa kodissaan hyvinkin kärkeviä, mutta kuuliaisia emännän talossa”, Mattila kertoo.

Kotiapulaisen työhön liittyy vahva stigma, eikä se toimi ponnahduslautana parempiin töihin. Mattilan tutkimuksen mukaan sekä työntekijät että työnantajat pitivät kotiapulaisen työtä ala-arvoisena ja halveksittavana, eivätkä työntekijät nähneet tulevaisuuttaan kovinkaan toiveikkaana.

Työ siirtyy äidiltä tyttärille, jotka keskeyttävät usein koulunkäynnin osallistuakseen perheen tulonhankintaan.

Lapsityöntekijät eivät aiheuta turvallisuusriskiä

Nyky-Intiassa työsuhteet perustuvat enenevästi markkinalogiikkaan, jossa tietyt tehtävät ostetaan ennalta sovittuun hintaan. Silti kotiapulaisen työhön kuuluu myös perinteisiä palvelijasuhteen elementtejä kuten vapaa- ja työajan rajan hämärtyminen.

Kuva: Päivi MattilaOsa työnantajista ulkoistaa lähes kaiken työn 24-tunnin palvelijoille . Toiset palkkaavat osa-aikaisen työntekijän suorittamaan likaisimpina pidettyjä tehtäviä kuten tiskausta ja roskien vientiä. Kuva: Päivi Mattila

Työolosuhteet vaihtelevat orjuuden kaltaisista oloista jossain määrin säädeltyyn palkkatyöhön. Puhe palvelijoiden aiheuttamasta turvallisuusriskistä on yleistä, ja työnantajat ovatkin kehittäneet monia riskienhallintakeinoja, esimerkiksi lasten palkkaamisen.

Vuonna 2006 Intiassa tuli voimaan laki, joka kielsi alle 14-vuotiaiden lasten työnteonkotitalouksissa.Mattila teki haastattelut ja havainnoinnin vuosina 2004–2007, joten hänen aloittaessaan ei lakia vielä ollut.

Laista on puhuttu mediassa paljon, joten ihmiset – sekä työntekijät että työnantajat – ovat varsin tietoisia siitä. Nuorimmat kotiapulaiset saattavat kuitenkin yhä olla selvästi alle 14-vuotiaita. Yleensä he asuvat perheissä.

”On selvää, että juuri he ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Tilanne on parempi, jos lapsen perhe asuu samalla paikkakunnalla, mutta toisinaan suku saattaa asua hyvinkin kaukana. Tähän kytkeytyy myös siirtolaisuus. Esimerkiksi Jaipuriin tuli kotitalouksiin työntekijöitä Nepalista, Länsi-Bengalista ja Assamista”, Mattila sanoo.

”Pahimmillaan lasten riisto voi olla hyvin rajua. Koska lapset ovat kotona läsnä koko ajan, altistaa se heitä fyysiselle ja toisinaan myös seksuaaliselle väkivallalle.”

Omissa kodeissaan asuvat siivoojat ovat sen sijaan saavuttaneet tiettyjä yhteisiä vaikkakin epävirallisia palkkakäytäntöjä.

Yhteisten työehtojen luomista vaikeuttaa paitsi yhtenäisen lainsäädännön puuttuminen, myös syvään juurtunut käsitys, jonka mukaan kotityöläisten työolosuhteet ovat pääasiassa kunkin työnantajan moraalikysymys, eivät työntekijöille kuuluva oikeus.

Koska lähes jokaisessa Intian keskiluokkaisessa ja varakkaassa kodissa on työntekijöitä, voi sektorin sääntelypyrkimyksillä olla laajoja vaikutuksia.

Sosiaaliluokka leimaa ihmisen kastiakin vahvemmin

Mattilan havaintojen mukaan työntekijän asema riippuu paljon iästä, kastista ja tehtävästä. Bramiini-kastiin kuuluva mieskokki on aivan eri asemassa kuin yhdeksänvuotias tyttö, joka on tullut taloon kotiapulaiseksi toisesta osavaltiosta.

Esimerkiksi bramiinien kohdalla sosiaaliluokka määrittää ihmistä alaspäin kastia voimakkaammin. Perinteisesti kastista johtuvat käytännöt siis laajenevat koskemaan kaikkia köyhiä.

Työntekijöitä pidetään likaisina ja heille tarjotaan teetäkin eri kupeista.

”Eräs haastateltavani kertoi, että kun työnantaja huomasi, ettei hän ollutkaan likainen, alkoi tämä tarjota teetä samoista kupeista. Taustalla vaikuttavat aina henkilökohtaiset suhteet.”   

Riitta Saarinen

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja. Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi