Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Elämää kaatopaikalla Ecuadorissa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 17.1.2011

Elämää kaatopaikalla Ecuadorissa

Kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti Maria etsii työkseen kierrätyskelpoista jätettä kaatopaikalta.

Esmeraldasin kaupungissa Ecuadorin rannikolla kädet tonkivat valtavia jätekasoja. ”Lämpötilapuutarhaksi” nimetyllä kaatopaikalla on noin 35 astetta – pelkkä seisominen saa tottumattoman hien pintaan. Hengittäminen maatuvien jätteiden keskellä on epämiellyttävä välttämättömyys. Savu kirvelee silmiä.

Ohikulkevalta tieltä kaatopaikan tunnistaa sen yllä leijuvasta harmaasta pilvestä, joka muodostuu silmissä maatuvasta jätteestä. Lähempänä näkyvät kärpäset, jotka pörräävät parvissa jätteiden yllä. Korpit jakavat roskien seassa olevat ruuantähteet muiden haaskaeläinten kanssa.

35-vuotias kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti Maria on ammatiltaan kierrättäjä. Auringon noustua hän laittaa työvaatteet päälleen ja lähtee kävelemään kohti kaatopaikkaa.

Ihmisiä kaatopaikalla Ecuadorissa, kuva: Milla MäkinenIhmiset kaivelevat roskia kaatopaikalla Ecuadorissa, kuva: Milla Mäkinen-Pottiher

Pahvia ja paperia

Valtavien maatuvien jätevuorien keskellä odottaa päivän ensimmäinen jätelasti. Kuten suurin osa kierrättäjänaisista, Maria kerää pahvia ja paperia. Saadakseen hyvät ansiot niitä on kerättävä paljon, sillä kilosta maksetaan vain 5–10 dollarin senttiä. Toisaalta niitä on helppo löytää, sillä yli kymmenesosa kaatopaikalle saapuvasta jätteestä on paperia ja kartonkia.

Metallista ja kuparista saisi huomattavasti paremman hinnan, mutta niitä on vaikea löytää. Noin 70 prosenttia kaatopaikalle päätyvästä jätteestä on orgaanista ja vain 1–2 prosenttia metalleja.

Ecuadorissa jätteiden kierrätys riippuu täysin kierrättäjistä, jotka etsivät, lajittelevat ja pesevät kaatopaikoilta löytyvät kierrätyskelpoiset materiaalit ja myyvät ne eteenpäin välittäjille. He puolestaan kauppaavat ne kierrätysprosessista vastaaville pienyrityksille.

Kodeissa ei ole tapana kierrättää, vaan kaikki roskat päätyvät samaan roskasäkkiin. Roskasäkit päätyvät kaduilta roska-autojen kuljettamana kaatopaikoille, joilla odottaa jätteiden etsimisessä aamusta iltaan ahertava kierrättäjäjoukko.

Pitkiä työpäiviä raskaissa olosuhteissa

Seuraava jäteauto saapuu kaatopaikalle ja kippaa jätteet maahan. Aurinko porottaa päiväntasaajalla korventavasti kierrättäjien rientäessä töihin. Ketterimmät ja uskaliaimmat hyppäävät jäteauton lavalta alas rullaavan jätekasan päälle nappaamaan parhaat materiaalit päältä.

Maria odottaa kunnes jätelasti on vyörynyt maahan aloittaakseen pahvin ja paperin etsimisen jätekasan keskeltä.

”Kaatopaikalla tapellaan usein parhaimmista materiaaleista ja joskus miehet jäävät kaatopaikalle yöksi vartioimaan saaliitaan, jotteivät muut kierrättäjät varasta niitä”, Maria kertoo.

Lapsi kaatopaikalla Ecuadorissa, kuva: Milla MäkinenLapsi kaatopaikalla Ecuadorissa, kuva: Milla Mäkinen-Pottiher

Kierrättäjien työpäivät ovat pitkiä. Töitä tehdään vuodenajasta riippumatta seitsemän päivää viikossa ilman minkäänlaisia suojavälineitä, joko paahtavan auringon alla tai trooppisessa rankkasateessa.

Esmeraldasin kierrättäjät ansaitsevat työllään keskimäärin 70 dollaria kuussa, jätteen laadusta ja kierrättäjien ”ammattimaisuudesta” riippuen. Maria kertoo ansaitsevansa hyvänä päivänä 5–7 dollaria.

Kaatopaikalle ei enää saavu tarpeeksi kierrätyskelpoista jätettä sillä Esmeraldasissa on myös ”katukierrättäjiä”, jotka etsivät parhaat materiaalit päältä suoraan kaupungin kaduilta, joissa roskasäkit odottavat jäteautoja.

Niinpä kaatopaikoilla jäteautoja odottavien kierrättäjien ansiot jäävät joskus hyvinkin pieniksi. Sadekaudella ansaitseminen on vaikeampaa, sillä materiaalien laatu huononee niiden kastuessa.

Työ siirtyy sukupolvelta toiselle

Useimpien kierrättäjäperheiden lapset kasvavat, leikkivät, työskentelevät, syövät ja jotkut myös asuvat kaatopaikoilla. Työ on sukupolvelta toiselle periytyvää, moni perhe on kolmessa sukupolvessa ahertamassa jätteiden keskellä. 

Marian 67-vuotias äiti on tehnyt töitä kierrättäjänä 18 vuotta, ja myös kaikki hänen kahdeksan lastaan ovat olleet kaatopaikalla äitiä auttamassa pienestä pitäen.

”Olisi mukava löytää muita töitä”, Maria huokaa palattuaan pahvikasansa viereen. Hän onkin yrittänyt löytää muita töitä useaan otteeseen ja löytänytkin.

”Lähdin ensimmäisen kerran kaatopaikalta kun menin naimisiin, mutta erottuani palasin taas tänne. Täällä ansaitsen paremmin”, hän kertoo lajitellessaan pahvin palasia pinoon ystävänsä kanssa.

Marian ystävä on seitsemän kuukautta raskaana, mutta hän tekee töitä kaatopaikalla kuin kuka tahansa muukin. Kierrättäjän työ pistää naisten terveyden koetukselle. Suolistomatoja, silmä- ja ihosairauksia ja hengitysongelmia on lähes kaikilla.

Kello on jo kuusi illalla, Marian päivän saalis on pahvia noin viiden dollarin edestä. ”Aika hyvä päivä”, hän sanoo ja valmistautuu lähtemään kotiin ennen auringonlaskua. Kotona odottavat lapset ja heille on vielä valmistettava illallinen.

Milla Mäkinen-Pottiher

Jutussa esiintyvän henkilön nimi on muutettu henkilöllisyyden suojelemiseksi.

Kirjoittaja työskentelee Kansainvälisessä solidaarisuussäätiössä ohjelmakoordinaattorina. Hän työskenteli aikaisemmin apulaisasiantuntijana Ecuadorin UNICEFilla, jossa hänen työhönsä kuului muun muassa toiminta lapsityön lopettamiseksi Ecuadorin kaatopaikoilla.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 17.1.2011


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi