Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Yhteisöradio voimaannuttaa Oaxacan intiaaneja - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Maat: Uutiset maittain A-Z

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 7.5.2010

Yhteisöradio voimaannuttaa Oaxacan intiaaneja

Joka arkipäivä kahdestatoista kahteen Veronica Moralesilla on oma radio-ohjelma. Hän on perheenäiti ja misteekki-intiaani Tepejillosin kylästä Oaxacan osavaltiosta Meksikosta ja puhuu siitä, minkä tuntee ja tietää.

Veronica Morales, kuva: Timo KorhonenVeronica Morales, kuva: Timo Korhonen

Kylä on vuorilla, vanhojen talojen lomassa on suuria ja moderneja. Komeita autojakin näkyy, mutta ajotaitoisia miehiä – miehiä ylipäätään – hyvin vähän. ”Tepejillon ääni”-radion työntekijöistäkin suuri osa on naisia, jopa nuoria tyttöjä. Näin siitä huolimatta, että perinteisen kyläneuvoston jäsenet ovat lähes kaikki miehiä – machismo vallitsee.

Veronica Morales, 31, on tehnyt ohjelmia muun muassa siirtolaisuudesta. Kylän miehistä 90 prosenttia on siirtolaisina USA:ssa.  Kun Veronica itse oli 17-vuotias tuore vaimo vauva rinnoillaan, hänen miehensä lähti vaaralliselle työnhakumatkalle kohti pohjoista ja viipyi poissa neljä vuotta. Työtä ei lähempää löytynyt.

”Kylän nuoret näkevät siirtolaisten hankkimat autot ja talot – jotka tosin ovat tyhjillään – ja uskovat amerikkalaiseen unelmaan, sillä eivät näe kehitysmahdollisuuksia omassa kylässään. Meidän on löydettävä uusia tapoja yhdistää omaa kulttuuriamme ja uusia taitoja”, Morales sanoo.

Viulu-kitara-musiikkia
vai purkkapoppia

Yhteisöradiossa on parikymmentä paikallista vapaaehtoista tekijää, ja lähes kaikki ohjelmat tehdään misteekin kielellä.

Omista perinteistä kerrotaan. Meksikon poliittista tilannetta analysoidaan, mutta ei oteta siihen kantaa. Tiedon ja opiskelun tärkeyttä korostetaan.

Musiikkina suositaan alueen kansanmusiikkia, kuten viulu-kitara-yhtyeitä, vaikka väki on tottunut ylikansalliseen purkkapoppiin ja monet kylän nuoret eivät puhu misteekkiä.

”Oman kielen ja musiikin käyttäminen on haaste!” Veronica Morales sanoo.

Valtapoltiikan varjo
vuorilla

Oaxacan osavaltiossa on enemmän alkuperäisasukkaita kuin missään muualla Latinalaisessa Amerikassa. Tuhansissa tuntikausien matkojen päässä toisistaan olevissa yhteisöissä piilee valtava kulttuurien kirjo. Vuonna 1995 Oaxacan osavaltion perustuslakiin tehtiin naapuriosavaltio Chiapasin tapahtumien säikäyttämänä muutos, jonka mukaan kunnat saavat itse päättää, hallitaanko niitä puoluepoliittisen vai perinteisen kyläneuvostomallin mukaan.

Neljä viidestä kunnasta valitsi itsehallintomallin.

Käytännössä itsehallinto-oikeus on kaukana. Kolmasosa lapsista ei käy lainkaan koulua, eikä vähissäkään kouluissa saa opettaa omalla kielellä.

”Meksikossa uskotaan yleisesti, että alkuperäiskielen puhuminen estää oppimista”, Morales kertoo.

Hän myös kertoo, että hallitus jakaa heille kemiallisia lannoitteita ja geenimaissin siemeniä. Tepejillossa on kuitenkin palattu perinteisiin viljelymenetelmiin.

”Se on osa jokapäiväistä vastarintaamme”, hän hymyilee.

Vaikka intiaanikylissä ei puoluepolitiikkaa harjoiteta, hallitsevan PRI-puolueen varjo näkyy. Meksikoa yli 70 vuotta hallinnut PRI menetti valtiotasolla valta-asemansa vuonna 2000, mutta Oaxacassa se hallitsee edelleen. Puolueella on yhteyksiä puolisotilaallisiin ryhmiin, jotka lietsovat pelkoa ja tukahduttavat intiaanien itsehallintopyrkimyksiä.

Jonkun näistä ryhmistä epäillään olevan aseellisen hyökkäyksen takana, jossa sai surmansa avustus- ja hankevalmistelumatkalla ollut Uusi tuuli -yhdistyksen aktivisti Jyri Jaakkola.  

Kun oma ääni ensimmäisen
kerran kuului

Kohta puolitoista vuotta toiminut Tepejillon radio on yksi 20 yhteisöradiosta, joiden syntyminen tai joiden toiminnan jatkuminen on ulkoministeriön tukeman Ääni intiaanikylille -koulutushankkeen ansiota.

Yhteisöradioiden – oman median – merkitys alkuperäisväestön kannalta paljastui Oaxacan asukkaille vuonna 2006. Tuolloin osavaltion samannimisessä pääkaupungissa opettajien lakon väkivaltainen hajottaminen kesäkuussa johti spontaanin kansanliikkeen syntymiseen. Tavalliset ihmiset valtasivat rauhanomaisesti kaikki hallintorakennukset sekä radio- ja televisioaseman ja vaativat  PRI-puolueen kuvernöörin eroa.

Yhtäkkiä radiosta ja televisiosta alkoi kuulua kansan oma, toivon ja innostuksen täyttämä ääni. Oaxacaa hallitsi ”kansojen kokous”, APPO, jonka muodostivat sadat järjestöt ja jossa noudatettiin alkuperäiskansojen omaa poliittista mallia.

Lokakuussa 2006 kansanliike tukahdutettiin väkivaltaisesti.

Viiden kuukauden taistelu autonomian puolesta ja kokemus sen toimimisesta on kuitenkin jättänyt ihmisiin jälkensä. Vuonna 2006 joukko nuoria intiaani-insinöörejä alkoi tukea yhteisöradioiden syntymistä. Yksi heistä, Diego Cruz Martinez, vieraili Suomen sosiaalifoorumissa vuonna 2007 ja kertoi APPOsta ja oman median merkityksestä intiaaniyhteisöille. Idea intiaaniradioiden tukemisesta syntyi.

Taasko siirtolaiseksi?

Myös Veronica Moralesin poika, 14-vuotias Willy, työskentelee radiossa. Hän tekee nuorten ohjelmaa.

Hän valmistuu kohta Tepejillosin yläkoulusta. Moralesin mukaan poika ei aio lähteä siirtolaiseksi; perhe haluaa lähettää Willyn jatkamaan koulua lähikaupunkiin. Mutta mistä rahat?

Veronica Morales oli töissä säästökassassa. Yhtenä päivänä viime vuonna kaikki rahat oli kavallettu ja työpaikka mennyttä.

”Mieheni on ollut kymmenen vuotta kotona, mutta viime aikoina hän on alkanut puhua Yhdysvaltoihin uudestaan lähtemisestä”, Morales sanoo. Ainoa toivo on, että työtä kuitenkin löytyisi jostain pohjoisen Meksikon puuvilla- tai tomaattiplantaaseilta.

Katri Simonen

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi