Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Raiskattu jää ilman tukea Kamerunissa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 20.7.2011

Raiskattu jää ilman tukea Kamerunissa

Häpeän, tietämättömyyden ja oikeusjärjestelmän toimimattomuuden takia suurin osa raiskauksista jää käsittelemättä.

Raiskaustukiyksikkö Kamerunin pääkaupungissa Yaoundéssa on täynnä vahvoja naisia. Itsekin raiskausten ja insestin uhreja olevat naiset auttavat nyt puhelimessa ja vertaistukiryhmissä muita saman kohtalon kokeneita.

Kolme toimistossa työskentelevää naista ovat tavallaan onnekkaassa asemassa. Tuen ja terapian löytäminen ei Kamerunissa kuten monissa muissakaan kehitysmaissa ole helppoa, vaikka raiskaukset ovat yleisiä.

Lisäksi uhreihin kohdistetaan niin paljon hylkimistä ja häpeää, ettei asiasta mielellään puhuta julkisesti, jos lainkaan.

Chanelle maalasi kokemuksistaan teoksen Raiskaus on rikos -kampanjan avajaisiin. Kuva: Hanna KoivistoChanelle maalasi kokemuksistaan teoksen Raiskaus on rikos -kampanjan avajaisiin. Piirtämistä ja maalaamista käytetään apuna myös vertaistukiryhmissä. Kuva: Hanna Koivisto

"Nyt kokemuksista puhuminen on helppoa ja terapeuttista", sanoo Chanelle, yksi kolmesta puhelintukihenkilöstä, mutta puree huulta ja nieleskelee kyyneleitä kertoessaan tarinaansa.

Chanelle, 20, on raiskattu kahdesti. Molemmilla kerroilla sen teki oman perheen jäsen. Ensimmäisellä kerralla Chanellen raiskasi isoveli, kun hän oli kuusivuotiaana ripustamassa pyykkejä kotikylässään. Toisen kerran sen teki setä, kun tyttö oli viettämässä lomaa tämän luona Yaoundéssa. Silloin Chanelle oli 13-vuotias.

Molemmat tapaukset tulivat heti julki. Ensimmäisellä kerralla toinen Chanellen isovelistä huomasi jäljet, ja toisella kerralla täti vei hänet sairaalaan, koska vauriot olivat niin vakavat.

"Kun kerroin kotona raiskauksesta, vanhempani haukkuivat minua huoraksi, ottivat pois koulusta ja karkottivat kotoa", Chanelle kertoo.

Sen jälkeen tyttö asui tätinsä luona ja kyläläiset keräsivät rahaa, jotta hän pääsi jatkamaan koulunkäyntiä. Minkäänlaista terapiaa tai muuta tukea ei ollut tarjolla, ja nuori tyttö joutui käsittelemään asian yksin.

Joka 20. nainen raiskattu

Kamerunissa arvioidaan olevan noin 500 000 raiskausten tai insestin uhria. Se tarkoittaa joka kahdettakymmenettä Kamerunin naisista ja tytöistä.

Raiskaustukikeskusta pyörittävän kansalaisjärjestö Renatan (National Network of Aunties Associations) tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa uhreista kertoo kyllä asiasta jollekin. Yleensä uskottu kuitenkin kehottaa olemaan kertomatta asiasta muille ja asian käsittely jää siihen.

"Minä yritin kaksi kertaa itsemurhaa ja toisella kertaa melkein onnistuinkin, mutta pikkuveljeni ehti väliin", Chanelle kertoo.

Lopetettuaan koulun Chanelle muutti pääkaupunkiin ja asui missä milloinkin, muun muassa bussiasemalla pienessä majassa yhdessä prostituoidun kanssa. Vasta kolme vuotta sitten hän kuuli mahdollisuudesta osallistua vertaistukiryhmään ja päätti kokeilla.

Nykyisin Chanelle puhuu kokemuksistaan mielellään ja on ollut useasti julkisuudessakin. Perhe ei siitä pidä.

"En ole ollut kolmeen vuoteen missään tekemisissä perheeni kanssa. Heidän mielestään raiskaus ei ollut sedän vaan minun vikani eikä minun olisi pitänyt puhua asiasta", Chanelle sanoo.

Hänet raiskannut setä asuu edelleen Yaoundéssa ja on uhannut tappaa tytön, jos tämä tulee kadulla vastaan.

Oikeuslaitokseen ei voi luottaa

Vaikka raiskaukset ovat yleisiä, ne ratkotaan hyvin harvoin oikeudessa. Renatan johtajan Georgette Arrey Takun mukaan syynä eivät ole puutteelliset lait vaan niiden toteuttaminen. Korruptio kukkii, eikä oikeuslaitokseen voi luottaa.

Renatan johtaja Georgette Arrey Taku tutkii raiskauksesta kertovia maalauksia Raiskaus on rikos -kampanjan avajaisissa. Kuva: Hanna KoivistoRenatan johtaja Georgette Arrey Taku tutkii raiskauksesta kertovia maalauksia Raiskaus on rikos -kampanjan avajaisissa. Kuva: Hanna Koivisto

"Rahakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat voittavat aina. Kanteluita raiskauksista kyllä tehdään, mutta ne johtavat harvoin mihinkään. Vaikka uhri tunnistaisikin tekijän, mies voi ostaa itsensä vapaaksi", Taku sanoo.

Usein oikeus toimii myös tuskaisen hitaasti. Esimerkiksi eräs kolmevuotiaana raiskattu tyttö ja hänen perheensä ovat odottaneet käsittelyä jo kolme vuotta.

"Korruptio takaa, että aina löytyy joku syy lykkäykseen", Taku toteaa.

Usein tapaukset hoidetaankin mieluummin rahalla.

"Meillä oli esimerkiksi tapaus, jossa nuori tyttö oli raiskattu. Hänen isoisänsä halusi viedä asian oikeuteen, mutta raiskaaja tarjosi perheelle 300 000 frangin (450 euron) korvausta ja se oli muun perheen mielestä parempi vaihtoehto. Kukaan ei luota oikeuslaitokseen", Taku kertoo.

Harva käy edes lääkärissä

Ongelmana ei kuitenkaan ole pelkästään oikeusjärjestelmän tehottomuus. Koska raiskauksista ei puhuta julkisesti, moni raiskatuista ei yksinkertaisesti tiedä, miten uhriksi joutumisen jälkeen pitäisi toimia. Vain noin neljäsosa uhreista käy edes lääkärissä ja hankkii lääkärintodistuksen, jota ilman syytettä ei edes kannata nostaa.

"Me yritämme kertoa naisille, ettei raiskauksista pidä olla hiljaa. Se, ettei asioille tehdä mitään, johtaa vain uusiin raiskauksiin. Edes kaikki miehet eivät tunnu tietävän, että raiskaus on rikos", Taku sanoo.

Järjestö on myös alkanut kouluttaa sairaanhoitohenkilökuntaa, sillä monille uhreille raiskauksen jälkeinen käynti sairaalassa on ensimmäinen.

"Usein sairaalassakin syyllistetään, mikä ei auta shokissa olevaa uhria.”

Takun mukaan kampanjointi ja koulutus on parantanut naisten asemaa ja yleistä tietoisuutta raiskauksista ja yhä useampi nainen uskaltaa puhua asiasta.

Pitkään ilman tukea ollut Channelle toivoo, että jokainen raiskauksen kokenut uskaltaisi hankkia apua ja puhua asiasta. Hänen mukaansa kaikki eivät syyllistä uhreja. Esimerkiksi Chanellen kolmevuotiaan pojan isä tietää Chanellen raiskauksista, mutta hyväksyy tämän silti.

Raiskaaja jää lähes aina tuomitsematta

  • Raiskaukset ovat yleisiä monissa kehitysmaissa. Kamerunissa yli 5 prosenttia tytöistä ja naisista on raiskattu.
  • 14 prosenttia naisista on onnistunut pakenemaan raiskausyrityksistä.
  • 18 prosenttia raiskausten uhreista on joutunut oman perheen jäsenen raiskaamaksi, 9 prosenttilla on ollut samaan aikaan useampi kuin yksi raiskaaja ja 11 prosenttia uhreista on raiskattu useammin kuin kolmesti.
  • 18 prosenttia raiskausten uhreista sai raiskauksen takia sukupuolitaudin, muun muassa hiv:n.
  • 24 prosenttia tuli raskaaksi.
  • Moni traumatisoituu loppuiäkseen.
  • Vain 23 prosenttia uhreista hankkii lääkärintodistuksen, joka on mahdollisessa oikeudenkäynnissä tärkeä todiste.
  • 16 prosenttia uhreista tekee rikosilmoituksen. Ainoastaan 7 prosenttia raiskaustapauksista menee oikeuteen asti ja noin 5 prosenttia raiskaajista sai tuomion.
  • Kamerunin lain mukaan raiskaaja voi saada 5–10 vuotta vankeutta tai jopa elinikäisen, jos hän on raiskatun vanhempi tai huoltaja.

Hanna Koivisto

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 15.7.2011


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi