Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Kambodza: Oikeus, jota ei kuulu - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 23.9.2010

TURVALLISUUS JA KEHITYS

Kambodža: Oikeus, jota ei kuulu

Punakhmerien kansanmurhan arvet eivät ole parantuneet ihmisten mielissä. Kambodžalaiset odottavat oikeutta, jota ei kuulu.

Vuonna 1975 Kambodžassa alkoi ”vuosi nolla”, jolloin kaikki muuttui. Punakhmersissit valloittivat pääkaupunki Phnom Penhin ja tyhjensivät sen asukkaista vuorokaudessa.

Punakhmerit vihasivat kaikkea, mikä edusti kapitalismia. Raha, yksityisomistajuus, sairaalat, koulut, julkinen liikenne ja posti lakkautettiin. Kaupunkilaiset edustivat punakhmereille kapitalismia, joten heidät ajettiin maaseudulle pakkotyöhön. Heistä tuli yhteiskunnan alinta kastia.

Phnom Penhin tyhjentämisestä alkoi kansanmurha, joka kesti kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. Sen aikana jopa kaksi miljoonaa kambodžalaista teloitettiin tai he menehtyivät nälkään, kidutuksiin ja sairauksiin.

Sinh Moun jäi eloon, mutta hänen elämänsä olisi todennäköisesti mennyt eri raiteita ilman punakhmerejä. Hän ryhtyi munkiksi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1971, sillä kambodžalaisen perinteen mukaan jokaisesta perheestä yhden pojan pitää omistautua buddhalaisuudelle.

Punakhmerit lakkauttivat kuitenkin buddhalaisuuden ja munkkina olo kiellettiin, Sinh kertoo.

Punakhmerit piinasivat munkkeja. Vaikka muut työläiset pystyivät vain haaveilemaan lihasta, kasvissyöntiin sitoutuneet munkit pakotettiin tappamaan eläimiä ja syömään lihaa. Osa munkeista teloitettiin, ja temppeleitä tuhottiin.

”Minut erotettiin perheestäni ja laitettiin rakentamaan tietä. Joka kerta, kun jouduin tappamaan eläimiä, tunsin syyllisyyttä ja pyysin anteeksi. Viimeinen niitti oli, kun jouduin pukemaan päälleni tavalliset vaatteet munkinkaavun sijaan. Päätin luopua uskonnosta, sillä tavallisena ihmisenä eläminen oli punakhmerien aikaan helpompaa”, hän kertoo.

Sinhistä tuli kalastaja ja hän perusti perheen. Hän on nykyisin 58-vuotias.

Nuoret eivät usko

Punakhmerien hirmuhallinto jätti jälkensä väestörakenteeseen. Nälkä tappoi etenkin pieniä lapsia ja vanhuksia. Lähes neljännes väestöstä menehtyi, ja kokonainen sukupolvi jäi syntymättä. Erityisen rankasti hallinto karsi miehiä, joita pidettiin hallinnon kannalta vaarallisimpina.

Kun punakhmerit vuonna 1979 syöstiin vallasta, 70 prosenttia kansasta oli naisia.

Nyt Kambodža on nuorten maa, sillä puolet väestöstä on alle viisitoistavuotiaita. Kambodžalaisia on nykyisin noin 15 miljoonaa, ja väestö kasvaa 1,6 prosentin vuosivauhtia. Sukupuolten välinen epätasapaino alkaa taittua, tosin naisia on edelleen niukka enemmistö.

Hirmuvalta heijastuu yhä nuorten elämään, sillä monet menettivät isovanhempansa.

”Molemmat isoisäni kuolivat nälkään. Heidät vietiin ’sairaalaan’, mutta koska lääkkeitä ei ollut, he menehtyivät”, 17-vuotias Sor Sopari kertoo.

Hän kuuluu kasvavaan nuorten ikäluokkaan, joka nauttii nykyajan tuomista vapauksista, seurustelusta, muodista ja vapaa-ajasta. Punakhmerien aika tuntuu monesta nuoresta kaukaiselta.

”Jotkut nuoret eivät usko kansanmurhaan. He eivät usko vanhempiensa kertomuksia vaan ajattelevat, että nämä liioittelevat. Kaikki eivät halua edes tietää”, Sor selittää. Hän ei ymmärrä tuollaista asennetta.

Sor käy yksityistä koulua, jossa kansanmurhaa käsitellään monipuolisesti. Julkisissa kouluissa kansanmurhan käsittely on vähäisempää, joissakin siitä ei kerrota ollenkaan.

Kansanmurha pysäytti maan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vuosiksi. Tällä hetkellä Kambodža on Aasian köyhimpiä maita. Kambodžalaiset sanovat, että punakhmerit palauttivat maan keskiaikaan. He tähyilevät haikeasti naapuriinsa Thaimaahan ja pohtivat, näyttäisikö heidän maansa talous samanlaiselta ilman tuhoisaa hirmuhallintoa.

Oikeus viipyy

Heinäkuun lopussa tapahtui se, mitä punakhmerien uhrit ovat odottaneet vuosikymmeniä. YK:n alainen sotarikostuomioistuin julisti ensimmäisen tuomion punakhmerien johtajille.

Tuol Slengin vankilanjohtaja Kaing Guek Eav eli ”Duch” tuomittiin 35 vuoden vankeuteen 16 000 ihmisen kuolemaan johtaneista raakuuksista. Hän kärsii tuomiosta kahdeksantoista vuotta ja kymmenen kuukautta, koska tuomiosta vähennettiin aika, jonka hän on jo viettänyt vangittuna.

Tuomiota lyhensi myös se, että hänet vangittiin aikoinaan laittomasti. Tuol Slengin vankilassa kidutettiin ja tapettiin tuhansia kambodžalaisia, ja tiettävästi sieltä selvisi hengissä vain tusinan verran vankeja. Vankila toimii nykyisin kansanmurhan museona.

Kambodžalaiset raivostuivat Kaingin tuomiosta. Kaing on 67-vuotias, joten hän saattaa vielä vapautua vankilasta elossa. Raivoa lisää myös se, että suurin osa kansanmurhan suunnitelleista johtajista jää todennäköisesti tuomitsematta.

Punakhmerien johtaja Pol Pot kuoli ilmeisesti luonnollisen kuoleman vuonna 1998. Tuomioistuimen tuomioita odottaa edelleen neljä punakhmerjohtajaa. Kambodžalaiset pelkäävät, että johtajat ehtivät kuolla ennen kuin tuomioita jaetaan.

Yhteiseloa kylissä 

Kansanmurhan uhrien jälkeläiset ja entiset punakhmersissit elävät nykyisin rinta rinnan kylissään, sillä punakhmerien hallintoon osallistui tuhansia kambodžalaisia. Yksi entisistä punakhmereistä on Länsi-Kambodžassa asuva Ouk Buoy. Hän liittyi sissiliikkeeseen kaksitoistavuotiaana.

”Se oli taistelua kapitalismia vastaan. Tein vain sen, mitä johtajat käskivät”, hän sanoo.

Ouk ei halua muistella tarkasti menneisyyttään. Hän toteaa vain, että asetti alueelle miinoja. Kambodžan Thaimaan-vastainen raja on maan miinoitetuimpia alueita. Sadat kambodžalaiset loukkaantuvat räjähteistä edelleen, ja kyläläiset pelkäävät liikkua alueella.

Ouk sanoo, että hän kertoi kyläläisille olevansa entinen punakhmersissi.

”Ei kyläläisillä ole kanssani ongelmaa. He ymmärtävät, että olin vain pieni sotilas, joka totteli muiden käskyjä. Yritän vain viljellä maata ja elää elämääni.”

Punakhmerien sisseille myönnettiin armahdus vuonna 1994.

Minttu-Maaria Partanen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Punakhmerien aika

1970-luku: Vietnamin sota tuntuu Kambodžassa. Yhdysvallat pommittaa Kambodžan itäosia, mikä lisää kambodžalaisten vihaa amerikkalaisia kohtaan. Vietkongin sissien tukemat punakhmerit ja Yhdysvaltojen tukemat Kambodžan hallituksen joukot taistelevat viisi vuotta sisällissodassa, jonka punakhmerit voittavat.

1975 eli ”vuosi nolla”: Punakhmerien hirmuhallinto alkaa. Phnom Penhin asukkaat pakkosiirretään maaseudulle ja yhteiskuntarakenne mullistetaan.

1977: Taistelut vietnamilaisia vastaan kiihtyvät.

1979 : Vietnamilaiset valloittavat Phnom Penhin. Punakhmerien hallinto lakkautetaan. Pol Pot joukkoineen pakenee Thaimaan rajaseudulle. Vietnamilaiset jäävät Kambodžaan.

1981: Vietnamilaismielisten puolue voittaa vaalit. Länsimaat eivät tunnusta uutta hallitusta, ja punakhmerien maanpaossa oleva hallitus saa edustaa Kambodžaa YK:ssa. Sisällissota punakhmerien ja vietnamilaishallinnon välillä jatkuu koko 1980-luvun.

1989: Vietnamilaiset vetäytyvät Kambodžasta.

1991: Kambodžan rauhansopimus allekirjoitetaan.

(Kehitys-Utveckling 3.2010)

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 22.9.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi