Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kehitysmaiden mikroyrittäjät sinnittelevät köyhyysrajalla - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 13.10.2010

Kehitysmaiden mikroyrittäjät sinnittelevät köyhyysrajalla

Katukauppiaita, jätteiden kerääjiä, riksakuskeja – kehitysmaissa epävirallisen sektorin yrittäjiä on kaikkialla. Järjestöt ja hallitukset tukevat mikroyrittäjyyttä, sillä monille köyhille se on ainoa tapa pysyä hengissä. Parhaassa tapauksessa yrittäjäksi ryhtyminen voi olla myös tie ulos köyhyydestä.

Kehitysmaiden väestön kasvaessa, viljelysmaan huvetessa ja työttömyyden pahentuessa mikroyrittäjyydestä on tullut yhä useamman elinkeino. Esimerkiksi monissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa suurin osa maatalouden ulkopuolisesta työvoimasta joutuu työllistämään itse itsensä pyörittämällä pienimuotoista yritystoimintaa.

Hedelmänmyyjiä Mumbaissa Intiassa. Kuva: S. Raj, flickr.com, Mikroyrittäjyys on usein katukauppiaana toimimista. Hedelmänmyyjiä Mumbaissa Intiassa. Kuva: S. Raj, flickr.com, cc 2.0

Ulkoministeriön kaupallisen neuvoksen Kent Wilskan mukaan vielä 40–50 vuotta sitten uskottiin, että kehitysmaiden pienet, yhden tai kahden hengen mikroyritykset katoaisivat ja kasvaisivat lopulta isoiksi yrityksiksi, jotka loisivat laajoille joukoille työpaikkoja.

Toisin on kuitenkin käynyt. Useimmat kehitysmaiden pienyrityksistä ovat edelleen epävirallisia mikroyrityksiä. Käytännössä yrittäminen on usein jonkin tuotteen kauppaamista kaduilla tai vaikkapa metrossa. Kattavia tilastoja mikroyrittäjistä ei ole, mutta esimerkiksi pelkästään Intiassa on arvioitu olevan lähes kymmenen miljoonaa katukauppiasta.

”Monilla valtioilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea mikroyrittäjyyttä, sillä ilman sitä ihmisillä ei olisi mitään. Pysyvää palkkatyötä tarjoavia isompia yrityksiä ei pystytä luomaan tarpeeksi kehitysmaiden ihmismäärälle”, Wilska sanoo.

Hänen mukaansa kehitysmaissa mikroyrittäjyys on lähes aina epävirallisen sektorin toimintaa. Yrityksiä ei rekisteröidä eivätkä ne maksa veroja, yrittäjät itse taas jäävät sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Yrittäjyyskoulutusta townshipeihin

Monet kehitysyhteistyöjärjestöt tukevat mikroyrittäjyyttä, sillä se on köyhimmille usein ainoa vaihtoehto parantaa elintasoaan.

Muun muassa Suomi–Etelä-Afrikka-seura (SEAS) on antanut mikroyrittäjyyskoulutusta vuodesta 2005 lähtien pääasiassa Etelä-Afrikan slummien, eli townshipien, asukkaille, joista usein vain noin neljäsosa käy töissä asuinalueensa ulkopuolella.

Suomi Etelä-Afrikka-seuran kouluttama Mzingisi. Kuva: SEASSuomi Etelä-Afrikka-seuran kouluttama Mzingisi pitää kauppaa hökkelikylässä Kapkaupungin pohjoispuolella. Kuva: SEAS

”Perinteisen köyhyyden lievittämisen sijaan tavoitteena on ihmisten elintason nousu. Yrittäjyydellä on kumulatiiviset vaikutukset, sillä yrittäjät voivat työllistää myös perheensä”, sanoo hankkeen projektikoordinaattori IikkaSaunamäki.

SEASin yhteistyökumppanien järjestämiin koulutuksiin on tähän mennessä osallistunut noin 2 500 ihmistä. Väestön koulutustaso on heikko, joten kursseilla käydään läpi alkeita taskulaskimen käytöstä hinnoitteluun.

Saunamäen mukaan hankkeen tulokset ovat olleet lupaavia. Osalla koulutetuista oli yritys jo ennen koulutukseen tuloa, mutta niistäkin, joilla yritystä ei ollut, yli puolet on perustanut yrityksen. Suurin osa yrityksistä on edelleen toiminnassa.

Townshipeistä löytyy nyt muun muassa ruokakauppoja, vierastaloja, autokouluja, partureita ja käsityöliikkeitä. Laajentumismahdollisuuksia niillä ei juuri ole, mutta siihen ei pyritäkään.

”Tärkeintä on voimauttaa yksilöitä ja muodostaa pysyviä taloudellisia rakenteita townshipeihin. Sillä on laajemmat vaikutukset myös yhteisöön”, Saunamäki sanoo.

Ihmiset jäävät jalkoihin

Kent Wilskan mukaan yksi mikroyrittäjyyden suurimmista ongelmista on, ettei se useinkaan pysty luomaan palkkatyötä. Mikroyritys elättää hädin tuskin yhden perheen, laajentamiseen on mahdollisuuksia vain harvoin.

”Usein yrittäminen on päivästä toiseen kamppailua. Kasvuun tarvittaisiin paljon enemmän”, Wilska toteaa.

Jätteiden kerääjä Länsi-Jaavalla Indonesiassa. Kuva: Ikhlasul Amal, flickr.com,Jätteiden kerääjä Länsi-Jaavalla Indonesiassa. Kuva: Ikhlasul Amal, flickr.com, cc 2.0

Etenkin kehitysmaiden hallitusten pitäisi Wilskan mukaan tukea mikroyrittäjyyttä paljon nykyistä kokonaisvaltaisemmin, jotta se voisi laajasti hyödyttää kehitysmaita. Esimerkiksi järjestöjen mikrolainat ovat hyvä asia, mutta raha ei yksin ratkaise.

Yrittäjyyden esteitä ovat rahanpuutteen lisäksi myös esimerkiksi lukutaidottomuus ja henkilötodistuksen puute, jotka voivat estää yrityksen rekisteröinnin ja tilin avaamisen.

”Ihmiset tarvitsevat koulutusta, neuvontaa ja oikeanlaisia olosuhteita. Hallituksilla pitäisi olla pitkän aikavälin poliittinen visio. Pitäisi lähteä liikkeelle perusasioista ja varmistaa, että kaikilla ihmisillä on tunnustettu henkilöllisyys, tietyt oikeudet ja velvollisuudet sekä peruspalveluita”, Wilska luettelee.

Monissa maissa köyhimpien tukeminen jää kuitenkin vain paperille. Hallitukset puhuvat yhtä, tekevät toista. Wilska muistelee kollegansa kertomusta eräästä kehitysmaasta: samaan aikaan, kun virkamiehet puivat köyhimpien aseman parantamista kokouksessa, läheisellä torilla puskutraktorit hajottivat köyhien hökkeliasumuksia.

”Todellisuuden ja korulauseiden välillä on kuilu.”

Teija Laakso / maailma.net

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 13.10.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi