Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Zimbabwelaisten siirtolaisten kohtalot MM-kisojen varjossa - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 24.6.2010

Zimbabwelaisten siirtolaisten kohtalot MM-kisojen varjossa

Unelma paremmasta arjesta houkuttelee tuhansia nuoria laittomasti Zimbabwesta Etelä-Afrikkaan. Usein siirtolaisia odottavat karut olot, ihmiskauppiaat ja käännytys.

Jalkapallon MM-kisat ovat kääntäneet maailman katseet Etelä-Afrikkaan. TV näyttää pilvenpiirtäjiä, juhlavia stadioneja ja muodikkaita ostoskeskuksia. Ne siintävät myös monen zimbabwelaisen nuoren mielessä.

Muuttoliike Zimbabwesta vauraampaan etelänaapuriin on vanha ilmiö, mutta Zimbabwen talousromahdus ja epävakaat olot ovat lisänneet dramaattisesti Etelä-Afrikkaan pyrkivien siirtolaisten määrää.

Arvioidaan, että Zimbabwen talouden romahdettua noin kolme miljoonaa zimbabwelaista on ylittänyt etelärajan – suurin osa heistä laittomasti. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että joka kuukausi noin 2 500 zimbabwelaista lasta ja nuorta lähtee Etelä-Afrikkaan.

Zimbabwelaisten siirtolaisten vaikeudet ovat jääneet julkisuudessa MM-kisojen varjoon. Paperittomat siirtolaiset, etenkin lapset ja nuoret, ovat suuressa vaarassa joutua Etelä-Afrikassa ihmiskauppiaiden käsiin. Usein he päätyvät työskentelemään epäviralliselle sektorille kuten prostituoiduiksi, katukauppiaiksi tai kausityöläisiksi maatiloille.

Jengiläisten vangiksi

Ndaizivei, 20, lähti Etelä-Afrikkaan kaksi vuotta sitten salaa vanhemmiltaan. Perheellä ei ollut varaa pitää tyttöä koulussa, ja tulevaisuudennäkymät kotikylässä olivat heikot. Ndaizivei ja hänen kolme ystäväänsä saivat kyydin salakuljettajalta. Heillä ei ollut rahaa, mutta salakuljettaja lupasi, että tytöt voisivat maksaa perillä työllään.

Zimbabwelainen Ndaizivei ompelee Singer-koneella, kuva: Gladman Njanji / PlanZimbabwelainen Ndaizivei käyttelee Singer-konetta, kuva: Gladman Njanji / Plan

Kun joukko oli ylittänyt Etelä-Afrikan rajan, heidät saartoi aseistettu jengi. Rajan tuntumassa liikkuu paljon rikollisryhmiä, jotka saavat elantonsa paperittomien siirtolaisten kauppaamisesta työvoimaksi.

Hyökkääjät vangitsivat Ndaizivein ja hänen ystävänsä autiotaloon läheiseen Mesinan kaupunkiin.

Seuraavan kuukauden aikana jengiläiset raiskasivat tytöt kerran toisensa jälkeen.

”Välillä mietimme itsemme tappamista. Emme uskaltaneet paeta, koska emme tienneet, mistä saisimme ruokaa”, Ndaizivei kertoo.

Naapurit vapauttivat tytöt autiotalosta, sillä he tiesivät jengiläiset ihmiskauppiaiksi. Poliisi karkotti Ndaizivein ja tämän ystävät välittömästi Zimbabween.

Työtä ilman palkkaa

Moni zimbabwelainen kuolee matkalla Etelä-Afrikkaan. Niin oli käydä myös 19-vuotiaalle Victorille. Hän ylitti maiden välissä virtaavan Limpopojoen yhdessä useiden paperittomien siirtolaisten kanssa.

Zimbabwelainen Victor hoitaa vuohia, kuva: Gladman Njanji / PlanZimbabwelainen Victor hoitaa nykyään vuohia, kuva: Gladman Njanji / Plan

Kun joukko vaelsi pensaserämaassa etsimässä maatilaa, jolta voisi kysyä töitä, leijonalauma hyökkäsi siirtolaisten kimppuun. Moni kuoli, mutta Victor ehti kavuta puuhun.

”Leijonat lähtivät vasta kahden päivän jälkeen, varmaankin juomaan”, Victor kertoo.

Hän ja muut pelastuneet pääsivät läheiseen kylään ja saivat töitä viinitilalta. Victor poimi viinirypäleitä kaksi kuukautta. Ensimmäisestä kuukaudesta hän sai palkkaa 40 euroa, mutta toisen jälkeen työnantaja kieltäytyi maksamasta. Kun Victor ja muut siirtotyöläiset uhkasivat lähteä, tilan omistaja hälytti poliisit, jotka karkottivat zimbabwelaiset kotimaahansa.

Vuohista uusi ura

Kun Victor palasi kotikyläänsä, kehitysyhteistyöjärjestö Plan oli juuri aloittamassa ohjelmaa, jossa nuoret paluumuuttajat oppivat hoitamaan vuohia ja käymään kauppaa. Victor pääsi mukaan.

”Jos vuohemme alkavat lisääntyä, voimme ehkä ostaa lehmiä tai käydä lisää kursseja. Niin voin auttaa perhettäni,” Victor sanoo.

Myös Ndaizivei löysi uuden uran. Plan maksaa hänen opintonsa pukuompelijaksi Nyanyadzin koulutuskeskuksessa. Vuoden mittaisen koulutuksen jälkeen Ndaizivei saa itselleen ompelukoneen, jonka turvin voi perustaa yrityksen. Ndaizivei aikoo tehtailla koulupukuja.

Valoisista suunnitelmista huolimatta Etelä-Afrikan kokemukset painavat Ndaiziveita.

”En koskaan unohda sitä. Vaikka saisin passin, en koskaan pysty palaamaan Etelä-Afrikkaan.”

Teksti: Iida Riekko
Haastattelut: Plan Zimbabwe

Kirjoittaja työskentelee Plan Suomen viestinnässä.

Ndaizivei ja Victor esiintyvät jutussa vain etunimillään turvallisuussyistä.

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 24.6.2010


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi