Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kambodžan rannoilla vaanii vaara - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 18.4.2011

Kambodžan rannoilla vaanii vaara

Sihanoukvillen rannoilla työskentelee päivittäin noin tuhat alaikäistä lasta, joista nuorimmat ovat alle esikouluikäisiä.

Kambodžan ykkösrantakohteessa, Sihanoukvillessä, lapset viettävät päivänsä rannalla kaupustellen punottuja rannekoruja ja hedelmiä. Moni luulee auttavansa lapsia lahjoittamalla dollarin tai tekemällä kauppaa. Todellisuudessa niin kauan kuin raha vaihtaa omistajaa rannalla, eivät lapset istu koulunpenkillä.

Pol Potin hirmuhallinnon jälkeisessä hitaasti kehittyvässä Kambodžassa tahkotaan rahaa hinnalla millä hyvänsä.

You want a massage? You want to buy fruit? You want a manicure? You buy from me!

Sreyrith on yksi monista lapsista, jotka ansaitsevat elantonsa Sihanoukvillen rannalla. Kuva: Emilia HämäläinenSreyrith on yksi monista lapsista, jotka ansaitsevat elantonsa Sihanoukvillen rannalla. Kuva: Emilia Hämäläinen

Myyntipuheet kajahtelevat pitkin Serendipity Beachin rantaa. Lapset osaavat ulkoa sanat pop-kappaleisiin, jotka pyörivät rantabaarien levylautasilla. 14-vuotias Sreyrith Seng istuu viereeni ja varmistaa vielä, että jos ostan jotain, ostan häneltä.

Kysyn, miksi Sreyrith ei ole koulussa.

”Menen kouluun aamulla ja opiskelen siellä neljä tuntia, sitten tulen rannalle myymään ja illalla menen tunniksi opiskelemaan englantia”, vastaa hän tuijottaen alta kulmiensa ja kysyy samaan hengen vetoon, haluanko ostaa hedelmiä.

Sihanoukvillen rannoilla työskentelee päivittäin noin tuhat alaikäistä lasta, joista nuorimmat ovat alle esikouluikäisiä.ChildSafe-lastensuojelujärjestön mukaan slummeissa ja laitakaupungilla asuu noin 10 000 lasta, joiden perheet kamppailevat toimeentulon kanssa.

Kauppatavaraa on jos minkälaista, ja päivittäin tilastoidaan useita lasten hyväksikäyttötapauksia. Rannalla tai Kambodžan kaupunkien kaduilla työskentelevät lapset altistuvat  myös alkoholin, huumeiden ja seksiteollisuuden vaaroille. Vain hieman yli kymmenvuotiaat tytöt ja pojat työskentelevät tuntitaksalla, joka ei koskaan korvaa menetettyä lapsuutta ja loppuelämän traumoja. Terveydestä puhumattakaan.

Kansalaisjärjestöt tukevat lapsia

ChildSafe-järjestö toimii Kambodžan suurimmissa kaupungeissa ja keskittymissä ja työskentelee lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Järjestön peukku-logo koristaa nykyään monien kauppojen ja ravintoloiden ikkunoita sekä paikallisjulkaisujen sivuja.

Järjestön tavoitteena on paitsi suojella lapsia niin myös levittää tietoisuutta turisteille. Ilmaisjakelulehden keskiaukeamalla kerrotaan, että lapsille ei tulisi antaa lahjoja, rahaa tai tehdä kauppaa heidän kanssaan.

Kambodzan rannoilla kaupaksi käyvät muun muassa punotut rannekorut. Kuva: Emilia HämäläinenKambodzan rannoilla kaupaksi käyvät muun muassa punotut rannekorut. Kuva: Emilia Hämäläinen

Parempi tapa osoittaa empatiaa ja huolenpitoa on kohdistaa rahansa luotettavien järjestöjen kautta lapsien hyvinvointia tukevaan työhön.

”Hyvä tapa auttaa lapsia ja heidän perheitään on ostaa tuotteita, jotka heidän perheensä ovat valmistaneet myyntiin. Perheet ovat sitoutuneet järjestön kanssa turvaamaan lapsille koulupaikan ja sitä kautta paremman tulevaisuuden. Monet paikalliset liikkeet ja ravintolat tekevät yhteistyötä järjestön kanssa ja tarjolla on mittava valikoima hyvän mielen kauppatavaraa”, kertoo M'Lop Tapang -järjestön koordinaattori Maggie Eno, joka tekee tiivistä yhteistyötä ChildSafe -verkoston kanssa.

Samanlaisia mutta niin erilaisia

”Sinun maassasi lasten ei tarvitse tehdä töitä, eihän?” kysyy Sreyrith, kun olen selittänyt hänelle, että haluan hänen keskittyvän opiskeluun ja ystävyyssuhteiden solmimiseen rannalla laahustamisen sijaan. Kambodžalaiset ja suomalaiset ovat Sreyrithin mielestä ”samanlaisia mutta erilaisia”.

”Olen perheen nuorin, ja isosiskot ovat jo muuttaneet kotoa ja menneet naimisiin. Isä kuoli auto-onnettomuudessa, kun olin yksivuotias. Äidillä on huono jalka, ja hän työskentelee markkinoilla myyden ämpäreitä, mutta se ei riitä, koska pitää ostaa riisiä ja maksaa laskut”, jatkaa tyttö.

Sreyrith haaveilee voivansa opiskella opettajaksi tai ehkä poliisiksi. Hän ei ole vielä varma kummasta ammatista hän pitäisi enemmän, eikä hän oikein tiedä, missä voisi opiskella sellaisen ammatin.

Eikä hänellä ole nyt aikaa jatkaa juttelua, sillä hänen on mentävä jatkamaan kauppoja. Tyttö nappaa hedelmäkorin käsiinsä ja heilauttaa sen päänsä päälle ja sanoo: ”Ehkä ostat minulta huomenna?”

Emilia Hämäläinen

Kirjoittaja on Hanoissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 6.8.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi