Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Sananvapaus on internetin sisäänrakennettu ominaisuus - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Sananvapaus (2.2011)

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Sananvapaus on internetin sisäänrakennettu ominaisuus

Internet perustuu avoimuuteen ja hajautukseen. Kyse on verkostojen verkostosta, jonka hallinnointi rajoittuu verkon toimivuuden varmistamiseen. Keskitettyä sisällöllistä kontrollia ei ole, vaan kenellä tahansa on asuinmaansa lakien rajoissa mahdollisuus julkaista haluamaansa informaatiota. Periaatteessa.

Internetin sensurointia vastustava mielenosoitus Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa vuonna 2007.  (Kuva: Isriya Paireepairit / Flickr.com, cc 2.0Internetin sensurointia vastustava mielenosoitus Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa vuonna 2007. (Kuva: Isriya Paireepairit / Flickr.com, cc 2.0

Verkossa julkaiseminen on nykyisin huomattavasti helpompaa kuin se oli internetin yleistyessä 1990-luvun puolivälissä. Blogit, YouTube, Facebook ja muut sosiaalisen median sovellukset ovat avanneet miljoonille mahdollisuuden tuottaa sisältöä internetiin.

Internet murtaa diktatuurien informaatiomonopolin

Internetin laaja levinneisyys ja sen käytön yleistyminen on ratkaisevalla tavalla muuttanut erityisesti epädemokraattisten maiden mahdollisuutta säädellä kansalaistensa saamaa informaatiota ja mielipiteen ilmaisua. Internetin kontrollointi on vaikeampaa kuin radion, television tai lehtien toimintaan puuttuminen.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö ylläpitää listaa ”internetin vihollisista”. Listalle on koottu maita, jotka rajoittavat kansalaistensa internetin käyttöä. Vuoden 2011 listalla ovat Myanmar (entinen Burma), Iran, Kiina, Kuuba, Pohjois-Korea, Saudi-Arabia, Syyria, Turkmenistan, Uzbekistan ja Vietnam.

Kaikkien näiden maiden yhdistävä ominaisuus on ollut yksinvaltainen hallintojärjestelmä. Egypti ja Tunisia kuuluivat aikaisemmin vihollislistalla, mutta vuoden 2011 tapahtumien vuoksi maat siirrettiin niin sanotulle tarkkailulistalle, jolle kuului jo ennestään esimerkiksi Australia.

Hallitukset valvovat nettiä

Kaikki internetin vihollisiksi listatut maat rajoittavat merkittävästi kansalaistensa internetin käyttöä, sekä olemassa olevan tiedon saantia että uuden tiedon julkaisemista.

Esimerkiksi Myanmarissa nettikahviloiden pitäjien pitää viiden minuutin väliajoin ottaa ruutukaappaus kaikkien kahvilansa koneiden näytöiltä, samoin heidän pitää tallentaa käyttäjien henkilö- ja osoitetiedot.

Radikaalimmin internetin käyttöä rajoitetaan Pohjois-Koreassa, jonka väestöstä suurin osa ei edes tiedä internetin olemassaolosta, ja jossa vain pienellä osalla hallinnon eliittiä ja ulkomaalaisilla diplomaateilla on lupa käyttää internetiä satelliittiyhteyden kautta.

Pohjois-Koreaan on rakennettu maan sisäinen intranet, mutta sen tarjoamat palvelut rajoittuvat sähköpostiin, pääsyyn muutamille hallituksen propagandasivustoille sekä kolmen kirjaston tietokantojen käyttöön. Maahan on avattu muutamia tiukasti valvottuja nettikahviloita, joissa intranetin käytön lisäksi voidaan pelata tietokonepelejä.

Sydneyssä vuonna 2008 järjestetty mielenosoitus internetin suodatusta vastaan. (Kuva: aliasfreq / Flickr.com, cc 2.0)Sydneyssä vuonna 2008 järjestetty mielenosoitus internetin suodatusta vastaan. (Kuva: aliasfreq / Flickr.com, cc 2.0)

Tarkkailun keinot laajentuneet

Internetiä voidaan kontrolloida monin eri tavoin. Ensimmäisiä internetiä kontrolloivien valtioiden yrityksiä oli estää pääsy vaaralliseksi koettuun aineistoon. Verkkosivujen suodattaminen on kuitenkin epätäydellinen ratkaisu, sillä suodattaminen ei poista laitonta tai epäasialliseksi katsottua aineistoa. Suodattaminen voidaan myös kiertää.

Suodatuksen ohella on ryhdytty järeämpiin toimiin. Kiinassa paljastui vuodenvaihteessa 2009–2010 Googleen ja 20 muuhun yritykseen kohdistunut tietomurto. Vietnam on tehnyt nettihyökkäyksiä toisinajattelijoiden verkkosivustoja vastaan ja Tunisian hallitus yritti varastaa Facebookin käyttäjien tunnuksia ja salasanoja huijaussivustojen avulla.

Yleisesti käytössä oleva menetelmä on myös hidastaa verkkoyhteyksiä sekä estää matkapuhelimien käyttö tietyillä alueilla, kuten tapahtui Egyptissä Tahrir-aukion mielenosoitusten aikana.

Hallitusten ohella internetin sensuroinnista vastuussa ovat internetpalveluja tuottavat yhtiöt.

Esimerkiksi suomalais-saksalainen Nokia Simens Networks myi Iranille vuonna 2008 televerkkokaupan yhteydessä järjestelmän, jolla pystyttiin vakoilemaan mobiiliverkon käyttäjiä.

Tämän järjestelmän avulla pidätettiin vuoden 2009 vaalien jälkeisten mielenosoitusten aikana useita opposition aktivisteja.

Netissäkään ei voi sanoa mitä tahansa

Vaikka monissa maissa internetin käytön rajoitukset ovat vakava ongelma, yksi ongelma on myös kuvitelma siitä, että netissä voisi sananvapauden varjolla sanoa mitä tahansa. Mielipiteen- ja sananvapaudella on kuitenkin laillinen ero.

Kansainvälisten sopimusten mukaan mielipiteenvapaus on aina laajempi kuin sananvapaus. Esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälinen yleissopimuksen takaama mielipiteenvapaus on rajoittamaton, ilman mitään varaumia.

Rajoittamattomasta mielipiteenvapaudesta ei kuitenkaan seuraa, että minkä tahansa mielipiteen esittäminen olisi hyväksyttävää.

Sananvapautta voidaan näin laillisesti rajoittaa esimerkiksi toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, terveydenhoidon tai valtion turvallisuuden suojelemiseksi. Kiellettyä on myös yllyttää väkivaltaan esimerkiksi uskonnollisia, etnisiä tai rodullisia ryhmiä vastaan.

Johtaako Wikileaksin paljastus internetin sensurointiin?

Wikileaksin marraskuussa 2010 julkistamat Yhdysvaltojen ulkoministeriön asiakirjat ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua. Yhtäältä paljastusta on pidetty internetin tuottaman avoimuuden ja sananvapauden voittona, yhtäältä vakavana takaiskuna luottamuksellisten diplomaattisten keskustelujen tulevaisuudelle.

Internetin vapauden kannalta huolestuttavaa on ollut Yhdysvaltojen hallituksen tiukentuneet kannanotot internetin vapauteen Wikileaksin paljastusten jälkeen. Yhdysvallat on aikaisemmin vahvasti puolustanut internetin vapautta.

Wikileaksin toiminnan kritiikki saattaa kuitenkin viedä pohjaa pois internetin vapauden puolustamisesta ja antaa aseita Kiinalle, Venäjälle ja muille maille, jotka haluavat lisätä valtioiden kontrollia internetiin.

Timo Mielonen / maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 16.8.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi