Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Toimittajat sananvapauden ytimessä - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Sananvapaus (2.2011)

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna

Toimittajat sananvapauden ytimessä

Sananvapauden edistäminen on erityisen tärkeää kehitysmaissa, sillä pitkällä tähtäimellä se voi vaikuttaa jopa köyhyyden vähenemiseen. Jos ihmiset saavat riittävästi tietoa, pystyvät ilmaisemaan mielipiteensä ja vaatimaan oikeuksiaan, he voivat myös osallistua yhteiskunnan muuttamiseen.

Opiskelua nepalilaisessa yhteisöradiokeskuksessa. (Kuva: Ian Pringle / Flickr.com, cc 2.0)Opiskelua nepalilaisessa yhteisöradiokeskuksessa. Monissa kehitysmaissa radio on syrjäseuduilla ainoa tiedotusväline. (Kuva: Ian Pringle / Flickr.com, cc 2.0)

Media-alan kehitysyhteistyötä tekevän suomalaisen Viestintä ja kehitys -säätiön puheenjohtaja Juha Rekola painottaa erityisesti tiedon levittämisen tärkeyttä kehityksen edistämisessä.

“Jos ihmiset eivät tiedä asioita, he luulevat niitä. Siksi on tärkeää, että sananvapautta käyttää ammattitaitoinen ja riippumaton media”, Rekola sanoo.

Eettiset ohjeet Namibian medialle

Vikes kouluttaa ja verkostoi toimittajia 15 eri kehitysmaassa. Yksi kohdemaista on eteläisessä Afrikassa sijaitseva Namibia, jossa Vikes on ollut mukana luomassa toimittajille eettistä ohjeistoa.

Namibiassa lehdistönvapaus on taattu perustuslaissa, ja esimerkiksi Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan maan lehdistönvapaus on Afrikan paras.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että journalismi olisi maassa erityisen laadukasta. Esimerkiksi Suomen kaltaisia journalistin eettisiä ohjeita ei ollut Namibiassa ennen kuin Vikes aloitti työnsä maassa vuonna 2007. Se näkyi myös uutisoinnissa.

Namibian media-asiamies Clement Daniels. (Kuva: Viestintä ja kehitys -säätiö)Namibian media on alkanut ymmärtää eettisyyden merkityksen. Kuvassa maan ensimmäinen media-asiamies Clement Daniels. (Kuva: Viestintä ja kehitys -säätiö)

“Media käytti vapauksiaan reippaanlaisesti. Rikosuutisointi oli hirveää, kuvien julkaisussa ja väitteissä ei säästelty. Uhreja ei kohdeltu hienotunteisesti. Poliittiset mielipiteet ja uutiset menivät iloisesti sekaisin”, Rekola luettelee.

Lopulta valtapuolue SWAPO ilmoitti, että hallitus ryhtyy pian kontrolloimaan mediaa, ellei media itse siihen kykene.

SWAPOn uhkauksen ja Vikesin hankkeen ansiosta namibialaiset mediat ovat heränneet huomaamaan eettisyyden tärkeyden. Vuonna 2009 maahan hyväksyttiin journalistin eettiset ohjeet ja perustettiin niitä valvova media-asiamiehen toimisto.

Vikes on ollut mukana suunnittelemassa eettisiä ohjeita sekä järjestämässä työpajoja ja kursseja, joilla on levitetty tietoa eettisen journalismin tärkeydestä.

Rekolan mukaan osa toimittajista on suhtautunut hankkeeseen hyvin, mutta ongelmana on, että Namibiassa usein päätoimittajat päättävät juttujen näkökulmat. Koska toimittajilla ei ole valtaa eikä vastuuta, he kirjoittavat helposti, mitä sattuu.

“Silloin jälki on aina huonompaa eikä journalismi toimi enää vallan vahtikoirana, vaan enemmänkin kilttinä puudelina”, Rekola toteaa.

Tutkivaa journalismia Nepalissa

Vikesin toisessa kohdemaassa, Etelä-Aasiassa sijaitsevassa Nepalissa, median ongelmana ei ole liian ronski uutisointi, vaan maan yleinen epävakaus, joka juontaa juurensa pitkästä sisällissodasta. Sodan aikana lehdistöä sensuroitiin, toimittajia pidätettiin, kidutettiin ja murhattiin.

Nepalilaisnaisia lukemassa sanomalehteä Katmandussa. (Kuva: Jason Jones, Flickr.com, cc 2.0) Nepalilaisnaisia lukemassa sanomalehteä Katmandussa. (Kuva: jjay69, Flickr.com, cc 2.0)

Vaikka maahan saatiin rauha vuonna 2006, turvallisuustilanne on edelleen heikko. Erilaiset poliittiset ja uskonnolliset ryhmittymät pahoinpitelevät ja uhkailevat toimittajia, jos nämä kirjoittavat aroista aiheista.

Vikes tukee Nepalissa paikallista tutkivan journalismin kurssia. Tarkoituksena on konkreettisen jutunteon opettamisen lisäksi myös parantaa toimittajien turvallisuutta ja helpottaa näiden verkostoitumista.

“Turvattomissa oloissa on erittäin tärkeää, että toimittajilla on verkosto, joka tietää, missä he ovat, ja alkaa kysellä heidän peräänsä, jos he katoavat”, Rekola kuvailee.

Kurssin toimittajat ovat tähän mennessä saaneet tehdä työtään rauhassa, ja ensimmäiset jutut ovat jo valmistumassa. Vikes toivoo, että toimittajien koulutus auttaa samalla Nepalin rauhanprosessin ja demokratisoitumisen edistymistä.

Valtaapitävien asenteita on kuitenkin vaikea muuttaa.

“Vallalla on edelleen ajatus, että toimittajat ovat henkilöitä, jotka pitää ja voi vaientaa. Toimittajien pahoinpitelystä ei jää kiinni. Niinpä toimittajat, jotka yrittävät pitää meteliä epäkohdista, ovat aina ensimmäisenä tulilinjalla”, Rekola sanoo.

Sananvapaus vaikuttaa kaikkeen

Media-alan kehitysyhteistyössä tuloksia ei voi mitata numeroin – niin Namibiassa kuin Nepalissakin työ on vasta alussa.

Rekola kuitenkin uskoo, että pitkällä tähtäimellä sananvapauden eteen tehtävä kehitysyhteistyö tuottaa tulosta, sillä loppujen lopuksi kaikessa yhteiskunnallisessa kehityksessä on osaltaan kyse viestinnästä.

“Edes talous ei voi kehittyä ilman sananvapautta. Esimerkiksi pienyritysten toiminta on mahdotonta ilman avoimia viestintäverkostoja. Myös kansalaisjärjestöjen toiminta on vuorovaikutusta, samoin politiikka. Kaikella tällä on vaikutusta myös köyhyyden vähenemiseen”, Rekola toteaa.

Teija Laakso / maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 16.8.2013


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi