Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Vain lääkäri puuttuu - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 18.3.2011

Vain lääkäri puuttuu

Itä-Kapmaan perukoilla on klinikka, jossa ei ole lääkäriä. Vain harvalla kyläläisellä on varaa matkustaa lääkäriin kaupunkiin. Ratkaisua etsitäänkin nyt digitaalisista palveluista.

Pozisa Maghekeza toi Ligewa-vauvansa klinikalle. Kuva: Laura OjaPozisa Maghekeza toi Ligewa-vauvansa klinikalle. Kuva: Laura Oja

Maastoauto rynkyttää kuoppaista soratietä harmaana lokakuun päivänä. Heinäiset kukkulat ovat kaljuja, kevään sateet ovat myöhässä eikä ruohoaavikko vielä viheriöi. Loivasti kumpuilevien kukkuloiden kupeessa kyyhöttävät kylät. Jokaista talorykelmää rytmittää vähintään yksi räikeän turkoosiksi maalattu talo.

Kartalta katsoen olemme kaukana kaikesta. Automatka East Londonin rannikkokaupungista kohti Intian valtamerta ja Dwesan kyliä on kestänyt jo tunteja. Alue tunnetaan villinä rannikkona, ja se on Etelä-Afrikan köyhimpiin maakuntiin kuuluvan Itä-Kapmaan köyhintä seutua. Maakunnan asukkaista arviolta 71 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. 

Perillä pistäydymme klinikalla Mpumen kylässä. Klinikka palvelee kylän sataa taloutta ja lisäksi lähitienoon muita kyliä. Se on kohtuullisen hyvin varustettu verrattuna moniin muihin julkisen terveydenhuollon pisteisiin Etelä-Afrikan syrjäseuduilla. Valoisassa odotustilassa asiakkaita odottavat pitkät puiset penkit.

Koulutettu terveydenhoitaja vastaa klinikan toiminnasta, lääkäriä ei ole.

”Ei meillä ole varaa käydä lääkärissä. Matkaan menee 60 randia (reilut kuusi euroa), ja jotain syötävää on pakko ostaa”, kertovat 70-vuotias Princess Zimemo ja 77-vuotias Ernest Gxalba. He  kärsivät korkeasta verenpaineesta, reumasta ja diabeteksestä.

”Matka on liian pitkä. Lääkäri pitäisi saada kylään”, he toivovat.

Kysymys ambulanssista saa heidät nauramaan: ”Emme ole koskaan nähneet täällä ambulanssia. Jos sairastut vakavasti, sinun on itse järjestettävä kyyti.”

Vaikka rahat riittäisivät kyytiin ja kuljetuksen pystyisi hankkimaan, sadekaudella soratie voi olla kulkukelvoton. Tietä piiskaava sade kaivaa syviä monttuja ja nostaa laaksossa tulvavedet matalalle sillalle.  

70-vuotias Princess Zimemo ja 77-vuotias Ernest Gxalba. Kuva: Laura Oja"Ei meillä ole varaa lähteä kaupunkiin lääkäriin", sanovat 70-vuotias Princess Zimemo ja 77-vuotias Ernest Gxalba. Kuva: Laura Oja

Köyhyyden juuret 

Etelä-Afrikan terveysministeriön mukaan vuonna 2009 lähes 94 prosenttia Itä-Kapmaan asukkaista oli julkisen terveydenhuollon varassa. Heillä ei ole varaa yksityiseen terveysvakuutukseen, joka toisi paremmat palvelut.

Musertavan köyhyyden juuret ulottuvat siirtomaa-aikaan ja sitä seuranneeseen rotuerottelun kauteen. Alue kuului Transkeihin, 1960-luvulla xhosa-kansalle määriteltyyn nimellisesti itsenäiseen ”kotimaahan” eli bantustaniin. Sitä pidettiin työvoimareservinä valkoisten maatiloille, kaivoksille ja kaupungeille.

Rotuerottelun aikana myös terveydenhuolto oli eriytetty ja sairaaloita rakennettiin lähinnä valkoisten tarpeisiin.

Mies ja hevonen Dwesassa, kuva: Laura OjaElämä Itä-Kapmaan kylissä ei ole juurikaan muuttunut ajoista, jolloin se oli xhosa-kansan "kotimaa". Kuva: Laura Oja

Köyhdytetty alue on pysynyt köyhänä demokratian aikakaudellakin. Dwesan alueella elää kaikkiaan 15 000 asukasta. Kylät ovat saaneet pärjätä omillaan eikä niiden infrastruktuuria ole kehitetty muutamia uusia kouluja ja vesijohtoja lukuunottamatta.

Sähkölinjat kyliin vedettiin vasta reilu vuosi sitten.

Hallituksen pettämät 

Klinikan odotushuone täyttyy nopeasti terveystyöntekijöinä kylissä kiertävistä naisista. He eivät ole tyytyväisiä.

”Me teemme kaikki työt. Menemme kyliin tekemään tuberkuloositestejä. Joskus on mentävä kauemmas koulutukseen ja koulutettava muita. Tuhannen randin korvaus ei auta paljon. Sillä ei elä”, sanoo viiden lapsen äiti Khazimla Maseben.

”Meillä ei ole terveysvakuutusta. Hallitus on pettänyt meidät. Meillä ei ole edes paikkaa, jossa ottaa ongelmat esille. Me joudumme laiminlyödyiksi.”

Terveystyöntekijät tekevät kylissä myös hiv-testejä, jakavat hiv-lääkkeitä ja neuvovat terveyskysymyksissä mutta eivät esimerkiksi avusta synnytyksissä.

Ilman lääkäriä klinikan on vaikea saavuttaa luottamusta. Terveydenhoitajakaan ei ole joka päivä paikalla, ja perjantaisin klinikka on kiinni.

Klinikka tarjoaa peruspalveluja, kuten perhesuunnittelua ja hiv/aids-neuvontaa, ja sieltä saa apua kroonisten sairauksien hoitoon. Hiljattain se laajensi palvelujaan synnytyshuoneella.

Kyläläiset eivät kuitenkaan vielä uskalla synnyttää siellä vaan lähtevät kaupunkiin sukulaisten luo. Muidenkaan terveydenhuoltopalveluiden tekeminen tunnetuksi perinteisessä kyläyhteisössä ei ole ollut helppoa, toteavat kylien tilanteeseen paneutuneet Fort Haren yliopiston yhteiskuntatieteilijät.

Keuhkotuberkuloosi on suuri kansanterveyden ongelma Etelä-Afrikassa. Maailmassa on 22 korkean tuberkuloosiriskin maata, ja Etelä-Afrikka on listalla viidentenä.

Itä-Kapmaalla muita yleisiä sairauksia ovat aids, hengitystieinfektiot, keuhkotuberkuloosi ja ripulitaudit. Hi-virus oli 28,1 prosentilla äitiysneuvoloiden asiakkaista vuonna 2009.

Elanto tukien varassa

Kylien sosioekonominen tilanne ei ole juuri kohentunut bantustanin ajoista. Kotitalouksista vastaavat useimmiten ikääntyvät naiset, ja heidän lisäkseen niissä asuu lapsia. Työikäiset ovat lähteneet kaupunkeihin.

Työikäisten miesten puuttuessa peltoviljelystä on siirrytty kevyempään puutarhaviljelyyn. Pienen palstan pystyvät naiset ja lapsetkin hoitamaan.

”Kun olimme lapsia, kasvoimme maatiloilla ja viljelimme maata, kynsimme ja kylvimme. Oli karjaa. Ajat ovat muuttuneet, nyt minulla on vain pari lehmää”, Princess Zimemo kertoo. 

Karja on perinteisesti ollut tärkeä osa xhosien kulttuuria.

Vuonna 2008 tehty kotitaloustutkimus vahvisti kylien naisistuneen ja ikähaitarin vinoutuneen molemmista päistä. Valtaosa asukkaista on yli 65-vuotiaita tai alle 15-vuotiaita. Yhdeksän kymmenestä työikäisestä on vailla työtä. Yli puolet asukkaista elää kansaneläkkeen tai muiden tukien varassa ja neljännes saa taloudellista tukea lapsiltaan tai muilta sukulaisilta kaupungeista.

Kylien toimeentuloa on kuristanut kaivosteollisuuden taantuminen. Se on vähentänyt maalta muuttaneiden työmahdollisuuksia. Työpaikat ovat entistä useammin kausiluonteisia eivätkä säännölliset rahalähetykset vanhemmalle sukupolvelle ole enää mahdollisia. Koko maakunnan alueella työttömiä arvioidaan olevan 32 prosenttia.

“Elämä täällä on kovaa, koska meidän pitää tulla toimeen valtion tuella. Kun täytämme 60, alamme saada eläkettä. Se on 1 080 randia. Sillä on pakko tulla toimeen”, Zimemo kertoo.

”Ei se riitä”, toteaa naapuri Ernest Gxalba.

Heillä kummallakin on lapsenlapsia huollettavinaan. He ovat tulojensa ja ikänsä perusteella Dwesan keskivertoasukkaita: kuukausitulot noin 1 000 randia eli 100 euroa ja ikä yli 65 vuotta.

Digiaika koittaa 

Etelä-Afrikka yrittää tuupata syrjäkylät digiaikaan. Dwesan kylät ovat mukana Living Lab -kokeilussa, jossa yhteiskunnan palveluja tuodaan nettiyhteyden kautta kyliin. Lasten syntymän voi jatkossa rekisteröidä kylän nettipisteessä. Samassa paikassa hoituvat myös muut viranomaisasiat.

Kehitteillä olevat mobiilipalvelut helpottavat myös terveystyöntekijöiden työtä. He voivat naputella potilaiden terveystiedot kännykällä eteenpäin.

Zimemo ja Gxalba eivät ehkä digipalveluita käytä, mutta heidän jälkikasvullaan ja näiden luokkatovereilla on jo pikkusormi tietoverkoissa. Heille nopeasti kehittyvät mobiilipalvelut voivat olla mahdollisuus pysyä kotiseudulla.

Lindikaya Ntshinga (vas.) ja Simphiwe Tshume, kuva: Laura OjaLindikaya Ntshinga (vas.) ja Simphiwe Tshume rakentavat sähköisiä palveluita helpottamaan kylien elämää. Kuva: Laura Oja

Hypäämme taas autoon. Sade valuu tuulilasista ja tien kuopat syvenevät. Nyt tietä katselee toisin silmin.

Grahamstownin yliopistolla meitä odottaa kaksi sovelluskehittäjää. He työskentelevät yliopiston yhteydessä toimivassa Reed House Systems -teknologiahankkeessa, joka kehittää maaseudun köyhiä palvelevia ohjelmistoja.

Hanke on osa Suomen ja Etelä-Afrikan tietoyhteiskuntaohjelman hankerypästä, kuten tuki Living Labeillekin.

Kolmekymppisen Lindikaya Ntshingan elämä mullistui kolme vuotta sitten, kun hänen sisarensa kuoli aidsiin. Hyvä työpaikka isossa kansainvälisessä ohjelmistoyrityksessä jäi taakse.

”Halusin keskittyä terveyteen ja paneutua akateemisessa maailmassa sovelluksiin, joista on apua maaseudun vähäosaisille”, hän kertoo.

”Minulle riittää kohtuullinen elämä, josta saan iloa.”

Marja-Leena Kultanen

Lähteet: Siyakhula Living Lab, Baseline Study Report, April 2009 ja Caroline Pade, Robin Palmer, Mitchell Kavhai and Sibukele Gumbo: The South African Department of Health Study, 2009. Province of the Eastern Cape, http://www.ecprov.gov.za

Kehitys-Utveckling 1.2011

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 23.12.2011


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi