Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Digitarina: Millaista on elämä Namibian slummissa 50 sentillä päivässä? - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Nettivideot

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Tallenteet, Uutiset, 24.10.2011

Digitarina: Millaista on elämä Namibian slummissa 50 sentillä päivässä?

Namibialainen Meme Christina Paulus on leski ja kuuden lapsensa yksinhuoltaja. Hän sinnittelee rikkaan Windhoekin köyhällä alueella  äärimmäisessä köyhyydessä kuten joka kuudes maapallon ihminen. Köyhyyden vähentäminen on vuosipäiväänsä viettävän YK:n keskeisin vuosituhattavoite.

Namibia on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista, ja maan sisäinen elintasokuilu näyttää vain jyrkentyvän. Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon perinnökseen jättämä rakenteellinen eriarvoisuus hankaloittaa työpaikkojen luomista ja köyhyyden vähentämistä. 

Namibian pääkaupungissa Windhoekissa jyrkät tulo- ja elintasoerot ovat silmiinpistäviä. Vauraiden alueiden moderneista ostoskeskuksista hyväosaiset hankkivat viimeisimmän muodin mukaisia vaatteita, kodinkoneita ja tyylihuonekaluja. Katuturan kaupunginosassa taas törmää köyhyyteen ja puutteeseen.

Windhoekin musta väestö pakkosiirrettiin Katuturaan 1960-luvulla rotujen erillään pitämisen (apartheid) politiikan toteuttamiseksi. Useimmat asukkaat ovat jääneet Katuturaan Namibian itsenäistymisen ja rotuerottelujärjestelmän lakkauttamisen jälkeenkin. 

Katuturan alue kasvaa jatkuvasti, koska maaseudun työttömyys ajaa ihmisiä kaupunkeihin. Useimmiten uusien tulokkaiden kohtalona on päätyä asumaan kaupunginosan reunamille nousseisiin aaltopeltisiin hökkelikyliin.

Sinnittelyä 50 sentillä päivässä

Yksi Katuturan köyhyydessä sinnittelevistä namibialaisista on Meme Christina Paulus, kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti. Hän asuu perheineen Havannan Kabilaksi nimetyssä hökkelikylässä.

Perheen toimeentulo on tiukkaa. Sosiaaliturvajärjestelmää ei ole ja kunnollisen palkkatyön löytäminen on vaikeaa, joten Christinan ja lasten täytyy yhdessä yrittää koota pienet tulonsa monista eri lähteistä.

Koko perheellä on käytettävissään keskimäärin vain noin 100 euroa kuukaudessa. Summa merkitsee noin 50 senttiä päivässä perheenjäsentä kohti, eli se jää selvästi alle äärimmäisen köyhyyden rajan. Tällä summalla pitäisi ruokkia, vaatettaa ja kouluttaa lapset.

Teksti: Veera Virmasalo & Pirita Juppi

Video: Osuuskunta Glokaali

Vuosituhattavoite 1: Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen

 

YK:n vuosituhattavoitteiden mukaan köyhien ja nälkäänäkevien määrä pitäisi puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on asetettu suhteessa vuoteen 1990, eli vuonna 2015 alle dollarilla päivässä elävien ihmisten osuuden maailman väestöstä tulisi olla puolet vuoden 1990 tasosta.

Köyhyyden vähentämisessä otettiin vuosituhannen vaihteessa lupaavia edistysaskelia, mutta 2000-luvun lopun globaali talouden taantuma hidasti positiivista kehitystä ja heikensi työllistymismahdollisuuksia kaikkialla maailmassa. Köyhyyden taustalla on tyypillisesti työttömyys tai työskentely huonosti palkatuissa, epävakaissa, osa- ja väliaikaisissa töissä tai kokonaan virallisen talouden ulkopuolella. YK:n tavoitteena onkin lisätä työllistymistä kokoaikaisiin ja tuottaviin työtehtäviin inhimillisissä työoloissa.

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi