Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Mikä on mikrolainojen vaikutus? - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 10.6.2011

Mikä on mikrolainojen vaikutus?

Ylisuuria odotuksia on seurannut julkinen pettymys. Tutkimustieto Bangladeshista avaa näkymää mikrorahoituksen väitettyihin ongelmiin, kirjoittaa Pertti Haaparanta.

Andra Pradeshin osavaltiossa Intiassa mikroluotonsaajat kieltäytyivät taannoin joukolla maksamasta lainojaan takaisin. Osavaltion hallitus sääti lain tukeakseen lainaajia, ja laissa myös säädellään mikrolainojen ehtoja.

Viime vuoden aikana mikrolainat ovat saaneet osakseen kielteistä julkisuutta rikkaissa maissa. Se on todennäköisesti tullut monille yllätyksenä, saihan tunnetuimman mikroluottopankin, Grameen-pankin, perustaja Muhammad Yunus Nobelin rauhanpalkinnon vain muutama vuosi sitten.

Esimerkiksi Bangladeshin paikallisissa tiedotusvälineissä mikroluottolaitosten käytäntöjä on kuitenkin arvosteltu alusta asti. Lehdissä on kerrottu luottovirkailijoiden törkeästä käytöksestä asiakkaita kohtaan, lainaajien ylivelkaantumisesta ja korkeista lainakoroista.

Olen mukana tutkimushankkeessa, johon on kerätty tietoa bangladeshiläisistä kotitalouksista. Lisäkseni hankkeeseen osallistuvat tutkija Khondker Aktaruzzaman Helsingin yliopistosta ja professori Otto Toivanen Leuvenin katolisesta yliopistosta Belgiasta.

Poikkeuksena muihin vastaaviin hankkeisiin olemme keränneet tietoa perheväkivallasta, paikallisesta rikollisuudesta ja sen seurauksista sekä luottovirkailijoiden käytöksestä. Lisäksi olemme hankkineet tavallista tietoa kotitalouksien tuloista, kulutuksesta ja luottojen käytöstä. Aineistomme avulla meillä on hyvä näkökulma julkisuudessa väitettyihin mikrorahoituksen ongelmiin.

Julkisen keskustelun yksi suuri ongelma on se, että mikrorahoitukseen on asetettu liian suuria toiveita. Mikään yksittäinen uudistus ei kykene poistamaan köyhyyttä. Mikrorahoitus ei myöskään ole niin vallankumouksellinen uudistus kuin on ymmärretty.

Mikrorahoitus on ollut keino lieventää ongelmia niin sanotuissa säästämis- ja luottorenkaissa. Niissä pieni joukko ihmisiä panee rahansa säännöllisin välein yhteen pottiin, jonka kukin vuorollaan saa käyttöönsä. Ajatuksena on, että renkaan ihmiset tuntevat hyvin toisensa ja pystyvät valvomaan toisiaan niin, että kukin kantaa kortensa kekoon, kun sen aika on.

Mikrorahoitus on luonut tavallaan vakioluottorenkaan, sillä kaikille renkaille on asetettu samat säännöt. Lisäksi rahoitusta ei ole suoraan sidottu siihen rahasummaan, jonka rengas pystyy kokoamaan, vaan normaalin pankin tapaan lainattava raha on hankittu muualta. Tämän vuoksi rahoitusta on pystytty tarjoamaan aiempaa suuremmalle joukolle tarvitsijoita.

Mikrorahoituksen luottoryhmien idea on otettu säästö- ja luottorenkaista, mutta se on muutettu ryhmän kollektiiviseksi vastuuksi jäsentensä lainojen takaisinmaksusta. Ajatuksena on, että ryhmän jäsenet sekä pystyvät että yhteisvastuu panee heidät valvomaan toisiaan. Mikroluottojen julkisuuskuvassa näkyy lainojen korkea takaisinmaksuaste, jonka väitetään johtuvan ryhmäluototuksesta.

Alustavien tutkimustulostemme mukaan lainojen yhteisvastuu ei selitä korkeaa takaisinmaksuastetta. Aineistossamme luotonsaajat, jotka eivät kyenneet lyhentämään lainojaan sovitussa aikataulussa, joutuivat luottovirkailijoiden silmätikuiksi. Virkailijat esimerkiksi sättivät heitä julkisella paikalla, mikä Bangladeshissa merkitsee kasvojen menestystä. Toisinaan virkailijat loukkasivat ongelmalainaajia fyysisesti tai takavarikoivat heiltä varallisuutta kuten asunnon peltikattoja. Painostuksen kohteiksi joutuivat lähes poikkeuksetta kaikki ongelmalainaajat.

Tilastollisten analyysiemme perustella näyttääkin siltä, että uhka luottovirkailijoiden painostuksesta on tärkein syy korkeisiin lainojen takaisinmaksuasteisiin. Luottovirkailijoiden koulutuksessa painotetaan takaisinmaksun tärkeyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan luottovirkailijat itse pitävät painetta liian suurena, mikä saa heidät käyttämään äärimmäisiä keinoja.

Viime vuosina on tullut uutta tutkimusta mikroluottojen vaikutuksistajuuriniihin asioihin, joihin niiden on katsottu purevan parhaiten. Mikroluotot näyttävät esimerkiksi parantavan naisten suhteellista asemaa perheissä. Toisaalta useissa tutkimuksissa mikroluototuksen on havaittu lisäävän perheväkivaltaa. Tämä näkyy myös meidän aineistossamme.

Mikroluottojen on myös odotettu nopeuttavan kehitystä parantamalla ihmisten mahdollisuuksia päästä kiinni parempituloisiin tehtäviin. Luottojen on ajateltu helpottavan pienyritysten perustamista ja aiempaa parempien työpaikkojen luomista. Näin mikrolainat eivät parantaisi vain lainansaajien vaan yleisesti köyhien ihmisten tuloja.

Yksi merkittävä onnistuminen näyttäisi olevan kylien säästö- ja luotto-ohjelma, jonka Thaimaan hallitus perusti Aasian kriisin aikana. Mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Niiden perusteella on epäselvää, miten mikroluotot vaikuttavat esimerkiksi yrittäjyyteen tai kotitalouksien tuloihin ja kulutukseen. Yksi syy vähäisiin vaikutuksiin voi olla, että mikroluototus on ollut olemassa vasta lyhyen ajan.

Mikroluottojen on todettu lisäävän lainaajien keskinäistä luottamusta. Monissa tutkimuksissa yleisen luottamuksen on puolestaan havaittu parantavan talouskasvua. Myös meidän tutkimustuloksemme tukevat näkemystä, että mikroluototus voi lisätä lainaajien keskinäistä luottamusta. Toisaalta ne myös voivat selittää sitä, miksi mikroluottojen vaikutukset ovat vähäisemmät kuin yleisesti on odotettu.

Bangladeshissa mikroluotottajat tarjoavat asiakkailleen suojaa rikollisuutta vastaan. Tulostemme mukaan sillä on varjopuolensa, sillä rikollisjengit hyökkäävät aiempaa useammin muiden kuin mikrolainaajien kimppuun.

Vaikutus on niin iso, että rikosten kokonaiskustannukset kasvavat mikroluottolaitosten toiminnan vuoksi. Kyse on todellakin syy-yhteydestä, ei pelkästä korrelaatiosta. Taloustieteellisessä tutkimuksessa on viime vuosina havaittu, että hyvät instituutiot ovat tärkeä kehityksen moottori, ja meidän mikrotason aineistomme siis tukee tätä näkemystä.

Monien mikroluottolaitosten on havaittu muuttuvan voittoa tuottamattomista organisaatioista voittoa tuottaviksi yrityksiksi. Tätä kehitystä on arvosteltu kovin sanoin, mutta ehkä se on yksi tapa varmistaa, että hyvin alkuun päässeet yritykset saavat rahoitusta senkin jälkeen, kun niiden omistajat eivät enää täytä mikrolainaajilta usein vaadittuja maksimivarallisuusehtoja.

Esimerkiksi Bangladeshissä luottoja ei myönnetä kotitalouksille, jotka omistavat maata enemmän kuin puoli eekkeriä (paitsi jos maa on huonolaatuista). Rahoituksen saaminen tällaisille kasvuyrityksille on ongelma kaikkialla maailmassa, ja yksi vastaus siihen on, että lainoittajat muuttavat käytäntöjään tarpeen mukaan.

Viime vuosina on alettu seurata paremmin äärimmäisessä köyhyydessä elävien kotitalouksien tapoja pysyä hengissä. Nämä ovat juuri niitä kotitalouksia, joiden asemaa mikrolainojen on tarkoitus parantaa. Tulokset ovat äkkiseltään yllättäviä, mutta pienen pohdinnan jälkeen ne eivät ehkä sitä ole. Köyhillä ihmisillä on omat rahoitusmarkkinansa, joilla he ovat erittäin aktiivisia.

Nälän lievittäminen edellyttää toimintoja, joita me kutsumme aktiiviseksi spekulaatioksi. Jos jokin elintärkeä on halpaa, sen hankkimiseksi on löydyttävä rahaa. Köyhät kotitaloudet hankkivat rahoitusta tuttavilta ja ystäviltä. Perheet panevat osan varoista säästöön ja tarjoavat muiden säästöille turvaa kodeissaan. Sijoitushorisontti on vain yhden tai kahden päivän mittainen, koska yksittäistä kotitaloutta uhkaavat monet vaarat.

Perheen tulonlähteet ovat epävarmat, sillä koskaan ei tiedä, kuinka paljon riksan kuljettaja ansaitsee päivässä. Perheenjäsen voi kuolla, ja hautajaiset maksavat paljon. Tätä päivittäistä epävarmuutta lievittämään ei ole mitään muodollista vakuutusmekanismia, joten köyhien on rakennettava se itse ja pidettävä sitä yllä.

Tällaisten ongelmien vuoksi lainat käytetään usein muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on anottu. Kun rahaa tarvitaan kipeästi johonkin, käytetään sitä rahaa, joka on saatavissa. Meidän aineistossamme lähes puolet luotoista käytetään muuhun kuin mihin ne on alun perin anottu. Lainaajat hankkivat varat lyhennyksiin lainaamalla muilta tai hankkimalla rahat investointeihin muualta. Koska luotot on yleensä anottu investointeihin, ei ole yllätys, että mikrolainojen vaikutukset ovat vähäisemmät kuin olemme odottaneet. Mikrolainat sopivat siis köyhimmille ihmisille aika huonosti.

Mikroluotottajat ovat oivaltaneet tämän viime vuosina itsekin. He ovat yrittäneet luoda käytäntöjä, jotka sopivat paremmin köyhille ihmisille. Nykyiset jäykät käytännöt eivät aina vastaa heidän tarpeisiinsa. Tämä on melkoinen paradoksi. Aikanaan jäykät käytännöt kehitettiin juuri siksi, että köyhimpien rahoitus helpottuisi.

Teksti: Pertti Haaparanta

Kirjoittaja on kansainvälisen talouden professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 7.6.2011


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi