Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Haitilaisperheen telttaelämälle ei näy loppua - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 22.7.2010

Haitilaisperheen telttaelämälle ei näy loppua

Tammikuun 12. päivä muutti Paul Wilnerin, kuten myös monen muun haitilaisen, elämän. Tuhoisa maanjäristys tuhosi kaiken hänen omaisuutensa, ja perhe joutui muuttamaan väliaikaisleiriin.

Järistyksen jälkeen Paul Wilnerin elämässä ei mikään ole enää entisellään. Toimittajana radiossa ja aikakauslehdissä työskennellyt mies asuu nyt vaimonsa ja tyttärensä kanssa teltassa Gressierin väliaikaisleirissä, lähellä Leoganen kaupunkia.

Järistyksessä vuokrakotinsa ja kaiken omaisuutensa menettänyt Paul Wilner. Kuva: Kirsi HantulaJäristyksessä vuokrakotinsa ja kaiken omaisuutensa menettänyt Paul Wilner asuu nyt Gressierin telttaleirillä. Kuva: Kirsi Hantula

”Asuimme vuokralla talossa, joka sitten romahti järistyksessä. Kaikki omaisuuteni tuhoutui, minulla ei ole enää mitään jäljellä. Talonomistajalla on sentään yhä tonttinsa”, sanoo Wilner.

Gressierin leiri sijaitsee aukealla ja suojattomalla joutomaalla meren rannalla. Alueelle on pystytetty vieriviereen 270 samanlaista telttaa, joissa asuu yhteensä noin tuhat ihmistä. Leiri muutti nykyiselle paikalleen kesäkuussa. Se sijaitsi aiemmin koulurakennuksen pihalla, mutta piha tarvittiin muuhun käyttöön, joten leiriläiset joutuivat siirtymään.

Myöskään nykyinen paikka ei ole pysyvä. Leirille etsitään parasta aikaa uutta paikkaa, koska se sijaitsee valtameren rannalla. Leiri on siirrettävä ennen pahimman hurrikaanikauden alkamista elokuussa. Mikäli Haitiin iskisi hurrikaani, leiri olisi täysin suojaton raivoavan meren aalloilta. Ihmiset leirissä ovatkin asiasta hyvin huolissaan, kertoo Wilner.

Töitä ei riitä kaikille

Wilner työskentelee vapaaehtoisena leirin johtokunnassa. Hän ja muut johtokunnan jäsenet - joukossa muun muassa opettaja ja yliopisto-opiskelijoita - ratkovat leiriläisten arkielämän ongelmia ja pyrkivät järjestämään asukkaille erilaista ajanvietettä.

Tehtävä on vaativa, sillä olot leirissä ovat vaikeat. Leiriläiset ovat menettäneet järistyksessä kaiken omaisuutensa, osa myös perheenjäseniään. Wilnerin mukaan monilla asukkailla on psyykkisiä ongelmia.

Suurin osa leirin asukkaista on ilman pysyvää työtä, ja he saavat tuloja ainoastaan työkierto-ohjelmasta. Ohjelman puitteissa leirillä työskentelee vuorotellen 40 asukasta kahden viikon jakson kerrallaan. Kuuden tunnin työpäivästä he saavat viiden dollarin palkan. Tuhannen ihmisen leirillä töissä on kuitenkin kulloinkin vain hyvin pieni osa leiriläisistä. Siksi monen kädestä suuhun elävän leiriläisen suurin päivittäinen huoli onkin, miten saada rahat riittämään ruokaan.

”Olisi tärkeää, että voisimme saada yhä ruokaa avustusjärjestöiltä. Silloin kaikki energiamme ei menisi ruuan hankintaan”, sanoo Wilner.

Haitin hallitus päätti lopettaa suoran ruuan jakelun leireillä huhtikuussa. Päätöksellä haluttiin varmistaa, että väliaikaisleireillä asuvat puolitoista miljoonaa haitilaista eivät passivoidu liikaa ja tule täysin riippuvaisiksi ulkopuolisesta avusta.

Ruoka-avun sijaan hallitus on halunnut luoda leireille samanlaisia työkierto-ohjelmia kuin Gressierin leirillä.

Huoli lasten koulunkäynnistä

Toimeentulo-ongelmien lisäksi perheiden huolena on myös lasten koulunkäynti. Pääosa Gressierin leirin lapsista ei ole päässyt kouluun tammikuun maanjäristyksen jälkeen, koska koulurakennukset ovat tuhoutuneet eikä lähellä ole vielä toimivaa telttakoulua.

Wilnerin oma tytär on kuitenkin yksi onnekkaista. Hän käy yhä koulua, koska hänen isänsä oli ehtinyt maksaa koko lukuvuoden koulumaksut ennen järistystä. Isä suree, että tyttären koulutie voi kuitenkin katketa.

”En tiedä, voinko laittaa tyttäreni kouluun ensi vuonna. Minulla ei ole säästöjä, ei pankkitiliä, ei mitään.”

Leiriläisten oloja vaikeuttavat myös sääolot. Lämpötila voi kohota heinäkuussa liki 40 asteeseen, eikä puuttomalla kentällä ole suojaa paahtavalta auringolta. Sadekauden alettua leiriläisten ongelmana on lainehtiva vesi, joka kastelee telttojen pohjat rankkasateilla.

”Eilen satoi niin rankasti, että merikin hurjistui. Se pelotti ihmisiä”, Wilner kuvaa.

Johtokunta on tarttunut toimeen tulvaongelman suhteen. Leiristä vastaava avustusjärjestö on kuljettanut leirille soraa, jota asukkaat kasaavat nyt telttojen alle korottaakseen niitä maanrajasta.

Loputonta odotusta

Ehkä kaikkein piinallisinta on kuitenkin epätietoisuus tulevasta. Haitin hallitus on arvioinut, että koko maan telttaleirien asukkaista osa voi joutua asumaan leireillä 2-3 vuotta.

Mikään iso avustusjärjestö ei ole alkanut vielä rakentaa pysyviä taloja kotinsa menettäneille. Hankkeita hidastavat muun muassa maanomistuskiistat sekä epätietoisuus siitä, mitä rakennussäännöksiä hallitus haluaa taloissa noudatettavan. Maan virkakoneisto toimii hitaasti, koska maanjäristys tuhosi suuren osan hallintorakennuksista ja surmasi paljon virkamiehiä ja asiantuntijoita.

Telttaleireillä asuville järistyksen uhreille kaikki tämä tietää loputonta odotusta.

”Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämän pahempaa tilannetta ei voi olla”, huokaa Wilner.

Kirsi Hantula

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 21.7.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi